Ummetus voi tarkoittaa voimakasta ponnistamisen tarvetta ulostaessa, kovia ulosteita, kykenemättömyyttä ulostaa tarpeesta huolimatta, harvaa suolen toimintaa tai tunnetta suolen epätäydellisestä tyhjenemisestä.

Ummetusta voi esiintyä itsenäisenä oireena ilman sairautta, mutta se voi olla myös monien sairauksien kuten lantion ja peräaukon alueen, aineenvaihdunnan, hermostoperäisten eli neurologisten tai psyykkisten sairauksien oire.

Ilman sairautta esiintyvän toiminnallisen ummetuksen syiksi on esitetty mm. huonoa yleiskuntoa, pientä päivittäistä ravinnon, ravintokuidun tai nesteen määrää, vähäistä liikuntaa ja liikkeellä oloa sekä muutoksia päivittäisessä elämänrytmissä, esimerkiksi matkustamista. Tutkimusten antamat tiedot näiden tekijöiden yhteyksistä ummetukseen ovat kuitenkin vaihtelevia.

Ummetuksen ehkäisyyn ja omahoitoon suositellaan mm. runsaasti kuituja sisältävän ravinnon käyttöä, riittävää nesteen nauttimista, usein toistuvaa liikuntaa, säännöllisten WC-tottumusten noudattamista ja ulostamislääkkeiden käytön välttämistä tarpeettomasti ja pitkään. Tutkimusten antama näyttö näiden keinojen vaikuttavuudesta on kuitenkin vähäistä ja heikkoa.

Jos elintavat eivät tuota toivottuja vaikutuksia, voidaan käyttää lisäksi apteekista ilman lääkemääräystä saatavia valmisteita noudattamalla niiden annosteluohjeita.

Liikunnan vaikutukset suoliston toimintoihin riippuvat mm. liikunnan kuormittavuudesta.

Rasittava liikunta vähentää suoliston verenkiertoa, aiheuttaa muutoksia suoliston toimintaan vaikuttavien hormonien erittymisessä ja hermostollisessa säätelyssä sekä lisää suolenseinämän lihasten toimintaa ja suolensisällön läpikulkunopeutta.

Juoksu aiheuttaa sisäelinten hölskyntää ja vatsaontelon sisäisen paineen kasvua.

Näiden muutosten yhteisvaikutuksena rasittava liikunta, erityisesti juoksu, voimistaa ulostamisen tarvetta.

Kohtalaisen kuormittavan liikunnan vaikutukset ovat heikompia tai niitä ei ilmene.

Pitkäaikaisvaikutuksena jotkut liikuntamuodot voivat vahvistaa vatsan ja lantionpohjan lihaksia, mikä auttaa ulostamista.

Runsasta paikallaanoloa ja vähäistä liikuntaa pidetään ummetuksen riskitekijöinä.

Useimmissa asiantuntijoiden antamissa ohjeissa liikuntaa suositellaan yhdeksi keinoksi toiminnallisen ummetuksen ehkäisyyn.

Kevyen ja kohtalaisen kuormittavan liikunnan ummetusta ehkäisevä vaikutus on kuitenkin epävarmaa.

Epäsuorasti liikunnasta voi olla hyötyä toiminnallisen ummetuksen ehkäisyssä ravinnon ja nesteen käytön lisääjänä ja säännöllisten tottumusten tehostajana erityisesti iäkkäillä henkilöillä.

Ummetukseen taipuvaisten, erityisesti vähän liikkuneiden henkilöiden kannattaa joka tapauksessa kokeilla päivittäisen, sopivasti ajoitetun, rasittavuudeltaan kohtalaisen ja jatkuvasti toteutettavissa olevan liikunnan kuten ripeän kävelyn tehoa.

Ummetuksen hoidossa liikunta ei ole ollut vaikuttavaa useimmissa tutkimuksissa. Suurin osa niistä on tehty hyvin iäkkäille, hoitolaitoksissa oleville henkilöille. Liikunta on näissä tutkimuksissa ollut sekä absoluuttisesti että suhteellisesti korkeintaan kohtalaisesti kuormittavaa.

Monissa asiantuntijoiden laatimissa ohjeissa liikuntaa suositellaan yhdeksi keinoksi toiminnallisen ummetuksen hoitoon.

Erityisesti iäkkäillä vähän liikkuvilla henkilöillä liikunnalla voidaan pyrkiä säännöllistämään suolen toimintaa sekä lisäämään ruoan ja nesteen käyttöä ja liikkeellä oloa. Yhdessä nämä tekijät saattavat auttaa ummetuksen hoidossa. Lisäksi liikunta tuottaa muita hyötyjä terveydelle ja toimintakyvylle.

Tulostettavaa: Suositeltava liikunta ummetuksen ehkäisyyn ja hoitoon