Keväiset liikuntavammat
Useimmille lomailijoille pieni tauko tuo terveellistä vaihtelua usein pakkotahtiseen työhön ja lomalta palataan virkistyneenä ja hyväkuntoisena. Aina loma ei kuitenkaan onnistu ilman pieniä tapaturmia. Kaikeksi onneksi pienet venähdykset ja nitkahdukset paranevat useimmiten ongelmitta.
Joskus kuitenkin reissu lääkärille on tarpeen. Lomailijoiden olisi hyvä tietää, minkälaisissa vammoissa olisi tarpeen loma keskeyttää, pakata perhe autoon ja painella tohtorin juttusille.
Polvi on hiihtäjän arka paikka
Kevään liikuntatapaturmissa tavallisia ovat erilaiset polvivammat ja lumilautailun yleistyessä yläraajan murtumat. Tyypillisin murtomaahiihtotapaturma on polven sisemmän nivelsiteen venähdys. Mäkeä laskiessa suksi lipsahtaa ladulta ja leveä haara-asento on valmis. Polven sisäsyrjä venähtää – kipeästi. Jos vammaan ei liity pahaa polven kiertymistä, niin ainoastaan sisäsivuside venähtää ja saattaa jopa revetäkin. Muutaman ensimmäisen päivän aikana polven sisäsyrjä on kovasti kipeä ja kipupaikalla on paikallista turvotusta, jopa mustelmaa. Muutama ensimmäinen yö menee kippuroidessa ja nukkuessa oikeaa asentoa on vaikea löytää. Polvi saattaa niukahdella epämiellyttävästi pihtikinttusuuntaan kääntäessä. Ensiavuksi riittää kolme koota: kylmää, kohoasentoa ja kipulääkettä. Perhe voi jatkaa lomaa, potilas voi kuluttaa aikaa vaikka polvea ihmettelemällä. Loman loputtua on aika piipahtaa polvispesialistille arvioon.
Polven vääntyessä ja kiertyessä saattaa eturistisidekin repeytyä. Eturistisiteen repeämä on tyypillinen laskettelutapaturma. Tässä vammassa polvi turpoaa kauttaaltaan, liike rajoittuu kivun ja turvotuksen takia. Turvotus näkyy tyypillisesti makkaramaisena turvotuksena polvilumpion yläpuolella. Kipu on epämääräinen ja vaikeammin paikallistettaessa kuin sivusiteen repeämässä. Polvi saattaa jo alkuvaiheessa tuntua huteralta etenkin kiertoliikkeessä. Tähän vammaan pätee sama ensiapu kuin sivusiteen revähtymään: 3K:ta ja loman päätyttyä spesialistille. Vamma vaatii useimmiten lyhyen leikkauksen ja pitkän toipumisen. Nykyisillä leikkausmenetelmillä hoitotulokset ovat hyviä eikä eturistisiteen repeämä nykyisin enää ole polven lopun alku.
Lumilautailijoilla käsivammoja
Lumilautailijoilla murtumat ovat yleisempiä kuin hiihtäjillä ja laskettelijoilla. Hypyt ovat erityisen vaarallisia. Jos pahasti käy, niin saattaa jopa pudota pyrstölleen ja loukata selkänsä. Päälleen pudotessa saattaa niska niukahtaa. Rankamurtumat ovat kaikeksi onneksi harvinaisia, mutta jos vamman jälkeen on keskellä selkärankaa aristusta, niskassa tai leukaperissä kipua ja kaikenlaiset kiertoliikkeet kivuliaat, on lääkärireissu aiheellinen. Ainakin suurimmissa talviurheilukeskuksissa on rinnepäivystäjä, joka on parasta kutsua paikalle ja jättää kuljetus ammattilaisten harteille.
Alaraajan murtumissa varaaminen vamman jälkeen on yleensä vaikeaa, ellei mahdotonta. Yläraajan murtumista tavallisia ovat rannemurtumat, jotka sattuvat kun kaadutaan käden varaan. Ranne on turvoksissa ja hyvin kipeä, joskus näkyy selvä virheasento. Olkavarren murtumat ovat lumilautailijoilla kohtuullisen tavallisia. Diagnoosi on maallikollekin usein selvä, olkavarsi hetkuu ja on hyvin kipeä. Murtumaa epäillessä on parasta ottaa yhteyttä lääkäriin.
