Matti Sillanpään vetämässä poikkeuksellisen pitkässä tutkimuksessa 254 suomalaisepileptikkoa seurattiin keskimäärin neljänkymmenen vuoden ajan. Osallistujat olivat alle 16-vuotiaita seurannan alkaessa vuonna 1964, ja heidän epilepsiansa oli todettu keskimäärin 2-3 vuoden iässä.
Neljänkymmenen vuoden seurannan aikana neljännes osallistujista kuoli, mikä on kolme kertaa enemmän kuin samanikäisten kuolleisuus yleensä. Runsaat puolet kuolemista liittyi epilepsiaan: 30 % niistä oli selittämättömiä äkkikuolemia, 15 % epilepsiakohtauksia ja 10 % hukkumiskuolemia.
Yleensä potilaat olivat parikymppisiä kuollessaan, mutta myös nuorempien ja vanhempien kuolleisuus oli tavallista suurempaa, tutkijat kirjoittavat.
Suurin osa kuolleista sairasti aktiivista epilepsiaa, joka oli oireillut edeltävän viiden vuoden aikana. Tällaisista potilaista esimerkiksi kaksitoista sadasta kohtasi äkillisen ja selittämättömästä syystä johtuvan kuoleman 40 vuoden aikana, kun oireettomista epileptikoista niin kuoli vain seitsemän sadasta.
Suurimmassa vaarassa olivat symptomaattista epilepsiaa sairastavat, jotka ovat neurologisesti poikkeavia jo ennen epilepsian toteamista. Heidän kuolleisuutensa oli suurta jo lapsuudessa ja usein johtui epilepsiaa edeltävistä syistä. Idiopaattista tai tuntemattomasta syystä johtuvaa epilepsiaa sairastavat eivät kohdanneet äkkikuolemia ennen 14 vuoden ikää.
Tulokset julkaistiin arvostetussa New England Journal of Medicine -lehdessä.
Uutispalvelu Duodecim
Lähde: NEJM 2010
Copyright Duodecim 2010
Lue lisää:
Epilepsian kanssa oppii elämään
Yleinen epilepsialääke sisältää vakavan riskin raskaana olevalle
