Ekoego: Marianne Heikkilä

"Elämäni ekokoulu alkoi isovanhempieni mökeillä, joissa vietin lapsuuteni lomat. Opin syvän kunnioituksen koko luomakuntaa kohtaan. Steinerkoululaisena tykkäsin tehdä käsin; kalastin, sienestin, kannoin vesiä ja kunnostin huonekaluja ja tekstiilejä isovanhempien esimerkin mukaan.

Teininä matkustin kesät ulkomailla. Näin suurkaupunkien saasteet ja välinpitämättömän elämäntavan. Vannoin, että yritän aikuisena elää ekologisesti. Jo nuorena olin kirpputorien suurkuluttaja. Nyt jatkan ystäväringissä vaatekierrätystä. Annan ja saan upeita lastenvaatteita muun muassa kahdeksalle kummilapselleni.

Hankin paikallisesti tuotettua ruokaa. Suosin Reilua kauppaa ja ympäristösertifikaatteja. Vältämme kodissa kertakäyttöisyyttä, suosimme paristojen sijaan akkuja ja ostamme energiatehokkaita kodinkoneita. Työpaikkani on Green Office -järjestelmässä. Tulostamme esimerkiksi paperia mahdollisimman vähän.

Ekoesine

Ekoesineeni on Reilun kaupan Naisten Pankin tansanialaisista pavuista tehty kahvi. Olin vuonna 2007 perustamassa Naisten Pankin rahastoa suomalaisten naisvaikuttajien kanssa. Rahastolla tuetaan naisten yrittäjyyttä ja toimeentuloa kehitysmaissa. Juon kahvia 2–3 kuppia päivässä ja juodessani muistan, että köyhyyttä poistetaan tehokkaimmin naisia tukemalla.

Ekohaave

Haaveilen, että kehitysmaiden ja länsimaiden tulevat sukupolvet koulutetaan tietoisuuteen ilmastonmuutoksesta. Kulutusvalinnoilla on väliä. Uusi ilmastopolitiikkaa ja keksinnöt parantaisivat uusiutuvien energiavarojen käyttöä.

Säästän hybridiautoa varten. Olen lentänyt 18-vuotisen parisuhteeni aikana mieheni kanssa ulkomaille vain pari kertaa, lasten kanssa en lainkaan. Haluamme pienentää ekologista jalanjälkeämme.

Viisi k:ta, joiden nimeen vannon, ovat kirpputorit, kasvisruoka, kotimaan matkailu, kimppakyydit ja kierrätys. Haluan jättää nämä kivijalat perinnöksi omille lapsilleni. Niissä on tulevaisuus ja tehtävää, jonka voin vanhempana välittää."

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 5/2009.