Lapsuusiän diabetes yleistyy

Sairauden esiintyvyys Suomessa on jo pitkään ollut maailman korkein. Syytä tähän ei tiedetä.

Lapsuusiän diabetes on yleistynyt jo 50-luvulta lähtien. Vuosittainen sairastuvien määrä on kaksinkertaistunut 80-luvulta nykypäivään tullessa ja 90-luvulta lähtien lisääntymisvauhti on ollut jopa kiihtyvää. 80-luvulla Suomessa noin 330 alle 15-vuotiasta lasta sairastui joka vuosi diabetekseen. Tällä hetkellä tautiin sairastuu jo noin 640 alle 15-vuotiasta lasta vuosittain.

Lisääntyminen on maailmanlaajuinen ilmiö, joskin tiedot ovat epätarkkoja Aasian ja Afrikan osalta. Nopeinta lisäys on kehittyvissä maissa; elämäntavat ja elinympäristö muuttuvat nopeasti kohti samantyyppisiä olosuhteita kuin kehittyneissä maissa.

Pojat sairastuvat hieman useammin kuin tytöt. Aiemmin diabetekseen sairastuivat pääasiassa nuoruusikäiset lapset, mutta nykyään sairaus puhkeaa yhä useammin jo pienillä, alle 5-vuotiailla lapsilla. Viimeisimpien ennusteiden mukaan alle 5-vuotiaiden diabeetikkojen määrä kaksinkertaistuu vuosien 2005 – 2020 välisenä aikana.

Syyt sairauden lisääntymiseen ovat epäselvät, mutta tiedetään, että sekä perinnöllisillä tekijöillä, että ympäristötekijöillä on merkitystä.

Nykykäsityksen mukaan haiman tulehdusreaktio käynnistyy perinnöllisesti alttiilla henkilöllä, kun jokin ulkoinen tekijä laukaisee tulehduksen.

Aiemmin diabetes oli tappava sairaus, mutta insuliinihoitojen kehittymisen jälkeen diabetekselle altistavien geenien omaavien henkilöiden määrä on luonnollisesti lisääntynyt. Sairauden yleistyminen on ollut kuitenkin niin nopeaa, eivät perinnölliset tekijät voi yksinään selittää asiaa, vaan ympäristötekijöillä on merkittävä osuus sairauden lisääntymisessä.

Ravitsemukseen ja infektioihin liittyvien ympäristötekijöiden osuutta diabeteksen lisääntymiselle tutkitaan aktiivisesti. Epäiltyjen ympäristötekijöiden listalla ovat esimerkiksi D-vitamiinin puutos, varhainen altistuminen lehmänmaidon proteiineille ja tietyt enterovirusinfektiot.

Ympäristön muuttuminen aiempaa hygieenisemmäksi toisaalta vähentää varhaislapsuuden virusinfektioita, mikä voi johtaa immuunipuolustusjärjestelmän kehittymiseen diabeteksen syntyä suosivaan suuntaan.

Lisäksi lapset kasvavat nopeammin kuin aiemmin, minkä ajatellaan aiheuttavan haiman insuliinia tuottaville soluille ylimääräistä kuormaa.

Todennäköisesti on kuitenkin kyse usean tekijän summasta.

Diabeteksen lisääntyminen erityisesti pienten, alle 5-vuotiaiden lasten ryhmässä tarkoittaa sitä, että sairastuva lapsi elää lähes koko elämänsä diabeteksen kanssa. Mitä kauemmin diabetesta sairastaa, sitä suurempi on lisäsairauksien, kuten munuaisten vajaatoiminnan tai näön ongelmien kehittymisen riski.

Lisäksi pienimmät lapset ovat sairastuessaan alttiimpia varhaisvaiheen komplikaatioille. Toisaalta hoidot ovat kehittyneet vuosien myötä merkittävästi, ja tämän myötä keinot lasten diabeteksen hoitotasapainon ylläpitoon ovat parantuneet.

Hyvällä hoidolla on suora vaikutus lasten tulevaisuuteen, sen avulla parannetaan elämänlaatua ja vähennetään merkittävästi lisäsairauksien riskiä.