Itsetunto voi vahvistua, vaikka kokemukset olisivat riepotelleet meitä

Psykologi, kouluttaja Heli Heiskasen mukaan mikään ihmisen kokemusmaailmassa ei ole yksiselitteistä. Hyvinkin traumaattisia kokemuksia kokeneet ihmiset saattavat olla harvinaisen eheitä sisäisesti ja tunne-elämältään. Itsetunnon kehittyminen on pitkä tie.

– Itsearvostus ja itsetunto ovat ihmisen elämään kuuluvia kehityshaasteita useimmille. Itsetuntoaan voi vahvistaa koko elämän ajan – lähtökohdista riippumatta, sanoo psykologi ja kouluttaja Heli Heiskanen, joka on kirjoittanut kirjan Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään.

Kirjassaan hän puhuu myös itsetunnosta. Lisäksi hän pitää koulutuksia itsetuntemuksesta. Heiskanen tapaa työssään paljon asiakkaita, joilla on heikko itsetunto.

– Lähes kaikilla ihmisillä on jotain itsetunnon haasteita ainakin jossain tilanteissa. Joku saattaa olla ihmissuhteissa hyvinkin itsevarma, mutta huono itsetunto näkyy esimerkiksi vain työelämässä.

Myös päivät vaikuttavat: toisena päivänä olo voi olla itsevarmempi kuin toisena.

– Vaihteleva itsetunto liittyy yleensä heikompaan itsetuntoon. Jos on aidosti hyvä itsetunto, se ei heilahtele niin paljon.

Kun itsetunto on heikko, ihminen ei välttämättä näe omaa ainutlaatuisuuttaan, vaan ajattelee itsensä vääristyneiden lasien läpi. Muut saattavat nähdä hänessä kauniin, ystävällisen ja lempeän ihmisen, mutta itsetunnoltaan heikko keskittyy itsessään vain huonoihin puoliin – joita ei todellisuudessa välttämättä ole edes olemassa.

Ytimessä on ehkä tiedostamatonkin tunne siitä, että on huono, arvoton ja riittämätön.

– Parisuhteessa ei pysty esimerkiksi luottamaan siihen, että joku ihan oikeasti rakastaa sinua tai oikeasti näkee sinut ihanana ihmisenä.

Kun itsetunto on hyvä, ihminen pystyy Heiskasen mukaan kokemaan pettymyksen tunteen ja olemaan harmissaan epäonnistumisesta, mutta silti hän kokee, että on yhtä hyvä ihminen kuin muutkin. Hänen itsetuntonsa ei romahda, sillä ytimessä on omanarvontunne.

– Jokainen lapsi kaipaa vanhemman hyväksyvää ja rakastavaa katsetta ja kokemusta siitä, että on hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on. Se on kaiken ydin, Heiskanen toteaa.

Vanhempien katseella Heiskanen tarkoittaa vanhemman tunnetilaa ja suhtautumistapaa lapseen. Jos lapsi saa osakseen aktiivista tai passiivista kaltoinkohtelua, hänen itsetuntonsa kokee mitä todennäköisemmin kolhuja. Kohtelu saattaa olla suoraa haukkumista, arvostelua tai pieniä kommentteja ja tyytymättömiä hymähdyksiä. Kaltoinkohtelu saattaa olla syyllistämistä, kohtuuttomia rangaistuksia tai joskus ruumiillista väkivaltaa.

Passiivisessa kaltoinkohtelussa lapsi saatetaan jättää yksin tunteidensa kanssa. Vanhemmat ovat poissaolevia tai välinpitämättömiä. He eivät osaa, ehdi tai pysty tukemaan lasta onnistumisissa tai epäonnistumisissa. Myös hylkäämisellä saattaa olla suuri vaikutus lapsen itsetuntoon.

– Ero, läheisen kuolema, lemmikin menetys tai kaverin muuttaminen eri paikkakunnalle voivat johtaa huonommuuden tunteeseen, jos tunteiden käsittelyyn ei saa tukea, Heiskanen huomauttaa.

– Mutta vaikka olisi minkälaiset taidot, epäonnistumisia, mitä tahansa, vahva kokemus rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisesta auttaa hyväksymään itsensä vajavaisena ihmisenä – niin kuin me kaikki olemme.

Suomessa on tapana sanoa: ”Niin kauan, kun mitään ei kuulu, kaikki on hyvin”. Se on Heiskasen mielestä surullista.

– Olen törmännyt usein siihen, että moni meistä ajattelee positiivisia asioita muista, mutta niitä ei sanota ääneen. Aivan hyvin voitaisiin sanoa niitä ääneen paljon enemmän ja jättää vähemmälle virheiden ja ongelmien esille tuomista.

Hänen mukaansa tulisi pikemminkin antaa 80 prosenttia positiivista palautetta ja 20 prosenttia negatiivista. Jos kaikki lisäisivät positiivisten asioiden ääneen sanomista, koko Suomessa ja maapallolla hyvinvointi, onnellisuus ja tyytyväisyys lisääntyisivät.

Tärkeämpää kuin sanat, on tunnetila – se, miten suhtaudumme toiseen ihmiseen, oli se sitten työkaveri, puoliso tai oma lapsi. Hyväksyvä, positiivinen ja kannustava tunnetila näkyy olemuksessa ja katseessa, mutta sanat vahvistavat sitä.

– Kun tunnetila ja sanat ovat linjassa toistensa kanssa, ne ovat aitoudessaan erittäin tehokkaita, Heiskanen toteaa.

Heiskasen mukaan tietoinen hyväksyvä läsnäolo saattaa auttaa matkalla eheämpään itsetuntoon. Samoin päiväkirjan kirjoittaminen, tunteiden havainnointi tai ystävälle puhuminen toimivat joillakin ihmisillä.

– Kaikki mitä teet tunteaksesi ja ymmärtääksesi itseäsi, tunteitasi ja käyttäytymistäsi paremmin, tukee myös itsesi arvostamista.

Sen, mitä ajan kanssa oppii itsestä tuntemaan, on tärkeä pyrkiä myös hyväksymään – oli se mitä tahansa.

– Se on pitkän pitkä tie. Monella se on elämänmittainen kehityskulku. Itsetunnon kehittyminen ei ole projekti, joka aloitetaan ja odotetaan maaliviivaa. Jokainen päivä, kun oppii tuntemaan ja hyväksymään itsensä paremmin, on entistä onnellisempi.

Yksi tärkeimpiä ihmisenä kehittymisen päämääriä on oppia kokemaan olevansa riittävän hyvä ihminen ja oppia löytämään aito rakkauden tunne itseä kohtaan. Sen myötä kyky rakastaa myös muita syvenee.

Heiskanenkin on oppinut rakastamaan itseään ajan kanssa. Hän on havainnut, että monella meistä on sisällä uskomus tai kuvitelma, että itseä pitäisi muuttaa toisenlaiseksi, jotta olisi hyväksytty ja itsetunto paranisi.

Heiskasen mukaan salaisuus ei kuitenkaan ole siinä, että yrittää muuttaa itseään. Salaisuus on siinä, että näkee itsensä sellaisena kuin on.

– Ja hyväksyy sen, mitä on. Voimme kehittyä ihmisinä niin kauan kuin elämme, mutta samalla jokainen meistä on jo nyt tarpeeksi hyvä. Se on paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta sitten kun sen tuntee – olen itsekin sen oppinut tuntemaan elämän aikana – se on hämmästyttävää. Se on tavallaan niin helppoa ja lähellä, mutta silti sinne voi olla pitkä matka.

Heli Heiskanen on puhunut paljon myös erityisherkkyydestä. Hän on keskittynyt erityisherkkyyden lisäksi henkiseen hyvinvointiin ja stressinsäätelyyn. Voit tutustua häneen paremmin osoitteessa: www.heliheiskanen.fi.

Lähde: Heli Heiskasen haastattelu 24.7.2017