Johanna Koivu: ”Kunpa säilyttäisin lapsen ilon”

Musiikki on aina ollut minulle hyvä harrastus. Olen laulanut koko ikäni ja soittanut viulua ja pianoa 6-vuotiaas­ta. Ensimmäinen viuluni löytyi äidinisän kätköistä, ja se oli pikkutytölle aivan liian iso. Ei ollut kauhean järkevää soittaa sitä, koska soittoasento oli väärä, ja jouduin vaihtamaan viulun pian pienempään. Myöhemmin otin isoisän viulun uudestaan käyttöön, ja ensimmäisillä Tähkän keikoilla soitin sitä.

Vaikka esiinnyin kouluikäisenä erilaisissa kokoonpanoissa, en koskaan kuvitellut, että musiikista tulisi minulle ammatti. Kun lapsuudentuttuni Lauri Tähkä ja Simo Ralli pyysivät minua vierailemaan silloisen Kuudennusmiehet-bändinsä levyllä, suostuin oitis. Kyhäsimme yhdessä kokoon musiikkiteatterishow’n, joka koostui tangoista ja rokkipoljennolla soitetuista kansanlauluista. Kukaan meistä ei aavistanut, että silloin luotiin lähtökohta Tähkälle – konseptista tulisi tavaramerkkimme.

Teatteri 

Vietin lukion jälkeen vuoden au pairina Bordeaux’ssa ja olin jäädä sille tielle. Unelmoin ranskan kielen opinnoista Sorbonnen yliopistossa, mutta haave kaatui sikäläiseen byrokratiaan. Palasin Suomeen ja aloin opiskella teatteria Helsingissä amerikkalaisen opettajan johdolla.

Kiinnostuin näyttelemisestä lukiossa, kun koulussamme vieraili kaksi vaasalaista näyttelijää. Heidän ansiostaan oivalsin, mitä on astua jonkun toisen saappaisiin. Tajusin, ettei näytteleminen ole vain ulkoista olemista, vaan on osattava mennä toisen ihmisen psyykeen.

Halusin jatkaa teatteriopintoja ja suuntasin Lontooseen. Pääsykokeet olivat tiukat, mutta olin onnekas ja sain opiskelupaikan.

Vaikka Lontoo näytti minulle myös huonot puolensa, rakastan sen ilmapiiriä. Näin jälkikäteen muistelen nauraen sitä, että yhden asuinpaikkani seinissä oli mustanaan hometta ja keittiön lattialla kasvoi tatti. Yhteen toiseen asuntoon taas piti murtautua sisään sorkkaraudalla, minkä jälkeen avainta ei enää tarvittu, koska ovea ei koskaan korjattu.

Alussa minua ärsytti brittien Shakespeare-into; ihan kuin maailmassa ei olisi mitään muuta. Siihen kuitenkin tottui, ja nautin opiskelemisesta.

Kun aamulla tutustuimme johonkin näyttelemiseen liittyvään tekniikkaan, illalla näimme produktion, jossa sitä oli käytetty. Se tuntui uskomattoman hienolta. Lontoon teatteritarjonta on omaa luokkaansa, ja näyttelijälle on valtavasti mahdollisuuksia. Tiesin löytäneeni oman juttuni, vaikka kieli ja kulttuuri tuottivat välillä vaikeuksia.

Jätkät 

Vietin Lontoossa kuusi vuotta, ja tarkoitukseni oli jäädä sinne. Viimeisen vuoden aikana Lauri ja kumppanit ottivat minuun yhteyttä ja tiedustelivat, olisinko halukas soittamaan heidän uuden kokoonpanonsa esikois-EP:llä. Olin heti valmis, sillä keikkailin Lontoossakin rokkiklubeilla.

Aika pian sen jälkeen jouduin päättämään, mitä tekisin Tähkän kanssa. Kun keikkoja alkoi siunaantua lisää, ei ollut enää taloudellisesti järkevää lentää soittamaan Lontoosta. Niinpä otin riskin ja lähdin takaisin Suomeen.

Se oli hyppäys tyhjän päälle, sillä vaikka minulla oli bändin suhteen hyvä fiilis, en tiennyt, mitä tuleman piti. Palasin erilaiseen maahan kuin mistä lähdin. Päädyin Seinäjoelle, koska Pohjanmaalta löytyi opetus- ja ohjaustöitä.

Pohjanmaalle olen myös jämähtänyt, vaikkei aika enää anna periksi muulle kuin musiikille. En kadu ratkaisuani, sillä olen muuttunut paluun myötä rauhallisemmaksi ja tasaisemmaksi ihmiseksi. Lontoossa arki vei kauheasti energiaa. Lakeusmaisema ja meri sen sijaan rauhoittavat ja antavat voimia.

Tähkän jätkät ovat minulle kuin veljiä. Olemme yhdessä hyvässä ja pahassa. Meillä on alusta lähtien ollut yhteinen päämäärä. Haluamme tehdä musiikkia omilla ehdoillamme ja pitää langat omissa käsissämme. Koska tunnemme toisemme lapsuudesta, olemme hioutuneet yhteen. Voimme sanoa toisillemme lähes mitä hyvänsä. Pohjalainen ei hyssyttele, vaan kehukin tulee usein piruilun kautta. Nykyisin osaan kettuilla ja painia itsekin.

Liikunta 

On haastavaa – mutta myös opettavaista – olla bändin ainut nainen. Silmäni ovat avautuneet monen miehiin liittyvän asian suhteen. Pojat ovat oppineet, että naisella on joissain asioissa täysin eri tarpeet kuin miehillä. Jätkät voivat esimerkiksi rynnätä lavalle heti hampaat harjattuaan, mutta minä tarvitsen aikaa laittautuakseni lavakuntoon.

Rokkiin kuuluu kukkoilu, ja näyttävä show tehdään kaasu pohjassa. Lavalla on päällä eräänlainen rokkarin rooli. Perusminäni kuoriutuu esiin vasta, kun pesen meikit pois. Vapaalla minun ei tarvitse sädehtiä.

Keikalla meillä on aina hauskaa, koska jätkillä on pilke silmäkulmassa. Heidän tohelointinsa pitää minut hyvällä tuulella. Joskus touhu riistäytyy käsistä ja porukka törmäilee toisiinsa. Ei ole harvinaista, että jollain on haava päässä. Minä yritän suojella viuluani sekä itseäni, tässä järjestyksessä. Se ei ole helppo juttu, koska olen jengistä ainoa, joka tasapainottelee korkokengillä. Lisäksi on varottava piuhoja, joita lattia on mustanaan.

Keikkaa voi hyvin verrata urheilusuoritukseen, sillä syke nousee sen aikana lähelle maksimia. Tämän takia fyysisestä kunnosta on huolehdittava. Onneksi tykkään liikunnasta, vaikka vihasinkin koululiikuntaa. Löysin liikkumisen ilon parikymppisenä tanssin kautta. Lempilajini on jooga. Helsingissä ollessani harrastan hot joogaa ja muulloin astangaa. Jooga nollaa kehon ja mielen ja antaa energiaa. Se avaa myös tukokset ja saa hengityksen kulkemaan.

Rakastan myös uimista luonnonvesissä kaikkina vuodenaikoina ja lenkkeilyä. Juoksen usein keikkakaupungeissa. Treenikamat kulkevat mukana matkassa.

Voimaruoka 

Jatkuva liikkeellä olo on kuluttavaa, joten on myös muistettava levätä. Välipäivät menevät monesti nukkuessa. Myös pilates elvyttää. Ruokavaliokin on tärkeä. Sen on oltava terveellinen ja monipuolinen, jotta jaksaa tehdä yötyötä.

Aiemmin olin kasvissyöjä ja olen ollut vegaanikin, mutta nykyisin syön kalaa ja valkoista lihaa. Vehnän olen jättänyt kokonaan pois, koska minulle tuli vetämätön olo pastasta sun muusta. Yritän syödä myös mahdollisimman paljon niin sanottua voimaruokaa. Kannan mukanani nyssyköitä, joissa on marjoja, pähkinöitä ja merilevää. Viimeksi mainittu on hyväksi aineenvaihdunnalleni. Ihon kuntoa ajatellen ykkösjuttu on pellava- ja hampunsiemenöljy. Akilleen kantapääni on makea, mutta yritän välillä olla syömättä lainkaan sokeria.

Kun haluan irrottautua arjesta, suunnistan ulkomaille. Ahmin teatteria Lontoossa tai fiilistelen Ranskassa ja Espanjassa. Seuraavalla lomalla haluaisin matkustaa Intiaan, josta olen unelmoinut pikkutytöstä asti. Matkustaminen on koko bändin intohimo, sillä vain maisemanvaihdos irrottaa täydellisesti työkuvioista. Emme lomaile yhdessä, koska näemme toisiamme arkisin niin paljon.

Tulevalta toivoisin pitkää ikää ja tervettä elämää. Toivon myös, etten muutu kyyniseksi, vaan säilytän lapsen mielen ja siitä kumpuavan ilon tunteen.

Bändillekin toivon pitkää ikää. Kunpa osaisimme uudistua joka levylle. On turha tehdä samaa kiekkoa moneen kertaan.