Susanna, 26, opiskelija, Hyvinkää:
”Olen aina ollut tunnesyöjä. Jo lapsena opin, että ruoka on pysyvä lohtu. Isäni kuolema, koulukiusaaminen ja tulipalo kotitalossa varjostivat lapsuuttani.
Kun kiusaaminen yltyi yläasteella, myös kilot alkoivat hiljalleen kertyä. Urheilua olen inhonnut aina. Koululiikunta oli kamalinta. Häviäminen lisäsi pahaa oloani. En halunnut olla se, joka valittiin viimeisenä joukkueeseen.
Kun seurustelin vuosia myöhemmin, saatoin mennä vaatehuoneeseen syömään sipsejä salaa poikaystävältäni.
Vaikka vaatteeni suurenivat jatkuvasti, en myöntänyt lihoneeni. Minulta pääsi itku, kun näin itseni valokuvissa. Alkuvuodesta 2015 pakottauduin kohtaamaan totuuden ja aloitin painonpudotuksen. Laihduin alle puolessa vuodessa 15 kiloa.
Lue myös: Lopeta laihdutus ja laihdu
Vesijuoksu auttoi alkuun
Olen laihduttanut niin ateriankorvikkeilla, mehukeittodieetillä kuin kotiruoalla. Yritykset epäonnistuivat, koska halusin laihtua vain laihtumisen vuoksi. En välittänyt terveistä elämäntavoista.
Vuoden 2015 alussa painoin 75 kiloa. Kuntoni oli huono, enkä jaksanut kävellä kahtakymmentä minuuttia.
Aloitin urheilun vesijuoksemalla. Aloin myös kävellä, juosta ja treenata voimaa. Liikun yksin, sillä samalla saan aikaa itselleni ja ajatuksilleni.
Lue myös: Ohjeet pysyvään painonpudotukseen
Karsin viljaa ja lisäsin kasviksia
Ruokavaliostani poistin valkoiset viljat. Lisäksi vähensin roimasti suolan, sokerin ja rasvan käyttöä. Annoskokoni jopa suurenivat, mutta täytän lautasta kasviksilla.
Välillä tiukat elämäntavat turhauttavat: ruokien punnitseminen nälkäisenä tuntuu tylsältä. On myös hetkiä, jolloin liikunta ei houkuta. Pakottaudun liikkeelle, sillä jo parin askeleen jälkeen helpottaa.
Lue myös: Pienikin laihtuminen auttaa
Eroon kiusaamistraumasta
Olen painonpudotuksesta ylpeä ja itsevarmempi kuin koskaan. Olen päässyt eroon kiusaamisen traumoista.
Näen itseni isompana kuin olen, mutta valokuvat konkretisoivat muutosta. Vartaloni ei ole niin kiinteä kuin toivoisin. Uskon, että pieni kumpu alavatsallani on ja pysyy.
