Terve.fi

Hopea voi aiheuttaa ongelmia


Hopea on vähemmän myrkyllistä kuin monet muut metallit, mutta voi värjätä ihoa.

Eräs lukijakysyi Harvard Lettersien Yhdysvaltojen toimitukselta, onko kolloidisen hopeankäyttöön järkevää syytä. Lyhyesti sanottuna ei ole, mutta seuraavassa asiastaenemmän.

Monet muistanevatlukion kemiantunnilta kolloidien olevan seoksia, joissa yksi aine jakautuu tasaisestipieninä hiukkasina toiseen aineeseen. Hiukkaset ovat riittävän pieniä pystyäkseenvastustamaan painovoimaa ja pysyäkseen liuenneina. Kolloidinen hopea koostuuhopeahiukkasista vedessä.

Kolloidistahopeaa on kaupiteltu flunssalääkkeenä, nuhalääkkeenä, kaikkiintaudinaiheuttajiin tepsivänä rohtona ja jopa kaiken parantavana eliksiirinä. Seluokitellaan ravintolisäksi. Niinpä sen ei tarvitsekaan täyttää YhdysvaltainFDA:n lääkkeiltä edellytettäviä turvallisuusvaatimuksia. FDA on varoittanut joitakinInternetsivustoja kolloidisen hopean käyttöä koskevista terveysväittämistä,mutta sen myynti on täysin laillista. Kolloidista hopeaa voi ostaakaikenlaisista epäilyttävistä Internetpalveluista, mutta sitä myyvät myös monettunnetut verkkokaupat.

Antibioottienedeltäjä

Hopeallaon pitkä, monivaiheinen rooli lääketieteen historiassa. Vuosisatojen ajanlääkärit ovat kertoneet potilailleen, että hopean nieleminen voisi parantaamitä tahansa epilepsiasta mielenterveyden häiriöihin ja mahahaavaan. Huolimattanykyisistä kolloidista hopeaa koskevista väittämistä voimme silti rauhassa hylätämoisen käytön vaarallisena hölynpölynä menneiltä ajoilta.

Hopeatodellakin tappaa mikrobeja. Joidenkin lähteiden mukaan hopeanitraatti olisikinollut ensimmäinen tehokas antibakteerinen aine. 1800-luvun lopulta lähtienlääkärit vähitellen lopettivat hopean määräämisen potilailleen suun kautta(vaikka hopea-arsfenamiinia käytettiinkin yhä syfiliksen hoitoon) ja käyttivätsitä sen sijaan yhä enemmän paikallisvoiteina ja liuoksina. Nykyaikaisenkirurgian isä William Halsted suojasi haavoja hopeafoliolla ja sideharsollaehkäistäkseen infektioita.

Hopeaoli huomattavasti vähemmän ärsyttävää ja myrkyllistä kuin monet muut tuolloisetdesinfiointiaineet, niinpä sillä hoidettiinkin usein silmä- ja nenäinfektioita.Hopeasta ja vehnästä uutetusta proteiinista koostuva yhdiste, Argyrol, oliaikanaan hyvin suosittu. Sitä käytettiin kaikkeen mahdolliseen nenäsuihkeistaperäpuikkoihin. Nykyisin vain harvat ovat edes kuulleet tästä valmisteesta,mutta se ikuistui taiteen historiaan. Albert Coombs Barnes nimittäin kokosi isonomaisuuden Argyrolia myyvän yrityksen omistajana, ja hänen nimeään kantavataidekokoelma on maailmankuulu.

Sekäpaikallishoitoon tarkoitettujen että muiden hopeayhdisteiden suosio alkoihiipua 1930- ja 1940-luvuilla pääasiassa penisilliinin kaltaisten antibioottientultua käyttöön. Esimerkkinä muutoksesta voisi mainita, että synnytyslääkäritlaittoivat aikaisemmin hopeanitraattivalmistetta vastasyntyneiden silmiinehkäistäkseen tippuria ja klamydiainfektioita, jotka saattoivat johtaasokeuteen. Nykyisin useimmat synnytyslääkärit käyttävät hopeanitraatin sijastaantibioottitippoja, esimerkiksi erytromysiiniä.

Hopeallaon yhä käyttöä tavanomaisessa lääketieteessä. Hopeasulfadiatsiini on hopeaasisältävä sulfalääke, jota käytetään vaikeiden toisen ja kolmannen asteenpalovammojen hoidossa. Hopealla kyllästettyä kangasta käytetään toisinaanhaavojen ja ihoinfektioiden hoitoon sekä leikkausten jälkihoitona.Hopeanitraattia käytetään puolestaan joskus syylien ja känsien hoitoon.

Eiauta, mutta voi olla haitallista

Kolloidisenhopean osalta ympyrä näyttäisi sulkeutuvan samalla, kun hopeaa nautitaan yhäenenevässä määrin lääketieteellisissä käyttötarkoituksissa. Tähänastistenkolloidisten tuotteiden tuoteselosteissa niitä neuvotaan käyttämään pieninämäärinä, korkeintaan noin 40 grammaa päivässä. Hopeapitoisuus ilmoitetaanmiljoonasosina ja olisi siten useita satoja mikrogrammoja unssia eli 28,3grammaa kohti. Tämä ylittää kymmenkertaisesti EPA:n (Environmental ProtectionAgency) juomaveden hopeapitoisuuden ohjearvot.

Kaikkiallaympäristössä on pieniä määriä hopeaa, joten saamme sitä väistämättäelimistöömme. Yhden arvion mukaan hopean saanti tavallista ruokavaliotanoudatettaessa on 27 – 88 mikrogrammaa päivässä.

Kun ajatellaanhopean aikaisempaa käyttöä pieneliöitä tuhoavana aineena ja antibiooteillevastustuskykyisten bakteerien pelottavaa todellisuutta, on ymmärrettävää, ettämonet saattavat ajatella (tai reagoida mainospuheisiin), että kolloidistahopeaa voitaisiin käyttää ihmeitä tekevänä superantibioottina. Sen tuomistahyödyistä ei kuitenkaan ole minkäänlaista näyttöä.

Mitähaittavaikutuksiin tulee, hopea on huomattavasti vähemmän toksista kuin lyijy,elohopea ja monet muut metallit. Joissakin eläinkokeissa on saatu viitteitäsiitä, että hopea saattaisi läpäistä veri-aivoesteen, mutta siltihopea-altistuksen aiheuttamat aivo- ja hermovauriot ovat harvinaisia.Työperäinen altistuminenkaan ei ole osoittautunut ongelmalliseksi, osaksisiksi, että metallinen hopea ei imeydy suolistosta kovin hyvin, mutta toisaaltase erittyy elimistöstä tehokkaasti ulosteiden mukana. Tästä huolimatta NationalCenter for Complementary and Alternative Medicine, joka on osa Yhdysvaltainkansallista terveysinstituuttia (NIH), muistuttaa, että kolloidinen hopea voiaiheuttaa mm. munuaisvaurioita, mahaärsytystä ja päänsärkyä.

Hopeaongelmia

Tavallisinhopea-altistukseen liittyvä ongelma on argyria. Tällöin iho muuttuu väriltäänsiniharmaaksi, koska siihen kertyy hopeajyväsiä, tavallisesti hopeasulfidina.Hopea näyttää stimuloivan melaniinin tuotantoa, joten auringonvalollealtistuneet ihonkohdat tummuvat erityisen voimakkaasti. Hopea saattaa myös vaurioittaasilmän sidekalvoa (silmänvalkuaista eli kovakalvoa peittävä kirkas kalvo) jasisäelimiä. Hopean varastoituessa elimistöön siitä ei voi mitenkään päästäeroon, joten ihon värjäytyminen saattaa jäädä pysyväksi.

Argyriaoli nykyistä yleisempi vaiva, kun hopeayhdisteitä käytettiin laajastilääkkeinä. Vuonna 1935 julkaistiin JAMA-lehdessä artikkeli, jossa raportoitiin70 tapauksesta, joista useimmat olivat ilmenneet lapsilla. Kirjoittajat esittiväthuolestuneisuutensa hopeaa sisältävien lääkkeiden aiheuttamasta argyrian"hälyttävästä lisääntymisestä" ja osoittivat syyttävällä sormellaan Argyroliaja muita tuotteita. Kauan ennen Blue Man Groupia (eräs viihdealan organisaatio)tunnettiin Barnumin ja Baileyn sirkuksen "sininen mies", jonka iho oli syvänsininen, vaikka ei ollutkaan maalattu. Kun hän kuoli vuonna 1923,ruumiinavauksen tehneet lääkärit arvioivat hänen elimistössään olleen 100grammaa hopeaa. On epäselvää, miten se oli sinne päätynyt, vaikkakin yksi miehenystävistä oli kertonut lääkäreille hänen työskennelleen joskus hopeakaivoksissa.

Satunnaisiaargyriatapauksia ilmaantui vielä hopeaan perustuvien lääkkeiden käytön joalettua hiipua. 1980-luvun alusta tunnetaan tapauskertomus naisesta, jonka ihomuuttui siniseksi hänen käytettyään hopea-asetaattia sisältäneitä tupakoinninlopettamista helpottavia pastilleja. Hopeaa sisältävien akupunktioneulojenrunsaasta käytöstä on raportoitu aiheutuneen sinertäviä laikkuja ihoon, vaikkauseimmiten akupunktiohoidossa käytetäänkin nykyisin ruostumattomasta teräksestävalmistettuja neuloja. Osana sarjaansa "lääketieteellisistä mysteereistä" NewEngland Journal of Medicine -lehti julkaisi aikaisemmin tänä vuonna raportinpankin kassanhoitajasta, jonka sormenpäihin ilmaantui yhtäkkiä mustia laikkuja.Osoittautui, että hänen käsittelemänsä setelit oli päällystetty öljyhyytelöllä

ja hopeanitraatilla, joka kertyy ihoon ja paljastaa siten mahdolliset setelivarkaat.

Aiheuttavatkonykyisin markkinoitavat kolloidista hopeaa sisältävät tuotteet sitten ihonvärimuutoksia? Eivät, mikäli niitä käytetään vain lyhyen aikaa suositustenmukaisina määrinä. Toisaalta ihmisillä on taipumus väärinkäyttää niitä. Tästäsyystä tapauskertomuksia runsaan käytön aiheuttamasta argyriasta julkaistaankinyhä lääketieteellisissä lehdissä.

Loppuvuonna2006 pohjoiskalifornialaiset lääkärit raportoivat 59-vuotiaasta miehestä, jonkalääkäri oli lähettänyt päivystyspoliklinikalle hänen näytettyään syanoottiselta(ihomme muuttuu sinertäväksi kärsiessämme hapenpuutteesta). Osoittautui, ettämies oli nauttinut kolloidista hopeaa 2 – 3 kertaa vuodessa parin edellisvuodenajan aina tuntiessaan sairastuvansa flunssaan. Hän oli tehnyt oman kotitekoisenversionsa liuoksesta (kolloidinen hopea on kallista) käyttäen terveyskaupastaostamaansa hopealankaa, vettä, leivinjauhetta ja sähkövirtaa.

Copyright © 2007 by President and Fellows, Harvard College. Allrights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Julkaistu: 13.2.2008