HIV, immuunikato- eli HI-virusinfektio
Ihmisen immuunikatovirus tunnistettiin ensimmäisen kerran 1980-luvulla. Viruksen aiheuttamaa tautia kutsuttiin aiemmin nimellä AIDS (acquired immune deficiency syndroma), josta nykyisin käytetään nimeä HIV-infektio (human immunodeficiency virus). Virustartunta aiheuttaa pitkäaikaisen, vuosia kestävän infektion, joka loppuvaiheessaan johtaa elimistön puolustusmekanismien heikkenemiseen ja murtumiseen sekä sen seurauksena kuolemaan johtaviin vaikeisiin infektioihin ja syöpiin.
.
Mistä HIV tulee?
HI-virus tarttuu pääosin seksuaaliteitse sukuelinten eritteiden tai veren päästessä kosketuksiin limakalvon kanssa tai rikkouman kautta suoraan verenkiertoon. Tartunta voi tapahtua myös kontaminoituneen veren, esimerkiksi saastuneiden huumeruiskujen välityksellä. Virus voi siirtyä äidistä lapseen raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana. Valtaosa tartunnoista on kuitenkin saatu seksuaaliteitse ja länsimaissa toistaiseksi suurin osa tartunnan saaneista on ollut homoseksuaalisesti käyttäytyviä miehiä. Heteroseksuaalisen kontaktin välityksellä tarttuvien infektoiden määrä on kuitenkin kasvamassa ja maailmanlaajuisesti ne muodostavat suurimman osan tartunnoista. Anaaliyhdynnässä tartunnanvaara on suurin. Kondomi vähentää huomattavasti tartunnan riskiä. Suutelemalla saatuja tartuntoja ei ole todettu, vaikka virus onkin todettavissa syljestä. Toistaiseksi ei varmasti tiedetä, sairastuvatko kaikki tartunnan saaneet AIDS:iin eli immuunikatoon.
Tartunnan tapahduttua HI-virukset asettuvat ja lisääntyvät elimistössä puolustusmekanismien kannalta tärkeissä soluissa, kuten veren T-lymfosyyteissä ja monosyyteissä sekä ihon Langerhansin soluissa. Aivoissa viruksen asettuvat ns. mikroglia-soluihin. Infektion edetessä vuosien kuluessa virus aiheuttaa elimistön puolustusmekanismien kannalta tärkeiden solujen vähenemisen ja sitä kautta puolustusmekanismien heikkenemisen, jonka seurauksena erilaiset infektiot lisääntyvät.
Oireet
Tartunnan jälkeen keskimäärin noin 2-4 viikon kuluttua arviolta noin 50-70%:lle infektion saaneista kehittyy ns. ensioireisto, jonka oireet muistuttavat paljolti tavallista kuumeista influenssaa. Ensioireistoon liittyviä oireita ovat kuume, kurkkukipu, suurentuneet kaulan imusolmukkeet, ihottuma ja ripuli. Myös lihassärkyä ja hermostollisia oireita voi esiintyä. Oireet häviävät tavallisesti 1-2 viikon kuluessa.
Tämän jälkeen alkaa usein pitkä, vuosiakin kestävä oireeton tai vähäoireinen jakso, jonka aikana suurin osa viruksen infektoimista soluista siirtyy imukudoksiin, imusolmukkeisiin, pernaan ja suolistoon. Infektion seuraavan vaiheen, niin sanotun LAS-vaiheen katsotaan alkaneen, kun kahdessa nivusten ulkopuolisella alueella on tunnettavissa imusolmukkeita yli 2 kuukauden ajan. Tässä vaiheessa tartunnan saanut tuntee vointinsa usein vielä hyväksi ja oireettomaksi.
Vähitellen LAS-vaiheen lopulla elimistön puolustusmekanismien heiketessä alkaa iholla ja limakalvoilla esiintyä hiiva-, bakteeri ja virusinfektioita. Tavallisimpia tulehduksia ovat suun- ja emättimen hiivatulehdukset, jalkojen ja kynsien sienitulehdukset, märkärupi, karvatupentulehdus, visvasyylät sekä ontelosyylät .
Taudin edetessä seuraa ns. ARC-vaihe, jolloin oireina esiintyy laihtumista ja ripulointia sekä yleiskunnon heikkenemistä. Tämä vaihe kestää noin yhdestä kolmeen vuotta. ARC-vaihetta seuraa immuunikatovaihe (AIDS), jolloin ilmaantuu vaikeita infektioita, kuten Pneumocystis carinii-keuhkokuumeita, tuberkuloosia sekä pahanlaatuisia kasvaimia, kuten Kaposin sarkoomaa tai kohdunkaulan syöpää. Neurologisina oireina saattaa esiintyä ajattelun, käytöksen tai motoriikan häiriöitä, sekä psykooseja ja dementoitumista.
Aika HIV-infektion kehittymisestä tartunnasta AIDS:iin vaihtelee, mutta noin puolella aika tartunnasta AIDS-vaiheeseen kestää 10 vuotta. Lyhimmillään tämä aika kestää vain vuoden. Elinaika AIDS-vaiheen alkamisesta on keskimäärin 2-3 vuotta. Tavallisimmat kuolinsyyt ovat yleinen kuihtuminen ja infektiot. Koko sairastumisen ajan tartunnasta AIDS-vaiheeseen asti HI-viruksen saanut on mahdollinen viruksen tartuttaja, tarttuvuuden ollessa suurimmillaan heti tartunnan saamisen jälkeen ns. ensioireiston yhteydessä sekä AIDS-vaiheessa, jolloin virusta löytyy verestä suuria määriä.
Miten HIV-infektio todetaan?
Taudin toteaminen ja varmistaminen tapahtuu verikokein ja yleisimmin käytössä on vasta-ainetesti, joka muuttuu positiiviseksi vasta 2-3 viikkoa ensioireiden alkamisesta eli noin 6-8 viikon kuluttua tartunnasta. Epäselvissä tilanteissa vasta-aine-testi suositellaan uusittavaksi kuuden kuukauden kuluttua mahdollisesta tartunnasta. Ns antigeeni-testillä HIV-infektio on mahdollista todeta jo ensioireiston yhteydessä eli noin 2-4 viikon kuluttua tartunnasta. Erityistapauksissa voidaan käyttää geenimonistustekniikkaan (PCR) perustuvaa koetta.
Miten HIV:iä hoidetaan?
Täysin parantavaa hoitoa HIV-infektioon ei toistaiseksi vielä ole pystytty kehittämään. Käytettävissä olevilla viruksen lisääntymistä hidastavilla viruslääkkeillä sekä tautiin liittyvien infektioiden ja syöpien hoidolla taudin ennustetta on pystytty parantamaan ja etenemistä hidastamaan. HI-viruksella on kuitenkin taipumus kehittää nopeasti lääkkeille vastuskykyisiä virusmuotoja, mikä on hidastanut viruslääkehoitojen kehittämistä. Viruksen muuntautumiskyvystä johtuen myös rokotteen kehittäminen on ollut vaikeaa.
