Terve.fi

Kotiin suoraan synnytyssalista

Polikliinisesta synnytyksestä on hyviä kokemuksia. Varsinkin uudelleensynnyttäjistä voi tuntua turhauttavalta maata sairaalassa jos kaikki on hyvin sekä itsellä että vauvalla.

Tämän takia on tarjolla polikliininen synnytys: äiti voi lähteä synnytyksen jälkeen kotiin silloin, kun tuntee siihen itse pystyvänsä ja vauva on myös kunnossa. Osastopaikkaa ei ole edes varattuna äidille. Tähän vaihtoehtoon on jo tartuttu.

Esimerkiksi 27-vuotias Eira Balkov päätti synnyttää toisen lapsensa polikliinisesti. Päätökseen vaikuttivat kotiin jäävä esikoistyttö sekä varmuus lastenhoidossa.

- En kokenut tarvitsevani apua edes esikoisen kanssa. Itse asiassa lähdin jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen normaalia aiemmin kotiin, kahden päivän jälkeen.

Halustaan polikliiniseen synnytykseen Balkov ilmoitti heti uuden tulokkaan syntymän jälkeen. Kätilöt hoitivat asian eteenpäin.

- Kaikki minua hoitaneet suhtautuivat päätökseeni positiivisesti. Kun vielä kerroin toiveestani heti synnytyssalissa, henkilökunta saattoi ryhtyä saman tien toimeen. Päätöstäni ei kyseenalaistettu missään vaiheessa.

Tuoretta äitiä ei unohdeta heti, kun tämä on poistunut sairaalan alueelta. Balkovilla oli lupa soittaa sairaalaan mihin vuorokauden aikaan tahansa, jos hän koki tarvitsevansa tukea. Kolme päivää kotiutumisen jälkeen oli vuorossa myös lastenlääkäriaika. Täydellistä sairaalan toiminta ei kuitenkaan ollut.

- Kertaakaan ei meihin oltu yhteydessä. Saimme ainoastaan laitokselta paperit ohjeeksi, ei muuta. Jotenkin tuntuu, ettei minuun ja poikaan panostettu edes sairaalassa. Onneksi en lisäapua tarvinnut.

Yhtä kaikki polikliinisestä synnytyksestä jäi Balkoville hyvä mieli.

- Koko tapahtuma oli todella nopea, eikä minua turhia häiritty. Tietysti perustutkimukset tehtiin ja tarkistettiin, että kaikki on hyvin, sekä minulla että pojalla. Kotiutusluvan sain reilun yhdeksän tunnin kuluttua synnytyksestä, ja kotona olin tuosta neljän tunnin päästä.

Eira Balkov olisikin valmis valitsemaan nopean kotiutumisen uudelleen.

- En kadu yhtään. Kotona sain olla rauhassa, eikä toinen vauva tuntunut enää niin hämmentävältä. Ainoastaan täysihoitoa voisin kaivata. Osastolle jääminen olisi silti ollut turhaa, sillä toivuin synnytyksestä nopeasti ja mieheni oli tukena.

Vauvan vointi on tärkein

Johanna Angelis, 29 vuotta, on viimeisillään raskaana. Hän suunnittelee polikliinistä synnytystä, jotta ei joutuisi olemaan erossa esikoisestaan pidempään kuin on välttämätöntä.

- En myöskään oikein pidä sairaalassa olosta. Edellisen synnytyksen jälkimainingeissa vietin osastolla kuusi päivää ja nukuin koko ajan todella huonosti.

Angelis tuntee, ettei enää tarvitse opastusta vauvan hoidossa.

- Sairaalan henkilökunta antoi minulle paljon tukea ja neuvoja esikoisen kanssa. Myös huonetoverien vertaistuki tuli tarpeeseen. Olen tuon kuitenkin käynyt läpi, joten pärjään nyt ilman.

Angelis luottaa, ettei kotiutuslupaa tule, jos on pientäkään huolta hänen tai vauvan voinnissa.

- En osaa tarkkailla vauvaa ammattilaisen silmin, joten asioita voi jäädä huomaamatta. Mutta sairaalalle voi soittaa heti, kun alkaa huolestua, ja kätilö tai hoitaja tulee tapaamaan meitä vuorokauden kuluttua kotiutumisesta. Kotoa on sairaalaan lyhyt matka, joten tarvittaessa pääsemme hoitoon nopeasti. Vauvaa odottaa myös 3-5 vuorokauden iässä lääkärintarkastus.

Angelis kuuli polikliinisen synnytyksen mahdollisuudesta esikoisensa synnytysvalmennuksessa. Silloin asia ei vielä ollut ajankohtainen, mutta nyt toisella kerralla hän on etsinyt tietoa esimerkiksi synnytyssairaalansa kotisivuilta. Sairaalalle Angelis ei ole vielä kertonut, että haluaa kotiutua mahdollisimman nopeasti.

- Sille ei ole tarvetta. Asiasta voi sopia synnytyksen aikana tai jälkeen, ennakkoilmoitusta ei velvoiteta.

Johanna Angelis ei usko maailman kaatuvan, vaikkei polikliininen synnytys onnistuisikaan.

- Toivon tietysti, että synnytys sujuu hyvin eikä meillä kummallakaan ole ongelmia, jotta pääsemme perheen luo kotiin lepäämään. Yritän silti hyväksyä varalta jo etukäteen, että kaikkea ei voi ennakoida. Yllätyksiä voi aina ilmetä.

Huonot sairaalakokemukset taustasyynä

Myös 24-vuotias Heidi haluaa polikliinisen synnytyksen. Kaiken takana vaanii suuri sairaalapelko, mutta myös jotakin muuta.

- Ensimmäinen synnytykseni oli erittäin traumaattinen. Ilmoitin etukäteen, että kärsin sairaalapelosta, mutta pelkoani ei huomioitu lainkaan. Jouduin lääkäriopiskelijoiden tuijotettavaksi ja liikkumistani rajoitettiin ennen synnytystä, vaikka siihen ei ollut mitään tarvetta. Minua ei kuunneltu koko aikana, vaan mentiin täysin henkilökunnan ehdoilla. Olin yksin ja tunsin oloni uhatuksi.

Vasta kotiin päästyään Heidi pääsi tutustumaan kunnolla vauvaansa ja rauhoittumaan täysin. Toipuminen tuntui alkavan vasta silloin, miltei kuusi päivää synnytyksen jälkeen.

Kun Heidi sai kuulla olevansa toista kertaa raskaana, hän toivoi kotisynnytystä. Asiaa tutkittuaan hän totesi, että kotisynnytyksen järjestäminen olisi liian vaivalloista, sillä kätilöä on hankala saada avuksi.

- Tositilanteessa kotisynnytys olisi myös saattanut alkaa pelottaa, koska ikinä ei tiedä, miten synnytys etenee. Tämän takia polikliininen synnytys on parempi vaihtoehto. Sen riskeihin suhtaudun rauhallisemmin, onhan kotoa sairaalalle vain kymmenen minuutin matka.

Heidi on jo kertonut neuvolassa haluavansa kotiutua mahdollisimman nopeasti, vaikka on vasta kolmannella kuulla.

- Päätökseeni suhtauduttiin hieman nihkeästi. Sieltä suositeltiin, että viipyisin sairaalassa vähintään kaksi päivää, mutta en halua. Aion kertoa toiveestani myös sairaalassa, kunhan se on ajankohtaista.

Heidi haluaa kotiin niin nopeasti kuin tuntee synnytyksen jälkeen pystyvänsä.

- Jos vain olen kävelykunnossa eikä vauvalla ole mitään hätää, olen täysin valmis lähtemään. Kuusi tuntia, joka yleensä on minimi sairaala-ajalle polikliinisessä synnytyksessä, kuulostaa turhan pitkältä ajalta odottaa, jos kaikki on oikeasti hyvin.

Julkaistu: 2.6.2009
Kommentoi »