Terve.fi

Kihdin oireet


Kihdin tyypillinen oire on toispuoleinen isonvarpaan tyvinivelen hyvin kivulias tulehdus. Lue lisää kihdin oireista.
Teksti Toimitus

Kun kihdin oireet ensimmäistä kertaa ovat kliinisesti todettavissa, ovat uraattipitoisuudet olleet koholla useimmiten jo useiden vuosien ajan. Tyypillisimmillään oire on toispuoleinen isonvarpaan tyvinivelen hyvin kivulias tulehdus. Nivel on punoittava, turvonnut ja erittäin arka. Joillakin kihtipotilailla tulehdus voi esiintyä samanaikaisesti useammassakin nivelessä. Tyypillisimpiä tulehtuvia niveliä ovat jalkaterän muut nivelet, nilkat, polvet, käden nivelet, ranteet ja kyynärnivelet. Kihtikohtaus kestää tyypillisimmillään 3–7 vrk, minkä jälkeen nivel saattaa olla täysin oireeton. Kohtausten toistuessa niiden kesto pitenee. Kihtikohtauksen aikana potilaalla voi esiintyä kuumeilua.

Kihti voi aiheuttaa nivelen reuna-alueille uraattikertymiä. Kyseiset kertymät voivat kasvaa niin suuriksi, että ne ovat tunnusteltavissa. Kihtikyhmyjä esiintyy erityisesti sormissa ja ranteissa. Pitkään jatkunut aktiivinen kihti voi aiheuttaa nivelvaurioita, kuten nivelrikon. Tällöin nivelrustoon syntyneistä pysyvistä muutoksista aiheutuen esimerkiksi isovarpaan tyvinivelestä kehittyy liikerajoitteinen. Kihdin vaurioittama polvinivel voi vaatia tekonivelleikkauksen liikuntakyvyn ylläpitämiseksi.

Joskus pelkän tyypillisen taudinkuvan sekä seerumin koholla olevan uraattipitoisuuden perusteella voi tehdä suuntaa antavan diagnoosin. Kansainvälisestä aineistosta tiedetään kuitenkin, että väestöstä usealla prosentilla on kohonnut uraattipitoisuus, mutta valtaosa näistä tapauksista ei koskaan sairastu kihtiin eikä mitään kihtiin viittaavaa löydetä tutkittaessakaan. Näin ollen pelkkä koholla oleva uraattipitoisuus ei ole osoitus kihdistä. Varma kihtidiagnoosi voidaan tehdä, jos tulehtuneesta nivelestä otetaan punktoimalla nivelnestenäyte ja tästä näytteestä löydetään uraattikiteitä. Nivelnesteen leukosyyttimäärä on myös suurentunut.

Joskus voidaan myös röntgenkuvista tehdä kihtidiagnoosi. Krooninen kihti aiheuttaa sille tyypillisiä muutoksia nivelten rakenteessa, kuten eroosiota, ja ympäröivissä pehmytkudoksissa.

Kihtiin liittyy usein muitakin sairauksia, kuten munuaisten vajaatoimintaa. On siis syytä tehdä riittävän kattavat perusselvitykset myös niistä sairauksista ja tekijöistä, jotka voivat liittyä kihtiin.

Lähteet:

Julkunen H & Konttinen YT. Kihdin muuttuva kuva. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 126(12):1477-85. 2010

Julkunen H. Kihti ja valekihti. Lääkärin käsikirja. Kustannus Oy Duodecim 2017 .

Kihti – pikatietoa (2012). Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 128(18):1895. 2012.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Lihavuus (aikuiset): Käypä hoito-suositus, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2013.

Mustajoki P. Tietoa potilaalle: Kihti, Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Reumatologisen yhdistyksen asettama työryhmä. Nivelreuma: Käypä hoito-suositus, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2015.

Ruskoaho H ym. (toim.). Farmakologia ja toksikologia. Kustannus Oy Duodecim 2014.

Salt M ym. (toim.). Jalkaterveys. Kustannus Oy Duodecim 2016.

Julkaistu: 12.4.2018