Tantrafilosofian mukaan keho on jumalallinen temppeli. Seksuaalisuus on tärkeä osa sitä. Tantraohjaaja Shanti Limnell vertaa seksuaalisuutta lootukseen.

– Sen juuret kasvavat mudassa. ­Niistä nousee kaunis, tuoksuva kukka. Jos haluaa vain kukan ja tuoksun eikä mutaa, kukka kuolee. Likaiset juuret pitää hyväksyä. Sama pätee seksiin: se ei ole sen likaisempaa kuin mikään muu elämän toiminto, Limnell sanoo.

Ratkaisu haluttomuuteen on itsensä hyväksyminen.

– Ei pitäisi uhrautua toisen eteen. Se ei ole aitoa. Jos suostuu seksiin vain, koska kumppani ­haluaa, tekee pahaa itselleen.  

Tantrasta voi olla apua.

– Monet oppivat kohtaamaan kumppaninsa syvemmin, ilmaisemaan rajojaan ja tarpeitaan.

Harjoituksissa opetellaan vastaanottamista. Toinen esimerkiksi koskettelee toista hellästi ilman vastavuoroisuuden vaadetta.

– Usein kosketus ei ole läsnäolevaa vaan seuraa totuttuja malleja. Tantra opettaa toisenlaista kohtaamista ja silmiin katsomista.

Seksuaalisuuteen saattaa kietoutua syviä traumoja ja häpeää. Jotta seksuaalienergia virtaisi vapaasti, lukot tulee purkaa.

– Sen jälkeen energia alkaa virrata usein kaikilla elämän osa-alueilla.

Liian kovat odotukset haittaavat seksiä

Opi taitavaksi sängyssä. Paranna ­seksielämääsi. Ole viettelevämpi. Seksille asetetaan usein epärealistisia odotuksia. Jos niitä ei täytä, voi kokea syyllisyyttä tai ­häpeää.­

– Syyllisyys liittyy tekoihin ja häpeä syvemmin siihen, millaisia olemme, ­sanoo seksuaali­terapeutti Anu Kinnunen.

Sen sijaan että vertailisi itseään muihin, kannattaa miettiä, mitä seksi ylipäänsä itselle merkitsee, neuvoo Sexpo-säätiön seksuaaliterapeutti Henriikka Sundell. Jos ei vaikka nauti ­yhdynnästä, saattaa syttyä koskettelusta.

Jokainen haluaa eri tavoin, ja jotkut ­eivät halua ollenkaan. ­Halut

voivat myös vaih­della elämäntilanteen ­mukaan. Aseksuaalit eivät välttämättä halua seksiä, vaikka nauttisivat läheisyydestä. Jo se saattaa helpottaa, että tietää maailmassa olevan muita samanlaisia.

Häpeä lukitsee kehon ja seksuaalisuuden

Syyllisyys ja häpeä eivät ole ainoastaan kielteistä tunteita. Molempia tarvitaan, jotta voimme elää niin, ettemme vahingoita muita. Jos emme tuntisi ­syyllisyyttä, voisimme toimia törkeästi miettimättä ­tekojemme seurauksia.

Sen sijaan perusteeton syyllisyys ja ­häpeä lukitsevat kehon. Seksin harrastaminen voi tuntua likaiselta. Taustalla on ehkä pelko siitä, että nauttii liikaa, käyttäytyy eläimellisesti tai näyttää toisen silmissä irvokkaalta. Seksifantasiat ja kehon ulkonäkö voivat ahdistaa.

– Etenkin monilla naisilla on voimakas kontrollin menettämisen pelko, ­Henriikka Sundell sanoo.

Anu Kinnusen mukaan kyse on sisäi­sistä ristiriidoista.

– Seksi voi aiheuttaa syyllisyyttä, jos se toteutuu omien arvojen tai uskomusten vastaisesti. Syyllisyyttä voi kokea jo ajatuksista, jotka kohdistuvat kiellettyyn tai sopimattomaan seksuaalisuuden toteuttamiseen, Kinnunen sanoo.

Kielteisiin tunteisiin liittyy usein ­jotain, mitä ei pysty tietoisesti käsittelemään. ­Jotain, mitä keho ei hyväksy.

– Taustalla voi olla oman vartalon vierastamista, menneisyyden kaltoinkohtelua tai lapsena opittu ajatus, että seksi on pahaa ja syntistä. Joskus taas on kyse siitä, että on tehnyt seksin aikana jotain, mitä ei olisi halunnut, Sundell sanoo.

Hänen mukaansa miesten paineet liittyvät usein vartaloon ja suorituskykyyn. ­Samoja asioita stressaavat naisetkin.

Ratkaisu voi olla se, että tarkastelee ­kehoaan ja miettii, mistä asioista itsessään pitää. Kokeilee, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Puhuu vartalostaan myönteisesti ja oppii arvostamaan sitä. Aika hyvä kroppa, vahva ja elinvoimainen. Ei lainkaan hassumpi.

Kelpaanko minä seksissä?

Parisuhteessa haluttomuus voi herättää syyllisyyttä ja häpeää molemmissa ­osapuolissa. Usein se linkittyy riittämättömyyden tunteeseen. Miksen ole haluttava? Entä jos minun ei tee mieli seksiä, eikö läheisyys riitä kumppanilleni?

– Kelpaamattomuuden tunne vie ­nopeasti ­syvästi henkilökohtaiselle ja haavoittuvalle alueelle. Pahimmillaan se voi olla hyvin myrkyllistä suhteelle, Sundell sanoo.

Moni kääntää syyllisyyden ympäri. En ­halua seksiä, ­koska sinä sanoit tai teit niin tai näin. Tai että sinä se et koskaan halua seksiä, olet kyllä oikea pihtari.

Pahimmillaan turvaudutaan epäsuoraan uhkailuun: täytyykö tässä alkaa katsella ympärille, kun sinua ei kerran kiinnosta. Keskusteluun vedetään vanhoja asioita, syytellään ja riehutaan.

– Usein unohdetaan itse aihe eli se, ­että minä haluan olla sinun ­lähelläsi.  Tai ­että kaipaan läheisyyttä mutta en seksiä tai ­haluan sitä eri ­tavalla. Syyllisyyteen reagoidaan suuttumalla. ­Tästä syntyy ­helposti noidankehä.

Tunnista tunteesi ja hyväksy ne

Ensiaskel on tunteiden tunnistaminen. Kiukun ja ­levottomuuden takana voi ­olla pelkoa, surua, epävarmuutta, jopa itse­inhoa tai vihaa.

– Olennaista on, ettei säikähdä tai ­torju tunteitaan. Usein jo niiden tunnistaminen rauhoittaa, Sundell sanoo.

Epämukavat tunteet kuuluvat elämään. Niiden kanssa täytyy opetella selviämään muutenkin kuin huutamalla tai astioita paiskomalla.

Kannattaa miettiä tarkemmin ­tilannetta, joka kielteisen tunteen ­synnytti. Jos kumppani kääntyi ­sängyssä toisin päin tai naurahtaa, mitä oikeastaan tapahtui? Toisen eleitä ja ilmeitä voi ­tulkita väärin, jos taustalla on aiempia ­hävettäviä torjunnan kokemuksia. Vastuuta tunteista ei pitäisi sysätä toisen kontolle vaan sanoa ne ääneen, kiihtymättä.

– Meidän on helppo ilmaista positiivisia ja negatiivisia tunteita. Sen sijaan on paljon vaikeampi näyttää haavoittuvuuttaan. Kertoa, että kun sinä käännyit poispäin, minulle tuli turvaton olo.

Elämä muuttaa seksihaluja

Yleinen ongelma on seksirytmien erilaisuus. Toinen voi haluta seksiä kerran kuussa, toinen kolme kertaa viikossa. ­Tilanne voi myös muuttua suhteen edetessä: alku­aikojen ­himo usein laantuu, ja tarpeet voivat kehittyä eri suuntiin.

– Tällöin pitää miettiä, miten ehdottomia omat halut ovat. Onko tässä pelivaraa, voim­meko ­tehdä kompromissin? Sundell kysyy.

Haluttomuus voi liittyä myös ­elämäntilanteeseen, stressiin tai terveyteen.  Jos työ vie kaikki ­mehut, ehkä työtahtia voi höllentää, jotta ­pari­suhteelle ­jäisi enemmän ­aikaa. Eri asia on, jos kumppani sairastuu vakavasti. Silloin seksi on usein viimeisenä mielessä.

Syyllisyyttä voi aiheuttaa myös se, jos nauttii pornosta ja toinen kokee jäävänsä paitsioon. Toisaalta porno voi olla myös yhteinen harrastus.

Kun puhutaan seksistä, puhutaan usein paljon muustakin. Läheisyydestä, rakkaudesta ja luottamuksesta, itseilmaisusta ja tarpeista. Molemmilla on paljon pelissä, joten keskusteleminen voi olla vaikeaa.

Jos pari ajautuu umpikujaan, apua voi hakea esimerkiksi seksuaaliterapiasta tai läsnäoloa korostavalta tantraseksikurssilta. Ulkopuolinen näkö­kulma tarjoaa uusia oivalluksia.

Epäsuhtainen halu parisuhteessa

Sundell puhuu parisuhteen käyttöjärjestelmien päivittämisestä. Olisi hyvä keskustella siitä, minkälainen seksi tuntuu toisesta hyvältä. Se, mikä toimi ­pari ­vuotta sitten, ei ehkä enää toimikaan.

Joskus halujen epäsuhdan takana on kumppanien erilainen syttyminen. Toinen on valmis seksiin nyt ja heti, toinen toivoo pitkitettyä hellimistä ja leikkisyyttä. ­Nopeampi turhautuu toisen verkkaisuuteen, hitaampi hämmentyy, kun ehdotus tulee täysin puun takaa.

Jotkut parit hyötyvät siitä, että kalenterista raivataan yhdessä tilaa seksille.

– Jos suunnitteleminen ahdistaa, ­ehkä seksistä on tullut ­yllätyksetöntä. Entä jos seksiä ei olisikaan ­vaikka aina lauantai-­iltana Bumtsibumin jälkeen vaan sen sijaan heti aamusta tai lounas­treffeillä?

Tunnelmaa voi viritellä koskettele­malla, haistelemalla toisen ihoa ja nauramalla arjen lomassa. Aina halun herättelyn ei tarvitse päätyä seksiin. Voi lopettaa ja jatkaa myöhemmin. Se vähentää paineita.

– Ihminen ei välttämättä syty joka kerta samalla tavoin. Toisesta löytyy ­loputtomasti uusia puolia, jos jaksaa etsiä, Sundell sanoo.

Toista ei voi vaatia harrastamaan seksiä

Puhe haluttomuudesta kiertää kehää.Toisessa päässä toitotetaan, että jokaisella on oikeus olla haluamatta ja toisen

pitää vain kestää se. Toiset painottavat, ­että pari­suhde on sopimus ja jos siihen sitoutuu, seksiä on oltava, piste.

Sundell pitää oikeuksien vaatimista riskialttiina, vaikka kenenkään ei olekaan pakko suostua seksiin eikä elämään ilman seksiä.

– Sen sijaan että sanotaan: ”Minun ei tarvitse, et voi pakottaa” tai ”Me olemme sopineet, että seksiä on” voisi keskittyä yhteyden löytämiseen. Esimerkiksi sanoa, että minä haluan sinua ja minulla on ikävä meidän seksiämme.

Tähän keskusteluun eivät sovi ­uhkailu ja painostaminen. Jos toisen ­haluttomuus on pysyvää, ­ehkä toisella voisi olla suhteen ulkopuolinen kumppani.

Jokainen suhde on erilainen: kaikki luovat itse omat sääntönsä.

Juttu on julkaistu Voi Hyvin -lehdessä 5/2017