Suljen silmät ja rentoutan jokaisen lihaksen kerrallaan. Huokaan syvään ja hartaasti. Puuuh.
– Hönkäiset pois kaikki turhat! Sitten kirjoitat sanat, jotka sinun täytyy kirjoittaa. Teet kuvan, joka sinun täytyy tehdä. Antakaa vain kuvien tulla, mutta älkää takertuko niihin, Tarja Mietala ohjaa rauhallisella äänellä.
Juuri kuulemani sadun kuvat kieppuvat päässä. Sammakko, prinsessa ja kultainen pallo. Hetkessä keksin, että jutun ydin on taian raukeamisessa. Lumous haihtuu. Kirjoitan nopeasti lorun raja-aidoista ja suusta pääsevistä sammakoista. Teksti on lapsellinen rallatus, joka ei ikinä menisi läpi missään työpaikan palaverissa. En kehtaisi lukea sitä edes kotona koiralle, mutta nyt hykertelen tyytyväisenä. Sitten nappaan vasempaan käteeni mustan pensselin ja vetäisen paperiin ensimmäiseksi sysimustat kehykset. Tässä on raja! Tämän yli ei enää tulla!
Olen päässyt täyteen laukkaan hahmotaideterapiakurssilla. Annan alitajunnalle ohjakset. En välitä pätkän vertaa, miltä lopputulos näyttää ja mitä muut siitä ajattelevat. Maalaan Tarjan antaman ohjeen mukaan vasemmalla eli ei-dominoivalla kädellä. Olo on vahva ja veikeä.
Suoraan syvänteisiin
Kun kurssi alkoi, kuvittelin meneväni hiukan maalailemaan ja rupattelemaan kivoja kahvipausseilla. Mitä vielä! Kahdeksan muuta kurssilaista ei suinkaan jäänyt kahlailemaan lämpimään rantaveteen, vaan porukka loikkasi kalliolta suoraan syvänteisiin pohjamutia ja perusteita tutkimaan. Jätimme turhat jorinat sikseen ja puhuimme heti mieltä vaivaavista asioista: perheistä ja töistä, ahdistuksista, kuristavasta tunteesta kurkussa ja aidosta ilosta.
Se onkin yksi hahmotaideterapian tarkoitus. Kun mennyt asia nousee pintaan, se saa hahmon ja energiaa vapautuu. Hahmo voi olla maalaus, liike, ääni tai savesta muotoiltu esine.
– Saatte tästä kurssista niin paljon irti kuin annatte palaa. Monenlaisia tunteita nousee pintaan. Antakaa niiden tulla. Tällä kurssilla vallitsee täysi itsekkyys hyvällä tavalla. Kerrotte sen, mitä haluatte kertoa. Prosessi on tärkein. Emme pyri suorituksiin, Tarja Mietala kannustaa.
Hän on hahmotaideterapiakouluttaja. Tarjan mukaan kurssin tavoite on päästää asioista irti ja mennä elämässä eteenpäin. Taiteellista lahjakkuutta ei tarvita.
– Emme kritisoi millään tavalla lopputulosta eikä toisten töitä analysoida. Emme arvota tai määritä. Näillä kursseilla monet ovat vapautuneet ajattelua kahlitsevista blokeista. On mielettömän upeaa nähdä ne valtavat luovat voimavarat, joita ihmisissä on, kun he kuuntelevat omaa viisauttaan. Taiteella on parantava voima.
Naurattaa ja itkettää
Istumme tyynesti tunnemyräkän silmässä. Vuorossa on ”jako” eli jokainen näyttää vuorollaan oman maalauksensa toisille ja lukee kirjoittamansa tekstin. Välillä kyyneleet tulvivat silmiin ja välillä naurattaa. Kyllä elämä on hurjaa. Maalaamistamme kuvista ja teksteistä tulee kuin yksi suuri taideteos, johon jokainen tuo ainutlaatuisen osansa.
Emme kommentoi. Kuuntelemme kunnioittaen toistemme tarinoita. Tarja sanoo lyhyesti kiitos kunkin teoksen äärellä ennen kuin siirrymme seuraavaan tekijään.
– Jokaisessa ihmisessä on hyvät ja pahat puolensa. Emme ole vain ”kyllä” tai ”ei”, vaan sekä että. Halusin maalata tähän ihmisen janus-kasvot. Oikein hikosin tätä tehdessä! Koko aamupäivä harjoituksineen on ollut voimakas ja puhdistava kokemus, Kaija kertoo innoissaan toisena kurssipäivänä.
Pariharjoituksessa tunnustelemme, miltä tuntuu mennä toisen reviirille ja ylittää rajoja. Emme puhu. Liikumme liidut käsissä lattialle teipattujen paperiarkkien päällä.
– Aloitin pienestä sykkyrästä täältä nurkasta. Olin taas vain omassa kippurassa. Ei tullut mieleenkään, että menen toisten alueelle. Tämä on aika puistattava löytö. Minun on tosissani ryhdyttävä ottamaan lisää tilaa itselleni. Tässä se viesti on nyt mustaa valkoisella, Tiina oivaltaa, kun jaamme tuntojamme harjoituksen jälkeen.
Ympyrä sulkeutuu
Olemme sutineet mahdottoman määrän maalauksia. Ripustamme seinille noin sata kuvaa. Kierrämme ryhmän kanssa verkkaisesti tässä huikeassa sisäisten näkyjen galleriassa. Sitten jokainen palaa hiljentymään omien kuviensa ääreen. Lopuksi teemme viimeisen maalauksen.
– Se päättää näiden kuvien sarjan, ja ympyrä sulkeutuu. Kirjoittakaa vielä oodi elämälle, Tarja ohjaa.
Katselen kuviani. Tuntuu uskomattomalta, miten paljon muotoja ja värejä papereille on rönsyillyt. Mutta nyt takki on tyhjä. Pääkopan komerot on putsattu viimeisistäkin kuvista ja muistojen tomupalloista. Olo on kepeä. Hymyilen lähes hölmistyneenä tyhjän paperiarkin äärellä. Mieleeni ei nouse enää mitään. Rasvatyyni järjenselkä. Vilkaisen kurssikavereitani, jotka ovat tarttuneet taas tarmokkaasti Tarjan syöttiin. Uskomattoman energisiä naisia! Tuolla he jo kirjoittavat lattialla kynät sauhuten oodia elämälle.
Leikkaan paperista ympyrän. Vetäisen siihen riippukeinun ja keinuun nukkuvan naisen. Kun viimeisen kerran jaamme kuviamme, en sano mitään. Hyräilen vain. Hyräilen elämälle.
Kuka järjestää, mitä maksaa?
- Helsingin seudun kesäyliopiston kolmen päivän kurssi maksaa 150 euroa
- taideterapiakursseja järjestävät esim. kansan- ja työväenopistot
- hahmotaideterapiakouluttaja Tarja Mietala vetää kursseja tilauksesta (tarja.mietala@helsinkilainen.com)
- sivuille www.kuvataideterapeutit.fi on listattu eri puolilla Suomea työskenteleviä alan ammattilaisia
Artikkeli on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 6/2007.
teksti Hanna Hyväri kuva Tuomas Kolehmainen
