Rakkausklinikalle kirjoittaa rohkea nainen: hän myöntää, että riitatilanteissa hän ei osaa lopettaa jankkaamistaan ja hän huomaa, että mies on väsynyt siihen. Meillä kaikilla nousee pintaan kiihtymyksen ja suuttumuksen tunteita parisuhteissa ja muussakin elämässä. Näissä tilanteissa itsensä hillitseminen on usein kullanarvoista, jotta emme tee tai sano sellaista, mitä joudumme katumaan.
Perheneuvoja Paula Maria Mäkelä kertoo, millä tavoin itseään voi hillitä, vaikka sisällä kiehuisi aivan kuin pää räjähtäisi. Vihan tunnetta voi itse hallita – nämä keinot kannattaa jokaisen opetella.
Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.
Mieheni on väsynyt siihen, kun suutun ja jatkan jankkaamista. Mikä avuksi?
Minun on vaikea hillitä suuttumistani ja itseäni riitatilanteissa ja mieheni alkaa väsyä siihen. Jälkeenpäin voin keskustella rauhassa, mutta siinä tilanteessa minun on erittäin vaikea lopettaa jankkaamista. Olisiko tähän jotain neuvoja?
Perheneuvoja Paula Maria Mäkelä vastaa:
Hei! Kiitos kysymyksestäsi. Kirjoitat asiasta, josta moni muukin kärsii. Kuulostaa siltä, että teillä on hyvä parisuhde, jota et halua omalla toiminnallasi pilata. Miehesi on jaksanut ehkä jo pitkäänkin kuunnella jankkaamistasi, mutta nyt hän alkaa jo olla siihen väsynyt. Niin kuin sinä itsekin, kun kirjoitit meille ja kysyit neuvoja.
On todella hienoa, että olet nyt kohdassa, jossa uskallat nähdä oman käytöksesi kielteisen vaikutuksen suhteeseenne ja ottaa siitä vastuuta. Onnittelut sinulle siitä! Muutos on jo alkanut. Toivon, että saat vastauksestani uusia ajatuksia ja toimintamalleja muutoksen tueksi.
Termistä jankkaaminen tulee mieleen kokemus, että yritän kertoa jotakin itselleni tunnetasolla tärkeää, mutta en tule ymmärretyksi. Silloin yritän vahvistaa viestiäni korottamalla ääntäni ja nostamalla esiin yhä uusia perusteluja, joilla yritän vakuuttaa toisen. En pysty jättämään asiaa kesken, vaan haluan jatkaa, kunnes toinen ymmärtää ja hyväksyy mielipiteeni ja myöntää sen oikeaksi. Jos toinen yrittää lähteä pois tilanteesta, saatan seurata perässä ja jatkaa perustelujani, kunnes toinen antaa periksi.
En tiedä, tunnistatko tästä yhtään itseäsi. Olipa sinun jankkauksesi millaista tahansa, on hyvä, että olet nyt huomannut, ettei se toimi yhteisymmärryksen saavuttamiseksi. Jankkaus on jumissa olemista ilman ulospääsyä.
Kuulostaa siltä, että riitatilanteissa suuttumus vie sinut mennessään. Se alkaa ohjata toimintaasi ja saa sinut jankkaamaan. Oletko miettinyt, mihin jankkauksella pyrit? Haluatko saada aikaan hyvää keskustelua vai pyritkö riidassa, tietoisesti tai tiedostamatta, käsittelemään omaa tunnettasi? Niin kuin olette molemmat todenneet, hyvä keskustelu ei suuttuneena onnistu. Myöskään omien tunteiden käsittely ei niin toimi. Jankatessa sama levy pyörii, mutta asia ei siitä etene.
Jotkut tekevät samaa hiljaa itsekseen, sitä kutsutaan märehtimiseksi. Tunteiden käsittelykeinoina molemmat tavat toimivat huonosti. Jos tavoitteenasi on voittaa riita ja saada viimeinen sana, voisit miettiä, mikä on sen hinta parisuhteellenne? Mieleeni tulee sanonta ”Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?”
Mitä mielikuvissasi tapahtuisi, jos luovuttaisit ja lopettaisit jankkaamisen ja itsesi puolustamisen sillä tavoin? Onko sen lopettaminen ollut joissain aiemmissa elämänvaiheissa tai suhteissasi vaarallista? Olisiko se vaarallista nykyisessä suhteessasi? Jos lopettaisit jankkaamisen, mitä pahaa siitä voisi seurata, mitä hyvää? Onko lopettaminen sinulle mahdollista? Todennäköisesti tietyn pisteen jälkeen se ei enää ole. Siinä tapauksessa paras vaihtoehto on lopettaa ennen kuin tilanne pääsee niin pitkälle.
Olet varmasti itsekin huomannut, että kiihtyneenä ei pysty keskustelemaan rakentavasti. Siksi ensimmäinen askel on tunnistaa kohta, jossa kiihtyminen ei ole vielä alkanut, mutta se on lähellä. Silloin kykenee vielä valitsemaan, miten toimii.
Tähän sopii avuksi liikennevalomalli. Vihreän valon alueella olemme rauhallisia. Järki toimii ja ajattelu on selkeää. Mieli on riittävän tyyni. Pystymme ilmaisemaan omia ajatuksiamme, tunteitamme ja toiveitamme niin hyvin, kuin se on meille mahdollista. Kykenemme kuuntelemaan ja kuulemaan toista ja ymmärtämään asioita myös hänen kannaltaan. Olemme vireystilamme kannalta optimaalisella alueella. Tällöin kykenemme ajattelemaan ja tutkimaan omia tunteitamme. Rakentava, molempien näkökulmat huomioiva dialogi on mahdollista.
Keltaisen valon alueella kiihtyminen alkaa olla lähellä. Tällä alueella voimme oppia tunnistamaan erilaisia kehon viestejä, jotka kertovat hermoston yli- tai alivirittymisestä .
Alivireydessä tapahtuu lamaantuminen, pää tuntuu sumealta, ajatus ei enää kulje. Oletan, että sinun vaikeuteesi hillitä itseäsi liittyy enemmänkin ylivireys. Ylivireydessä pulssi voi kiihtyä, hengitys muuttua pinnallisemmaksi, kädet hikoilla tai puristua nyrkkiin, posket punehtua, äänen sävy muuttua kimeämmäksi tai voimakkaammaksi. Itse asiassa erittäin tärkeä kansalaistaito meille jokaiselle on oppia tunnistamaan, milloin siirrymme vihreästä keltaiselle alueelle. Sillä alueella voimme vielä vaikuttaa käyttäytymiseemme ja tarvittaessa jarruttaa tai kääntää rattia, jos huomaamme olevamme menossa huonoon suuntaan.
Jos päädymme punaisen valon alueelle, keskustelu on jo menetetty. Silloin tulee helposti sanottua tai tehtyä sellaista, jota myöhemmin katuu. Sen vuoksi keltaisen alueen tunnistaminen on tärkeää. On hyvä jo etukäteen miettiä, mitkä rauhoittumisen tavat toimivat itsellä parhaiten. Olisiko viisainta lähteä ulos kävelylle, vetäytyä toiseen huoneeseen kuuntelemaan musiikkia, pyytää kumppania halaamaan vai jotain ihan muuta? Kun keho rauhoittuu, mielikin rauhoittuu.
Yksinkertainen tapa, jota voi käyttää missä tilanteessa ja milloin tahansa, on rauhoittaa kehoa palleahengityksen avulla. Siinä hengitetään syvään sisään ja ulos. Jokainen uloshengitys on sisäänhengitystä pidempi. Tätä on hyvä harjoitella etukäteen silloin kun on rauhallinen, vaikkapa nukkumaan käydessä.
Jos huomaat hermostumisen merkkejä, vie huomio hengitykseen ja rauhoita sitä. Kun kehosi on rauhoittunut, voisit pysähtyä itseksesi hetkeksi kuuntelemaan tunnetta ja ota siihen välimatkaa. Nimeä ja hyväksy tunne. Esimerkiksi näin: ”Huomaan, että olen nyt tosi vihainen ja se on ihan ok”. Kun nimeät tunteen, aivojesi ajattelevat ja tuntevat osat alkavat keskustella keskenään. Se tasoittaa usein tunteen voimakkuutta. Kun hyväksyy tunteen tällä hetkellä kokemukseen kuuluvaksi, sen kielteinen vaikutus vaimenee. Tällöin pystyt kuuntelemaan tunnetta ja sen viestiä. ”Miksi olen nyt näin vihainen? Mikä minulle tärkeä asia on ollut vaarassa tulla loukatuksi?” Ajattele vihan tunnetta ystävänäsi. Se kertoo sinulle jotakin, opettele kuuntelemaan sitä. Kun tunteen on nimennyt ja sen viestiä kuunnellut, se on myös helpompi ilmaista toiselle sellaisella tavalla, jonka toinen pystyy ottamaan vastaan.
Vihan tunteen kanssa selviämiseen voi auttaa itsemyötätunto. Vaikka kokisi olevansa loukattu ja suuttunut, voi ajatella itseään lämmöllä ja ystävällisyydellä. Vaikka näin: ”Nyt tuntuu pahalta, mutta kohta tämä helpottaa, hengittelen tässä hetken ihan rauhassa, ei ole mitään hätää”. Se rauhoittaa ja toimii tunteiden säätelyn tukena.
Joskus on hyödyllistä pohtia, onko viha suojatunne jollekin muulle, vaikeammin ilmaistavalle tunteelle, esimerkiksi pelolle tai surulle. Yleensä kumppanin on paljon helpompi kuulla ja olla empaattinen, jos kerromme suuttumisen sijaan siitä, mitä pelkäämme tai suremme. Se voi olla alku uudenlaiselle keskustelukulttuurille suhteessa.
Silloin kun riita ei ole päällä ja mieli on rauhallinen, on hyvä hetki henkisesti valmistautua, jotta jatkossa tilanteet menisivät eri tavalla. Tässä sinulle maisteltavaksi neljä lausetta, joita voisit kokeilla siinä kohtaa, kun tunnistat vaaran merkkejä etkä halua päätyä tuttuun ja turhauttavaan riitaan. Lauseet sopivat käytettäviksi molemmille osapuolille.
1. ”Voinko ajatella tätä hetken?”
Tällä tavoin voit painaa jarrua kaasun sijaan ja voitat aikaa. Aikalisän ottaminen antaa keholle ja mielelle aikaa rauhoittua. Se viestii myös kumppanillesi, että olet valmis ottamaan myös hänen mielipiteensä huomioon. Kysymyksesi perusteella voisin arvata, että miehesi todellakin arvostaisi tätä elettä.
2. ”Saatat olla oikeassa”
Sanomalla näin osoitat haluasi ratkoa asiaa molempien kannalta tyydyttävästi eikä kumppanisi tarvitse ottaa torjuvaa asennetta sinua kohtaan. Tämä voi pehmentää teidän molempien kokemusta siitä, minkälaista on olla eri mieltä jostakin. Sen sanominen ei vielä tarkoita, että myöntäisit toisen olevan oikeassa, mutta se kertoo, että olet valmis kuulemaan myös hänen näkökulmansa. Tämä lisää molempien kokemusta kuulluksi tulemisesta.
3. ”Ymmärrän sinua”
Tämä on paljon sanottu, mutta kokeilepa, mitä tapahtuu. Jos nimittäin sanot tämän aidosti, tästä välittyy empatia. Se taas voi muuttaa riitaan päin menossa olleen keskustelun suuntaa. Siinä missä riita heikentää ja rikkoo yhteyden tunnetta, empatia ja sen mukana ymmärretyksi ja kuulluksi tuleminen vahvistavat sitä. On hyvä muistaa, että vaikka ymmärtää toisen näkökulman, se ei tarkoita, että hyväksyy kaiken ehdoitta tai että puheena oleva asia pitäisi heti ratkaista. Usein ratkaisu nimenomaan on se, että jakaessaan hankalaa asiaa, tulee kuulluksi ja saa toiselta riittävästi ymmärrystä ja empatiaa.
4. ”Olen pahoillani”
Anteeksipyyntö on vastuunottamista siitä, mitä on tehnyt tai sanonut. Kerroit, että puhutte asioista rauhallisesti riidan jälkeen. Kuuluuko tähän myös anteeksipyytäminen ja -antaminen?
Nämä neljä lausetta voivat auttaa siihen, ettei jankkaamiselle ole tarvetta. Ne tuntuvat varmasti vaativilta, sillä ne kaikki edellyttävät sinulta asettumista erilaiseen asentoon silloin, kun tunne alkaa viedä. Näiden taika on siinä, että kun valmistaudut käyttämään näitä lauseita, olet jo tehnyt suuren sisäisen muutoksen. Silloin tunne ei enää vie sinua, vaan sinä itse hallitset itseäsi ja valintojasi. Voin taata, että tällä tulee olemaan valtava vaikutus parisuhteeseenne ja omaan hyvinvointiisi.
Otit kysymyksessäsi hienosti vastuuta omasta osuudestasi. Aloin pohtia sitä, mitähän toivoisit mieheltäsi riitatilanteissa. Mitä tarvitset häneltä silloin? Mikä lepyttäisi suuttumuksesi? Miten miehesi voisi osoittaa haluavansa kuunnella ja ymmärtää, niin ettei sinun tarvitsisi enää jankata?
Lopuksi mietin vielä, liittyykö tämä itsehillinnän vaikeus nimenomaan parisuhteeseesi vai myös muihin sosiaalisiin tilanteisiin. Jos tätä ilmenee vain parisuhteessasi, se voi kertoa myös siitä, että miehesi ja teidän suhteenne on sinulle erityisen tärkeä. Nyt tämä positiivinen viesti vain valitettavasti peittyy jankutuksen negatiivisten vaikutusten alle. Miten voisit ilmaista tätä riidan sijasta rakkaudella?
Jos sama hankaluus esiintyy myös muissa tilanteissa, hyödyt varmasti edellä kerrotusta vireystilan säätelystä. Jos tuntuu, ettet saa vihaasi kesytettyä vastauksessani mainituilla keinoilla, hyötyisit ehkä keskusteluista psykoterapeutin kanssa. Joskus vaikeasti hallittavan vihan taustalla on menneisyyden kaikuja. Se voi liittyä traumaattisiin kokemuksiin ja/tai olla opittu, jäykkä ja toistuva keino selviytyä vaikealta tuntuvista tilanteista. Silloin siitä eroon pääsemiseen on hyvä saada ulkopuolista apua.
Kuten alussa kirjoitin, olet jo muutoksen tiellä. Toivon, että saat vastauksestani vauhtia ja buustia tähän prosessiin. Sinä pystyt tähän kyllä! Ja kuulostaa siltä, ettet ole tässä yksin. Vierelläsi on kumppani, joka toivottavasti on mielellään tukenasi. Eikä tämä ole vain sinun prosessisi. Sinun muutoksesi heijastuu myös mieheesi ja kääntää parisuhteenne vanhat kuviot uuteen asentoon. Tutkikaa yhdessä niitä lempeydellä ja huumorilla.
Toivon teille molemmille lempeää ja hyväksyvää katsetta toisianne kohtaan. Toivon, että hankalissakin tilanteissa voisitte säilyttää yhteyden tunnun ja riitelyn sijasta nauttia rakkaudestanne.
Lämpimin terveisin, Paula
Hae rohkeasti apua kirkon perheneuvonnasta!
Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksia on 40 ja niissä työskentelee yli 180 työntekijää. Perheneuvonnassa on mahdollista keskustella ammattilaisen kanssa parisuhteen ja perheen vaikeuksista tai oman elämän solmukohdista. Asiakkaaksi voi tulla yksin tai yhdessä puolison tai muun läheisen kanssa. Asiakkuus ei vaadi kirkon jäsenyyttä ja se on asiakkaalle maksutonta. Noin puolella keskuksista on ostopalvelusopimus kunnan tai kuntayhtymän kanssa perheasioiden sovittelusta ja/tai perheneuvonnasta.
Kirkon perheneuvonnassa oli viime vuonna 17 000 asiakasta. Suurimpana tulosyynä edellisvuosien tapaan olivat vuorovaikutusongelmat. Perheneuvontaa tarjottiin videovälitteisesti 41 254 kertaa ja puhelimitse 10 546 kertaa.
Kysymyksiä Rakkausklinikalle tulee paljon, emmekä valitettavasti ehdi vastata ihan kaikkiin, mutta vastaamme niin nopeasti ja niin moneen kysymykseen kuin mahdollista.
