
Kolumnisti Nina Honkanen: Ole toiselle aidosti läsnä
Paina omat murheet hetkeksi taka-alalle ja tarjoa olkapääsi läheisen huolille. Myötäeläminen tekee elämästä rikkaampaa, kirjoittaa kolumnisti Nina Honkanen.
Mitä on myötäeläminen ja lähimmäisenrakkaus. Ovatko ne vain yleviä sanoja? Olenko itse ollut läsnä tai tavoitettavissa, kun ystävä on ollut olkapäätä vailla? Olenko tullut mukavuusalueeni ulkopuolelle ja unohtanut hetkeksi omat murheeni ollakseni läheisen tukena? Ja jos olenkin, niin varmasti olen ollut myös kuulematta ja näkemättä, kun olisi ollut tarvis.
Oma tai läheisen vilpitön läsnäolo ovat asioita, jotka elämänkaaren loppupäässä painavat enemmän kuin kunnianhimoinen ansioluettelo, uudenvuodenlupaus laihduttamisesta tai ranskan opettelemisesta.
Ihminen on joustava ja kestävä. Silti jokaiselle tulee elämänvaiheita, jolloin omat voimat eivät riitä. Silloin sinä tai minä voimme olla juuri se voimavara, joka ottamalla toisen murheet vakavissaan voi estää ystävän tai perheenjäsenen romahduksen.
Olen kriisin keskellä saanut tukeutua läheisiin. Sieluuni on tatuoitu saamani avun lisäksi myös se, kun rakas ystävä käänsi selän silloin kun olisin tarvinnut häntä enemmän kuin koskaan.
Myötäeläminen voikin tiukan paikan tullen olla vaikeaa. Välillä mikään ei ole helpompaa kuin painaa pää pensaaseen, jotta ei tulisi vaivatuksi.
Oma mukavuudenhalu menee yllättävän helposti apua tarvitsevan edelle. Vai miten äänestäisit, jos vaakakupeissa keikkuvat ystävän lastenhoitoavun tarve ja toisen eroprosessin vatvominen kerta toisensa jälkeen vai mökkiviikonloppu perheen kanssa?
Ei Arttu Viskari turhaan laula biisissään ”..mistä tunnet sä ystävän, siitä että krapulastaan huolimatta tulee sua muuttamaan hän..” Kauniit ajatukset ja sanat ovat tärkeitä mutta niitä ei voi syödä eivätkä ne kevennä pikkulapsiarkea.
Empatiakyky on yksinkertaisimmillaan sitä, että näkee arkensa yli sinne, minne aurinko ei paista, kohtaa näkemänsä ja on läsnä.
Lähimmäisenrakkautta on se, että ojentaa kätensä ja tarjoaa apuaan kysymättäkin, mutta edes silloin kun toinen rohkaistuu sitä pyytämään. Omaan napaan tuijottaminen on yksi salakavalimmista toimintatavoista ja onnistuu jokaiselta, ellemme ole tarkkana.
Huomenna sinä tai minä voimme olla hän, joka tarvitsee lähimmäisenapua voidakseen edes vähän paremmin. Jo tänään voimme auttaa ystävää tai läheistä ihan vain kysymällä miten toinen jaksaa.
Haluankin kiittää sinua, joka olet auttanut silloin kun voimani ovat meinanneet loppua. Toivon, että osaan olla jatkossa tukenasi, jos on tarvis. Ja ellen näe tai kuule sinua niin älä epäröi häiritä.
Nina Honkanen on helsinkiläinen kirjailija ja seksuaalikasvattaja. Hänellä on neljä poikaa, joiden kanssa hän leipoo ja parantaa maailmaa. Nina pelkää ailahtelevia ihmisiä eikä pidä miellyttämisen tarpeestaan.