Terve.fi

Yleistietoa laskimotukoksesta


Miten laskimotukos eli veritulppa syntyy? Lue artikkelistamme.

Syvä laskimotukos eli laskimoveritulppa on sairaus, jota esiintyy pääasiallisesti alaraajoissa, mutta harvinaisempana myös yläraajoissa. Syvän laskimotukoksen aiheuttaa veren hyytyminen syvässä laskimojärjestelmässä, mikä johtaa laskimon tukkeutumiseen. Tukkeutumiselle altistavia tekijöitä on useita, ja myös eräitä periytyviä alttiuksia tunnetaan.

Syvä laskimotukos on vaarallinen sairaus, joka hoitamattomana voi aiheuttaa hengenvaarallisen tilanteen.

Syvän laskimotukoksen aiheuttaja

Syvän laskimotukoksen aiheuttajia tunnetaan runsaasti. Tunnettuja riskitekijöitä ovat aikaisemmin sairastettu laskimotukos tai keuhkoembolia, vaikea infektio, sydämen vajaatoiminta, ylipaino, ehkäisypillerit, estrogeenihoito tai raskaus, syöpä, leikkaus, immobilisaatio ja perinnöllinen taipumus.

Lue lisäksi laskimotukoksen oireista.

Syvän laskimotukoksen diagnostiikka

Syvän laskimotukoksen diagnoosi on perinteisesti tehty erilaisilla kuvantamistutkimuksilla. Nyt on jo useamman vuoden ajan ollut käytettävissä verikoe, jolla on voitu parantaa diagnostista osuvuutta ja joissain tapauksissa välttää tai lykätä koneellisten tutkimusten tekeminen.

D-dimeeri (P-FIDD) on laboratoriotutkimus, joka voi auttaa laskimotukoksen poissulkemisessa. Normaali veren D-dimeeri-pitoisuus sulkee pois laskimotukoksen lähes 95 prosentin varmuudella. Sen sijaan, jos D-dimeeri on koholla, voi se viitata laskimotukokseen, mutta ei välttämättä tarkoita, että potilaalla todella olisi laskimotukos.

Usein laskimotukosten selvittelyssä päädytään erilaisiin koneellisiin tutkimuksiin. Perinteinen diagnostiikan väline on laskimoiden varjoainekuvaus. Tutkimus on varsin luotettava, mutta sen saatavuus on usein ongelma. Tutkimuksen tekee yleensä röntgenlääkäri. Varjoainetutkimuksessa varjoainetta laitetaan tutkittavan raajan verenkiertoon verisuonikanyylin kautta. Tutkimukseen liittyy pieni riski varjo-aineen aiheuttamalle allergiselle reaktiolle. Lisäksi varjoainekuvauksesta aiheutuu aina pieni röntgen-säteilyannos.

Laskimoiden doppler-ultraäänitutkimus on vaihtoehtoinen tutkimus, joka sekin on yleensä röntgenlääkärin tekemä. Tutkimus on osaavissa käsissä lähes yhtä hyvä diagnostiikan väline kuin laskimoiden varjoainekuvaus. Ultraäänitutkimukseen ei liity merkittäviä terveydellisiä riskejä.

Syvän laskimotukoksen seuranta

Laskimotukosten hoitoon liittyy lähes aina 3-6 kuukauden kestoinen - joskus pysyväkin - verenohennuslääkitys. Mikäli hoito toteutetaan varfariinilla, säännölliset verikoekontrollit hoitotasapainon määrittämiseksi ovat tarpeen. Kontrolliväli on useimmiten 1-4 viikkoa ja kontrolliväli vaihtelee hoitotasapainon mukaan.

Muutoin syvä laskimotukos ei välttämättä vaadi erityisempää seurantaa, ellei kehity jokin pitkäaikainen laskimoverenkiertoon liittyvä ongelma.

Lue myös laskimotukoksen hoidosta.

Syvän laskimotukoksen periytyvyys

Useimmat syvän laskimotukoksen riskitekijöistä eivät ole perinnöllisiä. Tiedetään kuitenkin useita sellaisia perinnöllisiä tekijöitä, jotka altistavat laskimotukoksille. Nämä ovat kuitenkin kohtalaisen harvinaisia. Asiaa voi tarvittaessa selvittää geenitesteillä.

Syvän laskimotukoksen yleisyys

Kansainvälisestä aineistosta on arvioitu, että noin joka kahdeskymmenes sairastaa elämänsä aikana ainakin yhden syvän laskimotukokse. Joka vuosi n. 0.1-0.2% suomalaisista sairastaa syvän laskimotukoksen.

Syvän laskimotukoksen ennuste

Syvään laskimotukokseen ei välttämättä liity pitkäaikaisongelmia. Joskus laskimotukos voi tuhota syvien laskimoiden läppäjärjestelmän, jolloin jalan laskimoverenkierto ei enää toimi normaaliin tapaan. Tämä voi johtaa pysyvään turvotukseen, ihottumaongelmiin sekä aikaa myöten säärihaavaumiinkin. Äärimmäisessä tapauksessa voidaan joutua säären amputaatioonkin, tämä on kuitenkin harvinaista.

Syvän laskimotukoksen pelätyin komplikaatio on keuhkoembolia. Siinä alaraajan laskimotukoksesta irtaantuu hyytymä eli embolus, joka kulkee laskimoita pitkin sydämen kautta keuhkovaltimoihin. Keuhkovaltimoissa se kiilautuu johonkin verisuonihaaraan ja tukkii suonen aiheuttaen keuhkoembolian eli keuhkoveritulpan. Jos tukkeutuva suoni on riittävän suuri, voi tilanne pahimmillaan johtaa kuolemaan. Pienemmänkin suonen tukkeutuminen aiheuttaa suurehkoja terveydellisiä ongelmia kuten rintakipua, veriysköksiä ja hengenahdistusta pienessäkin fyysisessä rasituksessa.

Lähteet:

Laskimotukos ja keuhkoembolia (online). Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Kardiologisen Seuran asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2016 (viitattu 13.2.2018). www.kaypahoito.fi

Harjola V. Syvälaskimotukos, Lääkärin käsikirja, Duodecim Kustannus Oy 2016

ICD-10:

I82.9 Määrittämättömän laskimon veritulppa tai tukos

Julkaistu: 5.4.2018