Fyysinen kuormittuminen töissä

Työkyky alkaa heiketä vauhdikkaammin noin 45 –vuoden vaiheilla, jos ergonomiaan, liikuntaan ja tuki- ja liikuntaelimistön huoltamiseen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Tutkimusten mukaan huono hapenottokyky eli kestävyyskunto, fyysisesti raskas työ, masentuneisuus sekä huonoksi koettu terveys ovat suurimpia työkyvyttömyyseläkkeen riskitekijöitä.

Huono hapenottokyky on yhteydessä ennen kaikkea sydän- ja verisuonitauteihin, mutta myös tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Huonokuntoinen henkilö on alttiimpi myös erilaisille tartuntataudeille ja hän palautuu kuormituksesta hyväkuntoista hitaammin. Raskas fyysinen työnkuva lisää varsinkin tuki- ja liikuntaelinsairauksien kautta työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen riskiä.

Hyvä hapenottokyky suojaa raskaiden työtehtävien tekijää 

Hyvä kestävyyskunto eli hapenottokyky näyttää suojaavan työntekijää varsinkin raskaissa työtehtävissä. Voidaankin päätellä, että tehokkaamman hapensaannin ja kuona-aineiden poistumisen vaikutuksesta työntekijä jaksaa suoriutua paremmin työtehtävistään, kuten vaikeista nostoista ja kantamisista sekä palautuu nopeammin kovastakin rasituksesta. Staattisten ja paljon toistoja sisältävien työtehtävien vastapainona toimiva dynaaminen liikunta edistää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, jolloin tuki- ja liikuntaelinvaivoja ei pääse syntymään niin helposti ja kroppa pysyy toimintakuntoisena.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksilta ehkäisee tehokkaimmin järkevät työergonomiset ratkaisut, jotka sallivat työskentelyn eri asennoissa, työn hyvä organisointi sekä työn järkevä jaksottaminen. Oma roolinsa on myös taukoliikunnalla, terveellisellä ja energisoivalla ravitsemuksella sekä vapaa-ajan liikunnalla. Liian kuormittavasta tai yksitoikkoisesta työstä johtuvalla masentuneisuudella on työkyvyttömyyseläkkeen riskiä nostattava vaikutus varsinkin henkilöillä, joilla on huono kunto sekä henkilöillä, jotka kokevat terveytensä keskimääräistä huonommaksi.