Joka toinen suomalainen tarvitsee lasit

Jotta näkisimme tarkasti, silmään tulevan valon on taituttava verkkokalvolle, joka sijaitsee silmän sisäpinnalla.

Kaukotaitteisessa silmässä kaukaisuudesta tulevat säteet taittuvat siten, että ne leikkaisivat toisensa silmän takana. Tällöin verkkokalvolle muodostuva kuva on epätarkka.

Käyttämällä plus-lasia kuva saadaan muodostumaan verkkokalvolla ja piirtymään tarkasti. Silmämuna on siis normaalia lyhyempi etu-takasuunnassa.

Lievä kaukotaitteisuus on lapsilla tavallista, eikä sen korjaamiseksi tarvita aina silmälaseja. Ennen murrosikää kaukotaitteisuus yleensä vähentyy.

Likitaittoisessa silmässä kaukaa tulevat säteet kohtaavat toisensa jo lasiaistilassa eli verkkokalvon edessä ja kuva on epätarkka. Silmä on pituudelta tavallista suurempi.

Tällöin henkilön käyttäessä miinus-lasia saadaan valonsäteet siirtymään verkkokalvolle ja henkilön näkemä kuva terävöitymään. Likitaitteisuus voi lisääntyä noin 25 ikävuoteen asti.

Henkilöllä voi olla myös hajataittoa joko yksinään tai yhdistelmänä liki- tai kaukotaitteisuuden kanssa. Hajataitteisessa silmässä valon taittuminen on epäsymmetristä, koska valoa taittavien osien muoto ei ole symmetrinen. Hajataittoa korjataan sylinterilinsseillä. 

Normaali lukuetäisyys on noin 30-40 cm ja muu lähityöetäisyys usein noin 40-70 cm.

Ikänäköön liittyy lukuetäisyyden kasvaminen, valaistuksen tarpeen lisääntyminen lähityössä sekä silmien väsyminen tavallista helpommin. Joskus voi esiintyä myös päänsärkyä.

Silmien akkommodaatio eli mukauttamiskyky kauas ja lähelle katseluun alkaa heikentyä iän myötä.

Ikänäkö alkaa vaivata normaalitaittoisella henkilöllä noin 40-45 vuoden iässä. Ikänäön korjaamiseksi henkilö tarvitsee lukulasin.

Normaalitaitteisen henkilön lukulasit ovat iästä riippuen yleensä vahvuutta +0.75- +3.0. Mikäli henkilö on kauko- tai likitaitteinen tulee lukulasin vahvuudessa huomioida myös aiempi taittovirhe.

Ikänäöstä kärsivä henkilö voi hankkia lähilasin, joka on kuitenkin otettava pois henkilön halutessa nähdä kauas.

Moniteho- eli progressiivisia laseja käytettäessä linssin taittovoima kasvaa ylhäältä alaspäin portaattomasti ilman rajaa. Laseja käytettäessä on mahdollista nähdä kaukoetäisyydeltä lukuetäisyydelle asti.

Joskus voidaan myös käyttää kaksiteholaseja, joissa on erillinen lukuosa ja kauko-osa. Tällöin linssissä on paljaalla silmällä erottuva ”luukkumainen” lukualue.

Erilliset lukulasit tai moniteholasit ovat yleisimmin käytetyt vaihtoehdot tänä päivänä. 

Piilolinssejä löytyy nykyisin monenasteisten taittovirheiden korjaamiseen ja niitä voidaan käyttää ikänäön korjaamiseen. Myös hajataittoisuutta voidaan korjata piilolinsseillä.

Linssejä löytyy kertakäyttöisistä kuukausikäyttöisiin. Hygienian kannalta kertakäyttöiset piilolinssit ovat suositeltavimpia.

Kuivasilmäisyysoireet voivat lisääntyä piilolinssejä käytettäessä, vaivoja voidaan kuitenkin helpottaa kostutusvalmisteilla.

Aurinkolaseja voidaan myös valmistaa omien silmälasivahvuuksien mukaan. Lisäksi voidaan käyttää fototrooppisia eli itsestään tummuvia linssejä, jotka tummuvat kirkkaassa valossa ja vaalenevat pimeässä.

Joskus voidaan käyttää erikoislinssejä kuten prismalaseja. Prismat ovat paksuja kiilamaisia linssejä, joita käytetään karsastuksen hoidossa.