Lääkärilehden jutussa todetaan, että ei elvytetä –päätökset ovat herkkää aluetta. Ammattilainen voi kuitenkin opetella asian puheeksi ottamista, jutussa kerrotaan.Juttua varten on haastateltu esimerkiksi kahta kokenutta lääkäriä, jotka kohtaavat työssään erittäin vakavasti sairaita potilaita: onkologi (syöpälääkäri) Eva Rahkoa Oulun yliopistollisesta sairaalasta (Oys) sekä Kuusamon terveyskeskuksessa työskentelevää yleislääketieteeseen ja geriatriaan erikoistunutta Tarja Konttilaa. Rahko kertoo jutussa ottavansa ei elvytetä -päätöksen aina puheeksi, jos aihetta ei ole aiemmin linjattu ja jos hän arvioi, ettei potilas hyödy tehohoidosta tai elvytyksestä, kun yleiskunto heikentyy.
Lääkärilehden mukaan ei elvytetä –päätös tarkoittaa sitä, että pidättäydytään sydänpysähdyksen sattuessa teho- tai paineluelvytyksestä mutta annetaan potilaalle muu tarpeellinen hoito. Konttila kertoo lehdessä, että aiheesta keskusteltaessa pitää painottaa, että hoidon painopiste siirtyy potilaan tilanteen helpottamiseen tässä ja nyt ja että päätöksessä on siis kyse siitä, ettei sydänpysähdyksen sattuessa ryhdytä elvyttämään potilasta.
Päätöksellä on Lääkärilehden mukaan erilaisia nimityksiä, esimerkiksi DNR-päätös, AND-päätös ja DNAR-päätös. Jutun mukaan päätöksen ”tekee lääkäri yhteisymmärryksessä potilaan ja omaisten kanssa”. Rahko sanoo lehdessä, että ihmiset ymmärtävät asian, kun heille kerrotaan, mitä se tarkoittaa.Hän kertoo Lääkärilehdessä kokevansa haasteena esimerkiksi DNR-päätöstiedon siirtymisen hoitopaikan vaihtuessa.
Jutussa mainitaan myös sairaanhoitajat ja kerrotaan heidän kaipaavan toimintaohjeita siihen tilanteeseen, että potilaan tila romahtaa päivystysaikana.
Lääkärilehden jutussa kerrotaan myös monien sairaaloiden tehneen ohjeistuksia elämän loppuvaiheen hoitoon liittyen. Haastateltu on HUS:n ohjeistuksen teossa vuonna 2008 mukana ollutta ylilääkäri Veli-Pekka Harjolaa.
Lähde: Anne Seppäsen kirjoittama juttu Lääkärilehdessä 37/2012
Millaisia ajatuksia aihe herättää? Voit skrollata alas ja kertoa.
