
Lapsen ummetus -potilasohje
Suolen toiminta vaihtelee eri lapsilla, eri ikäkausina ja erilaisiss
Suolen toiminta vaihtelee eri lapsilla, eri ikäkausina ja erilaisissa olosuhteissa huomattavasti. Esimerkiksi imeväinen voi ulostaa jopa 7-10 vuorokauden välein ilman, että kyseessä on ummetus. Toisaalta leikki-ikäisellä ulostamistiheys alle kolme kertaa viikossa on poikkeavaa.
Ummetukselle on siis vaikea antaa tarkkaa määritelmää. Ummetukseen liittyy yleensä pitkät ulostamisvälit sekä kova ulostemassa, jonka vuoksi ulostaminen on hankalaa, jopa kivuliasta. Jos ulostaminen on jossakin tilanteessa tehnyt kipeää, lapsi voi alkaa pelätä ulostamista, eikä halua mennä potalle. Vatsaan kertyvä uloste voi muutenkin aiheuttaa vatsakipuja, joille on tyypillistä aaltomainen vaihtelu: välillä lapsi on kivuton, ja välillä suolen yrittäessä työntää kovaa ulostemassaa eteenpäin, hyvinkin kivulias. Ulostemassan ohi saattaa erityisesti vanhemmilla lapsilla tulla löysää ulostetta, jota pidetään usein ripulina, vaikka kyse on ummetuksesta aiheutuva ohivuoto.
Vaikka ummetuksen taustalla on hyvin harvoin elimellinen vika, vaatii varsinkin imeväisiässä alkanut vaikea ummetus lääkärintutkimuksia.
Lapsen ummetus, omahoito
Ummetuksen hoito kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain, jotta vaiva ei pääsisi vaikeutumaan ja pitkittymään.
Lievässä ummetuksessa hoidoksi riittää oikea ruokavalio. Riittävän kuidunsaannin turvaamiseksi siihen olisi ummetuspotilaalla hyvä kuulua runsaasti täysjyväviljoja, hedelmiä, vihanneksia, janojuomaksi riittävästi vettä tai laimeaa mehua sekä maitotuotteita korkeintaan 5 dl/vrk. Joitakin lapsia voidaan auttaa myös kannustamalla säännölliseen ulostamisaikaan (esimerkiksi aamiaisen tai päivällisen jälkeen).
Mikäli ruokavaliota muuttamalla vaiva ei lievity on syytä käyttää ulostetta pehmentäviä ja ulostemassaa lisääviä lääkkeitä. Niistä tavallisin on laktuloosi, jonka annoksen tulee olla riittävän suuri. Leikki-ikäisille sitä annetaan aluksi 5-10 ml/vuorokausi ja kouluikäisille 15 ml/vrk. Annosta voidaan nostaa tai laskea tarvittaessa vasteen mukaan. Jos annos on liian pieni, uloste on kovaa, jos liian suuri, tulee ripulia ja vatsanväänteitä. Lääkitystä on syytä jatkaa ainakin muutamia viikkoja, jotta suolen toiminta saadaan säännölliseksi.
Milloin lääkäriin?
Mikäli suun kautta annettavista lääkkeistä ei ole riittävästi apua, lapselle kannattaa antaa peräruiske ainakin muutamana päivänä peräkkäin. Jos nekään eivät laukaise ongelmaa, vaste ruokavaliomuutoksille ja lääkehoidolle on huono, tai lapsen kasvussa tai yleisvoinnissa on poikkeavuutta, hänet kannattaa viedä lääkärin arvioon.
Lähde: Neuvolakirja
Lisätietoa
Tarkastajalääkäri on tarkistanut artikkelin sisällön 4.8.2010.