Divertikuloosi ja divertikuliitti

Divertikuloosi tarkoittaa suolen umpipussitautia ja divertikuliitti umpipussin tulehdusta. Paksusuolen divertikkelit ovat suolen lihasseinämän läpi pullistuvia umpipusseja. Niitä voisi verrata polkupyörän ulkokumin reiästä pullistuvaan sisäkumiin. Divertikuloosi yleistyy iän myötä. Tarkkaa esiintyvyyttä ei tiedetä, mutta on arvioitu, että joka toisella 60 vuotta täyttäneellä suomalaisella on divertikkeleitä.

Ummetus altistaa divertikuloosille. Suoli joutuu supistelemaan lujemmin saadakseen kovan ulostemassan liikkeelle. Paineen kasvaessa divertikkelipussukat pullistuvat suolen lihaskerroksen läpi. Divertikkelit ovat yleisimpiä sigmasuolen alueella, missä suolen sisäinen paine on korkeimmillaan.

Divertikkelit ovat yleensä harmittomia sivulöydöksiä. Ne eivät aiheuta oireita, vaan oireet syntyvät divertikuloosin komplikaatioista. Yleisin komplikaatio on tulehdus eli divertikuliitti. Suolen seinämän paksuuntuminen voi aiheuttaa suolenvetovaikeuksia. Ummetus on divertikuloosin syy, ei seuraus. Divertikkeli voi aiheuttaa myös verenvuotoa. Vuoto voi olla voimakastakin, mutta yleensä se lakkaa itsekseen ja on usein loppunut suolta tähystettäessä.

Divertikuliitti tarkoittaa divertikkelin tulehdusta. Sen syynä on divertikkeliin jääneen ulosteen aiheuttama tulehdus. Tyypillinen oire on vasemmanpuoleinen alamahakipu ja kuume. Tulehdusarvot (CRP ja leukosyytit) nousevat riippuen tulehduksen voimakkuudesta. Oireet vaihtelevat lievästä vaikeaan infektioon. Tulehduksen seurauksena voi kehittyä paise tai vakava vatsakalvon tulehdus, jos divertikkeli puhkeaa. Divertikuliitin jälkitilaksi voi jäädä tulehtuneen suolen osan ahtauma.

Akuutti divertikuliitti paranee antibiooteilla. Lieväoireiset voidaan hoitaa suun kautta otettavilla lääkkeillä kotioloissa. Hoitoa jatketaan 1-2 viikkoa. Vaikeampaa tulehdusta sairastavat otetaan sairaalaan suonensisäistä antibioottihoitoa varten. Alkuvaiheessa kielletään suun kautta ravinnonotto ja turvataan ravitsemus suonensisäisesti. Normaaliin ravitsemukseen voidaan siirtyä parin päivän seurannan jälkeen, kuitenkin aina tarkan tilannearvion perusteella.

Leikkaushoitoon päädytään, jos divertikuliitit toistuvat useasti tai potilaalle jää jälkitilaksi kipu tai esimerkiksi suolen tukosoireita. Leikkauksessa poistetaan sigmasuoli eli se osa paksusuolta, missä divertikkelit tulehtuvat. Leikkaus tehdään useissa sairaaloissa tähystystekniikalla. Tähystysleikkauksen etuja avoimeen leikkaukseen verrattuna ovat pienemmät haavat, vähäisemmät leikkauksen jälkikivut ja nopeampi toipuminen. Riippumatta leikkausmenetelmästä, 95 %:ssa tapauksista divertikuliitit eivät uusiudu.

Leikkaukseen joudutaan välittömästi, jos divertikkeli puhkeaa ja kehittyy vatsakalvon tulehdus. Leikkausmenetelmä riippuu tulehduksen vaikeusasteesta. Lievemmät voidaan hoitaa suolen osapoistolla eli sigmaresektiolla. Vaikea tulehdustila vaatii yleensä suolen osapoiston lisäksi suoliavanteen. Tällainen avanne suljetaan toisessa leikkauksessa noin 4-6 kuukauden kuluttua, elleivät potilaan muut sairaudet ole esteenä leikkaukselle.

Sairastetun divertikuliitin jälkeen suoli on tutkittava joko tähystyksellä tai varjoainekuvauksella noin kuukauden kuluttua. Hoito aloitetaan yleensä oireiden perusteella, sillä suolen tähystys ei ole turvallista akuutissa vaiheessa. Röntgen- tai tietokonetutkimuksia tarvitaan, jos epäillään paisetta tai suolen puhkeamaa.