Ekoego: Tommy Tabermann

"Koetan pitää ekologisen jalan- ja kädenjälkeni pienenä. Se on minulle kesäisin helpompaa, koska asun silloin maalla Bromarvin kodissani. Syömme luomu- ja lähiruokaa, jonka haemme suoraan viljelijältä. Leipä ja vihannekset ovat aina tuoreita, ja näen omin silmin vapaina juoksevat kanat, joiden munia syön. Luomu vaatii valmiutta maksaa laadusta. Harmillisen moni suomalainen mieltää olevansa ekoihminen, mutta kun on konkreettisten päätösten aika, esimerkiksi ruoka ostetaan yhä vain hinnan perusteella.

Yksityisautoilu on syntini. Ristiriitaista kyllä, auto on välttämätön, kun haluaa asua harvaan liikennöidyllä maaseudulla. Lisäksi mökillä on pidettävä talvisin peruslämpöä päällä. Kuulin taannoin hurjan väitteen: suomalaisten kesämökkien peruslämpöihin kuluu vuosittain jopa yhden ydinvoimalan vuosituotannon verran energiaa!

Kestävät ekologiset arvot pitäisi välittää lapsille jo varhain. Monella nuorella ei ole enää luonnollista suhdetta ympäristöön. Esimerkiksi lyhyitäkään matkoja ei jakseta pyöräillä tai kävellä. Olemme monella tapaa etääntymässä ympäristöstä, ja mielestäni sillä, miten kasvatamme lapsemme, on ratkaiseva rooli.

Ekoesine

Sain hymypoikapatsaan kansakoulussa. Se on harvoja omistamiani esineitä, jotka ovat kulkeneet mukanani läpi elämän. Se muistuttaa työpöytäni yläpuolella siitä, kuinka halvalla ja yksinkertaisesti voi ilahduttaa toista ihmistä. Aineettomat asiat merkitsevät eniten. Se unohtuu helposti esineellistyneessä kilpailun ja rahan maailmassa.

Ekohaave

Toivon, että mahdollisimman moni muistaisi, että suurimpia riemuja ja iloja ei voi saada kauas matkustamalla tai materiaa haalimalla. Kun kaksi ihmistä on yhdessä luonnollisen kosketuksen kautta – kaksi kättä, suuta ja ihoa – on se maailman ekologisin tapa olla. Ekologisuus on minulle sitä, että löydämme ilon läheltämme emmekä yritä ostaa sitä."

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 6/2009.