Voi hyvin

Kylli Kukk: Rentoutuminen on nykyihmiselle superlääke


Joogaohjaaja Kylli Kukk ihmettelee, miksi uupunutta ihmistä hoidetaan lääkkeillä. Syvähengittäminen ja rentoutuminen joogan avulla ovat parempia keinoja.
Kuvat Riikka Kantinkoski

Kun joogaopettaja Kylli Kukk astelee joogakoulu Shantin aulaan, hän näyttää melkein keijulta kukkaisniityllä. Seinillä liitelee perhosia ja siivekkäitä keijukaisia, värit ovat keveän kirkkaita ja satumaisia. Tuntuu kuin aurinko paistaisi täydeltä terältä Shantin avarissa tiloissa.

– Tiedän, että tämä kaikki on minulla vain lainassa, sillä maailmankaikkeudessa me emme omista mitään. Mutta pidän tästä työstä, jossa voin olla ihmisille avuksi, Kylli Kukk sanoo.

Sattuma ohjasi hänet tähän Lars Sonckin suunnitteleman satavuotiaaseen taloon.

– Olin muuttanut Helsinkiin, asuin Töölössä ja kävin töissä Siuntion kuntoutumiskeskuksessa. Eräänä kesäaamuna tulin kotibileistä ja kävellessäni Runeberginkatua huomasin talon seinässä ison kyltin: Vuokrataan. Heti maanantaiaamuna soitin ja tulin katsomaan tätä paikkaa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ihastuin valoisiin, ilmaviin ja kauniisiin tiloihin. Juuri sellaisista olin haaveillut, jopa lähettänyt pari rukouspyyntöä.

Shantin isoon saliin on kokoontunut ryhmä pilates-syvävenyttelyyn. Pienessä hoitohuoneessa työskentelee homeopaatti. Pienemmässä salissa harjoitellaan yinjoogaa: tehdään rauhallisia, pitkiä venyttelyjä ja hengitellään meridiaaneja pitkin.

Täällä harrastetaan myös aikuisbalettia ja jumalatarjoogaa, jossa opetellaan olemaan kauniisti ryhdikkäitä ja opiskellaan koreografioita klassisen musiikin tahdissa. Kodikkaassa keittiössä pidetään kasvisruokakursseja oikean pH-tasapainon, kiinalaisen tai ikivanhan intialaisen lääketieteen, ayurvedan periaatteiden mukaan.

Joogakoulun nimi Shanti tulee sanskriitin kielestä ja merkitsee rauhaa. Kylli Kukkin perustama Shanti täytti Taiteiden yönä seitsemän vuotta.

– Kun Estonia upposi syyskuussa 1994, kadotin sen mukana viisi ystävääni, jotka olivat matkalla tennisturnaukseen Ruotsiin. Se oli minulle suuri suru. Oivalsin myös, että niin kauan kuin elän, haluan iloita jokaisesta päivästä. Ihmiset kysyvät silloin tällöin, miksi pukeudun aina niin värikkäästi, meikkaan ja kuljen korkokengissä, aivan kuin olisin menossa juhliin. Vastaan, että minulle on juhlaa joka päivä, kun elän ja voin hyvin.

Salaisuuksia ullakolla

Kylli Kukkin lapsuus Pärnun pikkukaupungissa, omakotitalossa vanhempien, pikkuveljen ja isovanhempien kanssa oli hyvä ja turvallinen.

– Olen saanut paljon rakkautta vanhemmiltani ja isovanhemmiltani. Minulla ei ole hylätyksi tulemisen pelkoa, joka aiheuttaa niin monelle vaikeuksia ihmissuhteissa. Olen ollut lapsesta asti rohkea ja luottavainen.

Liikunnallisen perheen äiti oli liikunnanopettaja ja isä lentopallomaajoukkueen valmentaja.

– Kesäisin olimme mukana valmennusleireillä. Isä matkusti paljon ja perhe hänen mukanaan. Vaari opetti viljelemään perunaa, porkkanaa, kurkkua… Rakastan maan ja mullan tuoksua.

– Vaikka perhepiirissäni oli turvallista, Neuvosto-Eestissä vallitsi pelon ilmapiiri. Leikin naapurin tyttöjen kanssa, mutta en voinut kertoa heille tiettyjä asioita, kuten että meillä oli ullakolla kirstussa Eestin sinimustavalkoinen lippu. Ilmiantajia oli kaikkialla.

– Äitini oli yhdeksän vuotta Siperiassa. Hän on syntynyt 1942 ja oli vain 7-vuotias, kun koko perhe kyyditettiin Siperiaan. He olivat muka kulakkeja, rikkaita maanomistajia. Mummolla oli vain kaksi lehmää! Äidin perhe palasi takaisin, kun Stalin kuoli.

Kylli oli kahdeksan, kun perhe muutti isän työn vuoksi Tallinnaan. Uudella asuinalueella asukkaiden enemmistö oli venäläisiä, ja pieni tyttö oppi pitämään puolensa.

Kaikki pukeutuivat koulu-univormuihin, jokaisen kaulassa oli punainen pioneeriliina.

– Koulussa opettajat olivat auktoriteetteja, heitä teititeltiin ja pelättiin. Opimme lyhyet sotilaalliset vastaukset. Myöhemmin Suomessa opin ilmaisemaan itseäni luovemmin ja puhumaan rohkeasti.

Kanadan kautta Kuopioon

Isän työ toi perheen Suomeen vuonna 1990. Ensin tuli isä yksin valmentamaan Euran Raikun naisia lentopallossa.

Kylli oli päättänyt lukionsa Tallinnassa ja valmistui fysioterapeutiksi Porissa vuonna 1993. Hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa päämääränään terveystieteiden maisterin tutkinto. Opintojaan hän rahoitti opettamalla kansalaisopistossa joogaa ja viron kieltä.

– En ollut tyytyväinen viron kielen neuvostoaikaiseen oppimateriaaliin, joten valmistelin kaiken itse. Päivisin kävin luennoilla, iltaisin opetin ja öisin opiskelin. Lopulta aloin miettiä, eikö elämässä ole muuta kuin opiskelu. Gradu jäi tekemättä, kun lähdin vuodeksi Kanadaan Torontoon, jossa meillä on sukulaisia. Opiskelin yliopistossa englantia ja seikkailin Pohjois-Amerikassa.

Kylli palasi Suomeen ja aloitti fysioterapeutin työt Siilinjärven Kuntoutuskeskuksessa.

– Viihdyin Savossa. Ihmiset olivat mukavia, elämä leppoisaa. Kuopioon minut houkutteli mies, josta kuitenkin erosin vuoden päästä.

Kylli tuli Helsinkiin, josta on helppoa pistäytyä lahden takana. Vanhemmat ja veli perheineen asuvat nyt Pärnussa. Omaa perhettä ei Kyllillä vielä ole.

Kielletty harrastus

Kylli muistaa lapsuudestaan, miten äiti hyräili intialaisia lauluja kotitöitä tehdessään. Tuntui kuin äidin koko olemus olisi silloin muuttunut. Äiti oli oppinut kiehtovat intialaisperäiset sävelet Siperiassa eräältä mustalaispojalta.

Neuvostoaikana jooga oli kiellettyä, kuten niin moni muukin asia. Kyllin ystävättären äiti oli Estonia-teatterin näyttelijätär, ja hän tiesi, että linjaautoaseman kellarissa kokoontui tiistai-iltaisin muutaman naisen ryhmä joogaamaan.

– Olin 15-vuotias ja kiinnostuin. Se ei ollut meditatiivista joogaa, vaan hyvin akrobaattista, kuten päällä ja käsillä seisomista. Olin siinä hyvä.

– Olin nuorten yleisurheilumaajoukkueessa, ja valmentajani alkoi ihmetellä, mitä minulle oli tapahtunut, kun aitajuoksutekniikkani oli ihan pielessä. Sovimme, että siitä lähtien en enää tehnyt joogavenytyksiä yhtä perusteellisesti.

– Äidin laulut ja kaikki joogaan liittyvä toivat mieleeni entisten elämieni muistot. Uskon vahvasti, että kun jätämme tämän kehomme, synnymme yhä uudelleen, kunnes kasvamme ja kehitymme ja saavutamme täyden potentiaalimme.

Rentoutuminen on superlääkettä

Kylli opiskeli Saarijärven joogaopistossa ensin ohjaajaksi ja sitten opettajaksi. Opinnot veivät kaikkiaan seitsemän vuotta.

– En ole koskaan suuremmin pitänyt aerobicista ja pomppimisesta. Fysioterapeuttina tiedän rentoutumisen merkityksen. Käytin joogaa työssänikin, puhuin henkisyydestä sekä rentoutumisen ja hyväntuulisuuden tärkeydestä.

Lääketiede on medikalisoitunut, Kylli mietiskelee. Uupunutta ihmistä hoidetaan lääkkein. Verenpaine on koholla, annetaan lääkettä. Samoin rytmihäiriöihin, veren ohentamiseen, korkeaan kolesteroliin ja verensokeriin, särkyihin ja kolotuksiin. Lääkettä huonosti toimivaan ruoansulatukseen, närästykseen, vatsavaivoihin ja unettomuuteen. Ja tietenkin mielialalääkettä.

– Uskon vakaasti, että stressi ja tyytymättömyys aiheuttavat kaiken tuon. Rentoutuminen on nykyajan ihmiselle superlääkettä. Kun hyppäät edes hetkeksi arjen karusellista, hengähdät ja hymyilet, alkaa tapahtua: verenpaine laskee, lihasjännitykset antavat periksi, vatsavaivat hellittävät. Nukut levollisemmin. Allergiaoireetkin lievittyvät. Saat apua mielialahäiriöihin ja paniikkikohtauksiin.

– On todella tärkeätä kiinnittää huomiota myös hengittämiseen. Kiire, huolet, huono ryhti, kireät vaatteet ja lihakset tekevät hengityksestä pinnallisen. Hapenpuute tietenkin väsyttää, eivätkä siinä auta yrttirohdot. Jooga on mainio tapa oppia uudelleen hengittämään luonnollisesti ja vapaasti.

Valon ja energian lähde

Kyllille valon ja energian lähde on hyvin suurelta osin päivittäisessä joogassa.

– Jokainen hetki, tapahtuma ja ihminen opettaa jotakin. Tietoista läsnäoloa on hyvä harjoitella, ei vain joogamatolla, vaan arjessa ihmisten kanssa. On hienoa säilyttää levollisuutensa, vaikka kohtaakin äkäisen ihmisen. Emmehän me tiedä, mitä kaikkea negatiivisten tunnetilojen taustalta löytyy.

– Meistä jokainen on arvokas pieni pala tärkeää kokonaisuutta. Uskon karman lakiin. Kannattaa olla hyväntekijä. Jos loukkaat toista ajatuksissa, sanoissa ja teoissa, saat sen takuuvarmasti takaisin. Tekemällä hyvää vahvistut.

– Voimme joka hetki valita, olemmeko ystävällisiä vai emme, olemmeko itsekkäitä vai epäitsekkäitä. On hyvä valita polku, joka vie lähemmäs onnellisuutta, Kylli muistuttaa.

– Kotona isä opetti vakavuutta ja rauhallisuutta. Äiti on keiju ja lintukainen. Häneltä opin, ettei tarvitse odottaa juhlia ja merkkipäiviä, viikonloppuja ja kesälomia ollakseen iloinen ja onnellinen. Juhlia voi joka hetki. Ulkopuoliselle säälle emme voi mitään, mutta sisäistä säätilaa voi jokainen säädellä ja päättää, onko siellä pimeää vai aurinkoista, tyyntä vai myrskyisää.

Enkelit auttavat päivittäin

Eestin kouluissa ei opetettu uskontoa, sen sijaan lukiolaiset oppivat purkamaan ja kokoamaan Kalashnikoveja, täyttämään lippaita ja kaivamaan poteroita kaasunaamari kasvoilla. Silti enkelit ovat olleet Kyllille olemassa ja täyttä totta jo lapsuudesta asti.

– En itse näe enkeleitä. Mutta he ovat olleet minulle silti olemassa jo lapsuudesta asti, Kylli miettii.

– Olin kymmenvuotias, kun olimme maalla mummon mökillä serkkuni Meriken kanssa. Siellä sattui myös olemaan Reet-täti. Vanhassa ladossa, jonka katto oli osittain romahtanut, oli riippukeinu, johon Meriken kanssa kiipesimme katsomaan taivasta. Jostakin syystä Reet-täti alkoi puhua enkeleistä. Hän kertoi, että kun ihminen kuolee, se on kuin vaihtaisi vaatteita. Tekin tytöt vaihdatte vaatteita, mutta sielu ei katoa mihinkään, hän sanoi.

– Katsoin taivasta ladon katon yllä. Tädin sanat painuivat mieleeni. Hän puhui siitä, miten henki menee taivaaseen enkeleiden kanssa. Kaikki on hyvin niillä, jotka lähtevät. Maan päälle jäävillä on suru. Mutta sen, joka lähtee, ei tarvitse pelätä. Kuolema on uuden alku.

Kyllin enkelit auttavat päivittäin, pienissä ja suuremmissakin asioissa. Heitä on vähän erioloisia, joka tilanteeseen. He eivät ole valkeita kerubeja, vaan aika arkisia.

– Kun oppii näkemään kaiken jumalallisena, näkee myös ihmiset enkeleinä, sanansaattajina, Kylli sanoo.

– On kiintoisaa kaivaa ihmisestä esiin enkeli, vaikka hän olisi kuinka kärttyisä ja negatiivinen tahansa. Jos itse pysyt rakkaudellisena, toisen enkeliolemus tulee esiin. Ei ehkä kerralla tai parilla, mutta yleensä aina jossakin vaiheessa, kun et vastaa pahaan pahalla. Viimein löytyy se valo-olento, joita me kaikki olemme, vaikka se joskus onkin niin piilossa. Mehän emme tiedä, mitä itse kukin on joutunut kokemaan kenties jo lapsesta asti.

– Älä ole ennakkoluuloinen. Älä yritä muuttaa muita. Muutu itse, niin ympäristökin muuttuu. Maailma on kuin peili, joka heijastaa jokaiselle oman kuvansa. Valaise mielesi, kevennä kehosi.

Kylli Kukk

Joogaopettaja

Koti: Syntynyt Pärnussa, asuu Helsingissä.

Harrastukset: Elämän mysteerin ihailu ja ihmettely, sisustaminen, kauniin musiikin kuunteleminen.

Onnenhetki: Lähes joka hetki.

Unelma: Kasvaa ja kehittyä, palvella ja rakastaa.

Aarteet: Luonto, valo, ilo, kumppanuus ja yhteistyö, pyyteettömyys, maalaisjärki.

Omasta mielestään: Sydämellinen, myönteinen, leikkisä ja luova.

Joogakoulu Shanti, Runeberginkatu 43, Helsinki.

jooga.fi

Julkaistu: 29.9.2009