Hämähäkit kiehtovat mieltä mutta herättävät myös vahvoja tunteita
Intialaiset uskoivat, että suuri hämähäkkinaaras kutoi maailmankaikkeuden kauan sitten. Myyttiset hämähäkit kiehtovat ihmisen mieltä. Väsymättömät kutojat herättävät myös vahvoja tunteita.
Loppukesästä voi kohdata taianomaisen näyn, kun katse osuu taidokkaasti kudottuun hämähäkinverkkoon ja valo siivilöityy sen läpi. Sumuinen sää tai iltarusko lisää elämyksen tehoa.
Varsinkin rattaan muotoon kudotut verkot herättävät ihastusta, kun ohuet rihmat luovat ratasverkkoon geometrista kuviointia. Lumous voi särkyä, jos käsi osuu verkkoon. Hämähäkin taidonnäyte kutittaa tai tuntuu ilkeältä iholta.
Itse hämähäkki voi luimuilla verkon reunalla väijymässä hyönteistä saaliikseen. Herkkä ihminen voi säikähtää saalistajaa. Monet pelkäävät näitä kahdeksanjalkaisia vipeltäjiä.
Suomessa tavattavat hämähäkit eivät pääsääntöisesti kuitenkaan ole vaarallisia ihmisille. Niillä on myrkkyä, mutta ne käyttävät sitä lamaannuttaakseen saalikseen joutuvan ötökän. Tosin ristihämähäkin puraisu voi tuntua samalta kuin ampiaisen pisto, ja allergiselle pisto voi aiheuttaa jonkinasteisen reaktion.
Toisin on maailmalla, jossa on monia myrkyllisiä, ihmisille hengenvaarallisia hämähäkkejä.
Suomessa satoja hämähäkkilajeja
Hämähäkkejä tapaa kaikkialla luonnossa ja usein myös rakennuksissa. Ne rakentavat verkkojaan puiden oksille, pensaisiin, ulkorakennuksiin, hylättyihin taloihin, tyhjiin kesämökkeihin, lautaseinille, vanhoille hirsiseinille, kuisteille ja jopa kerrostaloihin.
Ikkunoiden ja ovien pielissä on koloja ja piilopaikkoja, jonne hämähäkki voi viritellä verkkojaan.
Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Timo Pajunen kertoo, että Suomessa asustaa ainakin 650 hämähäkkilajia ja lisää on tulossa, kun uusia lajeja leviää tänne ilmaston lämpenemisen myötä. Maailmalla hämähäkkilajeja on tavattu jopa 50 000.
Hämähäkkejä on ollut aikojen alusta. Lajin jäännöksiä on tallentunut fossiileihin, ja meripihkasta on löydetty miljoonien vuosien ikäisiä jäännöksiä.
Pajusen mukaan hämähäkit luokitellaan selkärangattomiksi niveljalkaisiksi, tarkemmin hämähäkkieläimiksi. Vaikka yleisesti usein luullaan, hämähäkit eivät ole hyönteisiä.
Samaan hämähäkkieläinluokkaan kuuluvat esimerkiksi lukit, skorpionit ja punkit.
Hämähäkin ruumis jakaantuu etu- ja takaosaan. Keskellä on kapea vyötärö. Suomalaiset hämähäkit ovat pieniä eläimiä, joiden pituus on yleensä alle viisi millimetriä. Jalkoja on kahdeksan ja useimmilla lajeilla myös silmiä on yhtä monta.
Ruumista peittää karvoitus ja jaloissa on piikkejä eli okaita.
Suomessa asustaa ainakin 650 hämähäkkilajia ja lisää on tulossa.
Liitelyä seittien kyydissä
Hämähäkit liikkuvat kipittämällä nopeasti ohuilla jaloillaan tai lentävät tuulivirtojen mukana seittiin kiinnittyneenä. Varsinkin pienet poikaset voivat edetä hyvin pitkiä matkoja seittien kyydissä liitäen.
Hämähäkit jaotellaan eri heimoihin rakenteensa mukaan. Tavallisia heimoja ovat juoksu-, hyppy-, pallo-, riippu- ja ristihämähäkit. Eri heimoilla on niille tyypillinen ulkonäkö, saalistustapa ja verkko.
”Parhaiten tunnettu heimo on monille ristihämähäkit. Ne ovat on kookkaita lajeja, ja ne rakentavat taitavasti ratasverkon. Verkkoja näkee paljon talojen seinustoilla”, Pajunen kertoo ja jatkaa:
”Naaras on iso ja pullea, koiras paljon pienempi. Lajin nimi tulee siitä, että aitoristihämähäkillä on selässään valkea ristikuvio.”
Myös riippuhämähäkit ovat yleisiä. Ne kutovat mattomaisia verkkoja, joita näkee etenkin loppukesällä puissa, pensaissa ja muussa kasvillisuudessa.
Peto väijyy saalistaan
Hienostuneet seitit ovat todellisia taidonnäytteitä. Hämähäkkien takaruumiissa on kehruurauhasia, jotka edustavat seitsemää eri tyyppiä. Kehruunystyjä hämähäkillä on kolme paria. Niistä se erittää rakennusainetta erilaisien seittien rakentamiseen.
Verkolla on monta käyttötapaa, joista tärkein on tietenkin ravinnon hankkiminen. Ratasverkkoihin hämähäkki pyydystää lentävän hyönteisen, maahan rakennettu mattoverkko on puolestaan tarkoitettu käveleville ötököille.
Hämähäkki on peto, joka väijyy saalistaan verkon reunalla. Saalis sotkeutuu seitteihin tai tarttuu niissä oleviin liimapisaroihin, eikä enää pääse karkuun. Silloin saalistaja hyökkää saaliinsa kimppuun.
Hämähäkki puree ja ruiskuttaa saaliiseen myrkkyään ja paketoi sen syötäväksi. Saaliistaan hämähäkki imee nesteen, joka on sen ravintoa. Tämä niveljalkainen voi pyydystää ateriakseen itseään paljon suuremman ötökän. Joskus perhonenkin joutuu sen verkkoon.
Seitti on myös keino liikkua paikasta toiseen. Hämähäkki varmistaa kulkunsa kutomallaan langalla, jonka se kiinnittää aika ajoin alustaan. Lentääkseen se laskee seittiä ilmaan, ja ilmavirta kuljettaa sekä seittiä että hämähäkkiä.
Seitti toimii myös siltana esimerkiksi puiden välillä. Välillä se on vain levähdyspaikka. Monet vaeltavat hämähäkit kutovat suojan puuhun kaarnan rakoon tai lehtien väliin ja levähtävät siinä.
Naaras tarvitsee seittiä munille. Se kutoo munille pallomaisen suojan, jossa uudet hämähäkin alut vähitellen kuoriutuvat.
Hämähäkeillä saattaa olla herkkiä ja mutkikkaita kosintatapoja.
Näppäilyä verkossa
Lisääntymisvaiheessa hämähäkeillä on erilaisia soidinmenoja. Aloitteen tekee uros. Lajeilla saattaa olla herkkiä ja mutkikkaita kosintatapoja. Uros tanssii, heiluttaa jalkojaan ja viittoilee naaraalle. Myös koiraan väritys ja kuviointi auttavat naarasta tunnistamaan sen samaksi lajiksi pariutumisen yhteydessä.
”Yksi keino on naaraan verkon näppäily. Koiras räpsyttää pyyntiverkkoa tietyllä tavalla. Monilla maaperässä elävillä riippuhämähäkeillä on leukasyrjissään raspi. Kun hämähäkki kihnuttaa leukaraajojaan leukoja vasten, syntyy rapsutusääni, jonka naaras tunnistaa”, Pajunen kertoo.
Luonnon julmuus ilmenee hämähäkeillä niin, että joskus naaras syö koiraan parittelun jälkeen.
Naaras munii paljon munia, joista erilaisten nahanluontien jälkeen kehittyy uusi aikuinen hämähäkki. Tyypillisesti hämähäkin elinkaari on yksi vuosi.
Luovuutta kutomassa
Eri kansoilla on paljon hämähäkkeihin liittyviä uskomuksia, ja mytologioissa on niistä ikivanhoja tarinoita. Omassa lapsuudessani varoin visusti tappamasta hämähäkkiä. Ystävätär iskosti mieleeni, että sen tappamisesta seuraa jommankumman vanhemman kuolema.
Tietokirjailija, toimittaja Kaisa Pulakalle hämähäkkimyytit ja uskomukset ovat tuttuja. Hän teki Yleisradiolle Salatut eläimet -podcastsarjan, joka kertoo monien tuttujen eläinten myyttisestä menneisyydestä. Radioesseiden pohjalta ilmestyi keväällä kirja Kesyttömät. Yksi sen hahmoista on hämähäkki.
Pulakan mielestä hämähäkit ovat kiehtovia eläimiä. Hän nauttii niiden seuraamisesta luonnossa kotipiirissään Kangasalla.
”Ihailen niiden taidokkaita seittejä. Ne ovat jännittäviä. Hämähäkkejä tutkitaan paljon. Niillä on ominaisuuksia, joita voi hyödyntää esimerkiksi lääketieteessä.”
Kun Pulakka selvitteli hämähäkkeihin liittyviä uskomuksia, hän löysi kertomuksia eri puolilta maailmaa. Hämähäkki on ollut myyttinen olento muun muassa Perussa, Arizonan alueella Yhdysvalloissa, Egyptissä, Kreikassa, Afrikassa ja Japanissa.
Pulakan mukaan yksi usein vastaan tullut uskomus eri maiden kulttuureissa on se, että hämähäkit edustavat luovuutta ja luomista, koska ne osaavat kutoa.
Juuri hämähäkkien avulla maailmaan saatiin luovuus.
”Intialaiset uskoivat, että ne kutoivat koko universumin. Rakentaminen liittyy myös uudelleensyntymään.”
Länsi-Afrikassa puolestaan kerrotaan Anansi-hämähäkistä.
”Se oli viisauden ja tarinankerronnantaidon jumala, joka on samalla ovela ja älykäs. Anansi-tarinat levisivät Karibian alueelle afroamerikkalaiseen kansanperinteeseen. Karibian alueella Anansi-hämähäkkiä juhlistetaan orjuudesta vapautumisen symbolina.”
Juutalaisilla, kristityillä ja muslimeilla on tarina suojelevasta hämähäkistä, joka pelastaa luolassa piilottelevan pyhän miehen kutomalla verkon luolan suuaukon eteen.
Juutalaisille tarinan mies on kuningas Daavid, kristityille Herodesta pakoileva Jeesus ja islaminuskoisille profeetta Mohammed.
”Intialaiset uskoivat, että hämähäkit kutoivat koko universumin.”tietokirjailija Kaisa Pulakka
Kauhua ja kauneutta
Hämähäkkeihin liittyy myös ikäviä puolia. Myyttien mukaan eläimellä on vaaralliset puolensa.
”Etenkin länsimaisessa kulttuurissa hämähäkki yhdistetään usein kauhuun ja pelkoon. Hämähäkki on vakiokoriste halloweenin juhlinnassa”, Pulakka kertoo.
Myös elokuvissa hämähäkeillä luodaan kauhuefektejä.
”Uskomusten mukaan ristilukki tuo viestiä kuolemasta. Japanilaisessa perinteessä hirviöhämähäkki viettelee uhrinsa ja vie sen luolaan ateriakseen.”
Pulakan mielestä yksi hienoimmista hämähäkkimyyteistä on intialaisilla. Intialaistarinassa uskotaan, että maailmankaikkeus on valtava hämähäkin verkko, jonka suuri hämähäkkinaaras kutoi kauan sitten.
Meidän tuntemamme maailma on vain pieni osa verkkoa, jonka keskellä naarashämähäkki istuu ja odottaa. Lopulta koittaa päivä, jolloin se kyllästyy vanhaan verkkoonsa ja tuhoaa sen.
Silloin maailma loppuu, mutta hämähäkki kutoo uuden. Tämä kiertokulku jatkuu, ja hämähäkki kutoo aina uusia maailmoja.
”Intialaistarina on kaunis ja lohdullinen, koska siinä uskotaan, että elämä jatkuu maailmankaikkeudessa, vaikka meidän maailmallemme tulisi loppu. Mikään ei katoakaan lopullisesti. Tämä vastaa pitkälti myös omaa ajatusmaailmaani.”
Hurjat myytit Japanista
Japanilaiset hämähäkkimyytit tarjoavat Pulakan mielestä hurjuudessaan hyvin omaperäisen näkemyksen kahdeksanjalkaisista seuralaisistamme.
Pelottaviin tarinoihin kuuluu uskomus tappavista naaraslukeista, jorōgumoista, jotka pystyvät sekä lumoamaan että tuhoamaan. Hämähäkistä tulee jorōgumo, kun se täyttää neljäsataa vuotta. Samalla se muuttaa muotoaan ja kasvaa jopa lehmän kokoiseksi. Lisäksi se saa maagisia voimia.
Jorōgumot viihtyvät vesiputousten lähellä odottamassa uhrejaan. Kun paikalle saapuu mies, hämähäkki muuttaa itsensä kauniiksi naiseksi. Se houkuttelee miehen mukaansa ja soittaa uhrilleen japanilaista luuttua, biwaa. Mies lumoutuu musiikista, ja jorōgumo kietoo uhrin seitteihinsä ja raahaa luolansa ruokavarastoon.
Suomalaisessakin perinteessä on omia hämähäkkitarinoita ja -uskomuksia. Eri puolilla Suomea on loitsuissa käytetty apuna hyvin erikoista runoa, joka tunnetaan nimellä Hämähäkin virsi.
”Sitä on loitsittu, kun nilkka on nyrjähtänyt tai ötökkä purrut. Runossa hämähäkkiä kutsutaan huoran pojaksi tai hiiden huoraksi. Selitystä näin rajulle nimitykselle ei tiedetä”, Pulakka kertoo ja jatkaa:
”Runon minä syyttää hämähäkkiä luojan langan kiroamisesta tai varastamisesta. Se uhkaa nylkeä hämähäkin ja kaupata sen nahan Viipurissa.”
Suomalaiset ovat ennustaneet hämähäkin liikkeistä säätä.
Seitit povaavat poutaa
Suomalaiset ovat ennustaneet hämähäkin liikkeistä säätä. Jos niityllä on aamulla runsaasti seittejä, luvassa on poutapäivä. Jos taas hämähäkit pysyttelevät piiloissaan, on luvassa sadetta. Jos ne kutovat ahkerasti sateella, sade päättyy pian.
Länsimaissa esiintyy paljon hämähäkkipelkoa, araknofobiaa. Erityisesti tätä kammoa potevat naiset.
Erään selityksen mukaan hämähäkkipelko syntyi keskiajalla, jolloin hämähäkkien epäiltiin levittävän vaarallisia sairauksia, kuten ruttoa ja lavantautia.
Kaisa Pulakka ei ole koskaan pelännyt hämähäkkejä. Lapsena hän istui kerran lattialla, kun katosta laskeutui hämähäkki hänen nenänsä eteen.
”Säikähdin ja kiljaisin, mutta pian tutkin sitä kiinnostuneena. En pelkää edes rantahämähäkkiä, joka asuu kotini rantalaiturilla. Se kuuluu lievästi myrkyllisiin lajeihin.”
Silti hämähäkin seiteistä syntyy joskus ikäviä kokemuksia, kun tahmainen verkko pääsee yllättämään.
”Jos menen aamulla varhain ratsastamaan metsään, polulla voi tulla vastaan seittejä, jotka liimaantuvat naamaan. Niitä pitää kähmiä pois kasvoilta”, Pulakka kertoo ja jatkaa:
”Seitit eivät ole paksuja, vaan ohuita lankoja, jotka kutittavat. En koe niitä ällöttäväksi, mutta naama on silloin syytä pyyhkäistä puhtaaksi.”
Myyttiset kutojat Athene ja Arakhne
Antiikin Kreikassa pääjumala Zeuksen tytär, jumalatar Athene, oli kaikkien kutojien suojelija. Tarinan mukaan kutomisen taidot olivat hänen lahjansa ihmisille.
Kreikassa asui myös paimenen tytär Arakhne, joka tunnettiin kutomistaidostaan. Hän ylpistyi kehuista ja väitti, että hän on parempi kutoja kuin jumalatar.
Loukkaantunut Athene muutti itsensä vanhaksi eukoksi ja varoitti paimenen tytärtä, ettei jumalatarta kannata uhmata. Ylpeä Arakhne haastoi Athenen kilpailemaan kutomisessa. Kun ihmisten mielestä Arakhnen työ oli parempi, Athene suuttui ja repi tytön kudonnaisen riekaleiksi.
Arakhne juoksi metsään ja hirtti itsensä. Athene herätti tytön henkiin ja muutti tämän hämähäkiksi, jotta tyttö saisi roikkua narun päässä ja kutoa. Kaikki maailman hämähäkit ovat Arakhnen jälkeläisiä.
Toisen version mukaan Athene meni leppyttelemään hirttäytynyttä Arakhnea. Silloin neidon vaatteet putosivat ja alta paljastui langassa riippuva hämähäkki.
Jumalatar lupasi, että neito kutoisi hienompaa kudelmaa kuin kukaan ihminen.
Lähde: Kaisa Pulakka: Kesyttömät. Atena 2023.
Hämähäkki taiteessa ja elokuvissa
Ranskalainen kuvanveistäjä Louise Bourgeois (1911–2010) kuvasi hämähäkkejä 1990-luvulta kuolemaansa saakka. Yksi hänen teoksistaan on kookas veistos Guggenheim-museon edessä Bilbaossa Espanjassa.
Taiteilija piti hämähäkkiä yleismaailmallisena symbolina kaikille äideille, koska äitien on oltava kahdeksanjalkaisten tavoin nopeita ja kekseliäitä.
”Hämähäkki on korjaaja. Se ei suutu, jos rikot sen seitin, vaan korjaa sen”, Bourgeois on sanonut.
Muita tunnettuja hämähäkkihahmoja:
- Hämähäkkimies, eli Spider-Man, on tunnettu supersankari, joka on esiintynyt 1960-luvulta lähtien sarjakuvissa, elokuvissa, videopeleissä ja musikaaleissa.
- Harry Potter -kirjoissa ja -elokuvissa on mukana Akromantella-sukuun kuuluva jättiläishämähäkki. Lajin tunnetuin jäsen on Hämäkäk, joka on kirjojen mukaan pienen norsun kokoinen.
- Taru sormusten herrasta -kirjoissa esiintyy naaraspuolinen jättiläishämähäkki Lukitari.
Kaisa Pulakka
on tietokirjailija, toimittaja ja ”eläinhullu”, joka nauttii ötököiden tutkimisesta. Hän on kirjoittanut eläinmytologiasta kertovan kirjan Kesyttömät (Atena 2023).
Timo Pajunen
toimii museomestarina luonnontieteellisessä keskusmuseossa Luomuksessa. Hän on koulutukseltaan biologi ja filosofian maisteri. Pajunen on erikoistunut hämähäkkeihin ja pitää niiden ulkonäöstä varsinkin mikroskoopin kautta katsottuna.
