Kannattaako parisuhteessa valehdella?

Arjen käänteissä kyse on useimmiten valkoisista valheista, hätävalheista. Niiden tarkoitus on suojella itseä tai toista. Sanot ettet valehtele usein, koska se on sinulle edullista, eivätkä ystäväsi kokkaukset maistu puulta, koska haluat olla väleissä huomennakin.

– Valkoinen valhehan ei oikeastaan tunnu valheelta, koska voimme itsellemme perustella, miksi toimimme näin, selittää psykiatri ja professori Jouko Lönnqvist. Häntä ja muita asiantuntijoita on haastateltu Helsingin Sanomien valehtelua käsittelevässä juttusarjassa.

Faktaa valheista 

Yhdysvalloissa tehdyssä kyselyssä 1 300 toimistotyöntekijästä suurin osa kertoi olleensa aiheettomilla sairauslomilla. Suomalaisista taas joka viides valehtelee vakuutusyhtiölle varastettujen tavaroidensa arvon.

Valehtelu on itse asiassa meille niin jokapäiväistä toimintaa, että yhtäkkinen muutos puhtaaseen totuuteen voisi saada aikaan pahaa jälkeä. Vihiä asiasta saa lukemalla internetin keskustelupalstoja. Niillä näkee, mitä tapahtuu, kun sanotaan mitä ajatellaan. Haluammeko vastaavanlaista keskustelukulttuuria laajemmin?

Brittitutkimuksen mukaan jopa yhdeksän kymmenestä nelivuotiaasta valehtelee. Leikki-ikäisten valehteleminen on kuitenkin enemmänkin mielikuvituksen harjoittamista, kuin varsinaista valehtelua. Kuvittelu ja valehtelu ovat lapsen elämässä jopa erityinen kehitysvaihe, joka normaalisti kuitenkin tasaantuu kouluikään mennessä.

Totuus ja vain totuus 

Karkeasti jaoteltuna ihmiset kuuluvat kahteen ryhmään: tavoitehakuisiin ja arvokeskeisempiin. Tavoitehakuinen hyväksyy valheen, sillä hyvä päämäärä kestää pienen vilpin. Toinen ryhmä taas ei laskettele lööperiä periaatteen vuoksi.

– Tosin, jos valehtelusta tarjottaisiin tarpeeksi rahaa, useimmat meistä valehtelisivat, Jouko Lönnqvist pohtii.

2000-luvun yhteiskunnassa valehtelun lonkerot ulottuvat jotakuinkin kaikkialle. Lööppien totuusarvo on usein sinnepäin, eikä paraskaan pyykinpesuaine ei säilytä paitani väriä ikuisesti. Valhe on myös valtaa.

– Johtajat saavat valehdella, mutta kansalta odotetaan rehellisyyttä. Aikuiset saavat valehdella lapsille, mutta lapset eivät vanhemmille. Valtiolla tai isoilla firmoilla saa olla salaisuuksia, mutta sosiaaliapua hakevan pitää ehdottomasti puhua totta, luettelee yleisen valtio-opin tutkija Markku Koivusalo Helsingin yliopistosta.

Jouko Lönnqvist antaa toisen esimerkin.- Oikeudessahan vannotetaan kertomaan 'totuus ja vain totuus'. Kyllähän se jotain kertoo, että totuutta pitää erikseen ja rangaistuksen uhalla ihmiseltä vaatia.

Onko valehtelu sairautta? 

Arkikielessä puhutaan patologisesta valehtelijasta, kun tarkoitetaan ihmistä, joka valehtelee niin usein, että kaikkea hänen sanomaansa on syytä epäillä. Se ei kuitenkaan ole virallinen lääketieteellinen termi eikä diagnoosi.

– Toisia ihmisiä saatetaan nimitellä patologiseksi valehtelijaksi melko löysin perustein. Todellisuudessa sairaalloinen ja pakonomainen eli patologinen valehtelu on verraten harvinainen ilmiö, Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen sanoo.

Apua hän kehottaa hekemaan, mikäli valehtelu on jatkuvaa, sitä tapahtuu epätarkoituksenmukaisissa tilanteissa ja jos valehtelija kärsii itsekin toiminnastaan.

– Samaan tapaan kuin kleptomaani menee kauppaan lompakossaan 150 euroa ja varastaa tulitikkuja ja hammastahnaa, Tikkanen kuvailee ihmistä, jonka valehteleminen on sairasta.

Pakonomainen valehtelu saattaa myös olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä, jolloin ihminen hakee valehtelusta hyötyä. Tällöin tavasta on myös erittäin vaikea päästä eroon, koska tekijä ei itse siitä kärsi.

Valhe hivuttautuu kulttuurimme 

– Suomalaisille on sanottu olevan ominaista rehellisyys, Markku Koivusalo sanoo.

– Uudessa keskustelukulttuurissa itsensä mainostamisesta on kuitenkin tullut keskeinen idea: pitää osata tuoda oma asia esille, ja se vaatii usein vähintäänkin liioittelua.

Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi työpaikkahakemusta laatiessa.

– On tärkeää huomata, että meitä sosiaalisesti opetetaan valehtelemaan esimerkiksi cv:n tekemisessä. Kerromme asioita epätotuudenmukaisesti, koska kukapa älykäs ja terve ihminen kertoisi sellaisia tosiasioita, joiden perusteella arvelee joutuvansa huonoon valoon", huomauttaa Tuomo Tikkanen.

Valehtelu koetaan tabuksi, vaikka totuus on toinen. Koska valehtelusta ei juuri keskustella, moni kuvittelee kanssaihmistensä elävän jossakin korkeamman moraalin tasolla.

– Paljaassa totuudessa pysyminen vaatii suurta rohkeutta, ja usein siitä tuntuu koituvan enemmän vaikeuksia kuin voittoja. Totuudenpuhujista ei pidetä, Jouko Lönnqvist sanoo.

– Valehtelu taas on hyvin inhimillistä, koska haluamme ihmisten pitävän meistä.