Glaukooma – salakavala sokeuttaja

Glaukoomassa eli silmänpainetaudissa, vanhalta nimeltään viherkaihi, liian korkea silmänpaine aiheuttaa hermosäievaurion näköhermossa ja verkkokalvolla sekä niihin liittyviä puutoksia näkökentässä. Tauti etenee hitaasti ja voi olla hoitamattomana sokeuttava. Glaukooman perimmäistä syytä ei tunneta, mutta on todettu, että kohonnut silmänpaine on tärkein riskitekijä.

Muita riskitekijöitä ovat sukurasitus, korkea ikä, likitaitteisuus, diabetes, verenpainetauti sekä sydän- ja verisuonitaudit. Glaukooma on silmänpohjan ikärappeumataudin jälkeen yleisimpiä näkövammaisuuden syitä Suomessa. Noin puolet sitä sairastavista ei tiedä, että olisi aihetta mennä silmälääkäriin. .

Silmässä täytyy olla tietty paine, että se säilyttää muotonsa. Normaalisti tämä paine on 10 ja 20 mmHg:n väliltä. Paine syntyy kammionesteen, jota silmä tuottaa, avulla. Kammioneste kiertää silmän eri osissa ja tämän kierron häiriintyessä silmänpaine kohoaa.

Silmänpainetaudin oirekuva vaihtelee kovasti. Pelkkä koholla oleva painelukema ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi silmänpainetauti, ellei paine ole 30 tai enemmän. Lukemilla 22-29 vaaditaan, että paine on toistuvasti koholla ja lisäksi näköhermon päässä on painevaurio ja/tai näkökentässä on paineen aiheuttamaksi sopivia puutoksia. Osa silmistä sietää koholla olevaa painetta ilman, että todetaan glaukoomaan sopivia muutoksia. Toisaalta joskus vaurioita syntyy normaalia matalammilla paineilla. 

Glaukooma voidaan jaotella avo- ja sulkukulmaglaukoomaan sekä sekundaariseen glaukoomaan. Avokulmaglaukoomassa paine kohoaa vähitellen vuosien kuluessa. Tauti on salakavala, koska hitaasti kohoava paine ei aiheuta mitään oireita ja se todetaankin usein sattumalta silmälääkärin tarkastuksessa.

Akuutissa sulkukulmaglaukoomassa paineen nousu tapahtuu nopeasti tuntien aikana. Silmä alkaa punoittaa ja tulee kipeäksi. Paine on yleensä 50-80 mmHg. Tällöin on syytä pikaisesti mennä lääkäriin. 

Glaukooman aiheuttama näönmenetys on pysyvä, joten tauti olisi todettava varhain. Tällöin hoito voidaan aloittaa mahdollisesti jo ennen näkökentän vaurioita. Oireettomallekin väestölle suositellaan käyntiä silmälääkärin terveystarkastuksissa.

Perustutkimuksia ovat silmänpaineen mittaus ja silmänpohjan tutkiminen oftalmoskoopilla. Silmän kammiokulman tähystyksessä selvitetään kammiokulman tila, automaattiperimetreillä tutkitaan näkökentät ja silmänpohjakameralla kuvataan näköhermon ja verkkokalvon hermosäiekerroksen rakenteet.