Terve.fi

Lasten ja nuorten kunnon nykytila


On huolestuttavaa, että lasten ja nuorten peruskunto on laskenut dramaattisesti viimeisinä vuosina. Samalla heidän liikunnalliset perustaitonsa ovat heikentyneet huomattavasti. Luonnollisen arkiliikkumisen ja siirtymisten sekä pihapelien ja leikkien väheneminen näkyy lihavuuden, elintapasairauksien sekä jopa tuki ja liikuntaelinongelmien voimakkaana lisääntymisenä jo lapsuudessa.
Teksti Riku Aalto

On myös huolestuttavaa, että kuilu hyväkuntoisten, ohjattuun seuratoimintaan osallistuvien lasten, ja liikunnan suhteen passiivisten lasten suorituskyvyssä kasvaa jatkuvasti. Ne jotka liikkuvat, liikkuvat aiempaa enemmän ohjatusti, mutta vastaavasti vähemmän luonnollisten leikkien ja pihapelien parissa. Ne lapset jotka eivät osallistu ohjattuun seuratoimintaan, ovat valitettavan usein passiivisia myös arkiliikunnan suhteen.

UKK-instituutin terveysliikuntasuositusten mukaan lasten ja nuorten tulisi liikkua noin kaksi tuntia päivässä normaalin kehityksen ja terveenä pysymisen näkökulmista. Reilun puolet tuosta annoksesta saisi muodostaa luonnollinen liikkuminen leikkien, koulumatkojen ja muiden siirtymisten muodossa. Vajaan puolet tuosta annoksesta tulisi sisältää liikunnallisia pelejä, leikkejä sekä ohjattua urheiluseuratoimintaa. Onkin huolestuttavaa, että yhä harvempi lapsi yltää viikon kokonaisliikunta-annoksellaan edes terveysliikuntasuositusten lähituntumaan. Valitettavaa on myös se, että liikunta-annos koostuu usein ainoastaan yhden lajin ja pahimmassa tapauksessa yhden fyysisen kunnon osa-alueen kuormittamisesta. Yksipuolinen harjoittelu voi pitkään jatkuessaan johtaa kasvaneeseen rasitusvamma- ja loukkaantumisriskiin, ryhdin pettämiseen sekä innon ja kehityksen taantumiseen.

Lasten ja nuorten liikunnalla on erittäin suuri kansanterveydellinen vaikutus. Kun lapsi oppii liikunnallisen elämäntavan jo varhain, on liikunnasta nauttiminen ja harrastamaan lähteminen osa normaalia arkea. Kansanterveydellisen vaikutuksen lisäksi lasten ja nuorten monipuolinen koululiikunta, kerhotoiminta sekä tietenkin seuratoiminta ovat myöhemmin pohjana mahdolliselle kilpaurheilu-uralle.

Yleiskunto ja kehonhallinta katoavia kuonnonvaroja?

Lasten ja nuorten fyysinen kunto on heikentynyt dramaattisesti viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Etenkin ero harrastavien, hyväkuntoisten lasten ja huonokuntoisten, fyysisesti passiivisien lasten kesken on kasvanut huimasti. Tämä vaikeuttaa muun muassa koululiikuntatuntien toteuttamista, kun tasoerot esimerkiksi palloilulajeja harrastettaessa ovat valtavia. On huolestuttavaa tietää, että tänä päivänä 7-11-vuotiaista lapsista vain alle puolet liikkuu luonnollisen kehityksen ja terveyden kannalta riittävästi, eikä urheiluseuraan kuuluvistakaan kuin hieman yli puolet saa kasaan vaadittavan annoksen liikuntaa viikossa. Vielä pahemmalta kuulostaa tieto siitä, että jopa 20 % kyseisen ikäryhmän edustajista ei liiku lainkaan!

Nuorten aikuisten kohdalla luvut armeijan keskeyttäneiden henkilöiden määristä ovat huolestuttavat. Kun noin 15 % kutsuntoihin osallistuneista todetaan kykenemättömiksi asepalveluksen suorittamiseen ja noin 15 % armeijan aloittaneista kotiutetaan fyysisten tai psyykkisten ongelmien vuoksi, ei voi kuin kauhistella tilannetta parhaassa fyysisessä iässään olevien suomalaisten nuorten kunnon nykytilasta. Niin Cooper-testin kuin koululiikunnan juoksutestienkin tulokset ovat tippuneet radikaalisti viimeisen vuosikymmenen aikana. Valtakunnallinen keskiarvo varusmiehillä on nykyisin 2445 metriä, kun se oli vielä 1980-luvulla 300 metriä parempi. Silloin huonokuntoisia oli viisi prosenttia saapumiserästä, kun luku on nykyisin jo 25 %!

Urheilua harrastavien lasten ja nuorten kohdalla ongelmia aiheuttaa usein heikko peruskunto sekä kehon hallinta. Ohjatun harrastamisen määrä on tänä päivänä hienoisessa nousussa, mutta omatoimisen harjoittelun ja etenkin omatoimisen arkiliikkumisen (leikit, pihapelit, aktiiviset siirtymiset) määrät ovat selvässä laskusuhdanteessa. Juuri edellämainitun motorisia taitoja ja peruskestävyyttä kehittävän liikunnan väheneminen heikentää lasten ja nuorten urheilijoiden harjoitettavuutta selvästi!

Lasten ja nuorten tulisi liikkua noin kaksi tuntia päivässä normaalin kehityksen ja riittävien terveysvaikutusten näkökulmista. Määrän tulisi olla ohjattuun seura- ja kilpailutoimintaan osallistumattomilla vähintään 10 tuntia viikossa, harrasteliikkujilla ja kansalliselle tasolle tähtäävillä noin 15 tuntia viikossa ja kovilla, kansainvälisilläkin tavoitteilla lajiinsa suhtautuvilla urheilijan aluilla noin 18-20 tuntia viikossa. Tämän annoksen tulisi koostua kaikista päivän aikana tapahtuvista yli 10 minuutin mittaisista, fyysisesti kuormittavista pätkistä. Kokonaisuuteen lasketaan siis ohjatut lajiharjoitukset sekä oheisharjoitukset, omatoimiset harjoitukset, pihapelit, leikit ja aktiiviset siirtymiset (koulu- ja harjoitusmatkat kävellen, pyörällä, rullaluistimilla…).

Liikunnan sopiva annostelu lapsilla ja nuorilla

Mikä sitten on sopiva annos liikuntaa kullekin missäkin ikäryhmässä? Se riippuu pitkälti tavoitteista sekä taustoista. Seuraavassa ohjeita liikunnan annosteluun sekä ikäsopiviin tavoitteisiin kullekin ikäryhmälle:

Ennen yhtätoista ikävuotta liikuntaharrastuksen tulee olla monipuolista ja fyysisesti aktiiviseen elämäntapaan kannustavaa. Lapsia kannattaa aktivoida ohjattujen harjoitusten lisäksi omatoimiseen liikkumiseen ja harjoitteluun. Etenkin liikuntapassit, kotiharjoitusohjeet sekä muut aktivisuusmittarit saavat lapset innostumaan pisteiden keräämisestä.

Murrosiässä, 12-15-ikävuoden paikkeilla urheiluharrastuksen tavoitteena on kasvattaa seuratoimintaan osallistuvia urheilijan alkuja urheilulliseen sekä liikunnalliseen elämäntapaan. Huipulle tähtäävän urheilijanalun tulisi liikkua monipuolisesti noin 18-20 tuntia viikossa ja terveysliikuntasuositus kannustaa liikkumaan noin 12 tuntia vaikkei hinkua ja halua panostaa kilpailulliseen menestymiseen olisikaan.

Pian kuudentoista ikävuoden jälkeen on viimeistään syytä tehdä valinta tähtääkö urheilussa huipulle, kansalliselle kilpailutasolle vai suhtautuuko siihen harrastusluonteisesti. Harjoittelun painopistettä voidaan kallistaa yhä voimakkaammin lajitaitojen ja -edellytysten kehittämiseen. Harjoitusmäärän kansainväliselle huipulle tähtäävällä urheilijalla tulee olla noin 20 viikkoharjoitustunnin luokkaa, kansalliseen menestykseen tähtäävällä 15 tuntia ja riittävien terveysvaikutusten haalimiseksi harrastajallakin 10 tunnin tietämissä.

Lue lisää aiheeseen liittyviä artikkeleita:

Anna lapselle mahdollisuus liikkua!

Lapsen laihdutus

Lasten ja nuorten liikunta

Julkaistu: 27.10.2009