Anna Perho voitti jooga-inhonsa

“Olen sillä tavalla lapsellinen ihminen, että­ suhtaudun aina epäilevästi asioihin, jotka ovat liian suosittuja. Olen jättänyt monta tv-sarjaa katsomatta ja monta levyä kuuntelematta vain sillä perusteella, että niistä kohkataan mielestäni liikaa.Perustelen snobismiani sillä, että jonkun on erityisen tärkeää katsoa toiseen suuntaan, kun kaikki muut katsovat toiseen.Mutta kun aalto hakkaa riittävän monta kertaa murtajaan, sekin lopulta ohenee ja antaa periksi. Niinpä päätin antaa joogalle mahdollisuuden.Menin salille, jossa oli aika lailla sellaista kuin olin kuvitellutkin. Mandalan kuvia seinillä, suolalamppuja lattioilla ja opettaja, joka hyppäisi mieluummin alas jyrkänteeltä kuin käyttäisi ripsiväriä.Voiko sellaiseen tyyppiin luottaa?

Astuin saliin (täynnä omituisesti korisevia ihmisiä ja tingeltangel-musiikkia) avoimin mielin, mutta jo 20 minuutin kuluttua olin ärtynyt ja pitkästynyt.Olimme toistaneet koira-asanaa noin kymmenen kertaa, mutten ollut kokenut mitään positiivista saati hengellistä.Tunsin itseni rautakangeksi, joka yrittää muuttua ajatuksen voimalla muovailuvahapötköksi.Jatkoin nihkeää ähellystä muutaman tunnin ajan.

Toinen yritys 

Vaihdoin salia. Siellä opettaja sanoi, että taaksepäin kierrossa kannattaa venyttää erityisesti silmämunia. Niiden saaminen ääriasentoon aiheuttaisi kehossani jonkinlaisen tarpeellisen tunteen.Järjen tasolla se aiheutti tunteen, että minua pidetään hölmönä, jolta on helppo ottaa rahat pois hyvinvointilupauksilla.Kesällä päätin yrittää vielä kerran. Olin Las Vegasissa. Ulkona lämpötila huiteli 32 asteessa, ja joogasali oli vieläkin kuumempi.Kääntelin ja vääntelin kroppaani ennenkokemattomalla tavalla. Jo puolivälissä tuntia halusin luovuttaa, mutta opettaja kehotti jatkamaan. “Kiität itseäsi jälkeenpäin”, hän kannusti. Siinä inhottavassa koira-asanassa viivyttiin vain hetki.Tunnin jälkeen tuijotin pitkään pukuhuoneen lattiaa. En ole koskaan elämässäni tehnyt mitään niin raskasta! Oloni oli kuvottava.Tätä halusin ehdottomasti lisää.

Samaa Suomessa 

Suomeen palattuani löysin salin, jossa veivataan samaa ohjelmaa.Taivun kerta kerralta paremmin. Enää ei kuvota, ja vartalo on tunnin jälkeen kuin virtaavaa vettä.En silti tuputa joogaa ratkaisuksi kaikkiin maailman ongelmiin. Mieltä voi rauhoittaa yhtä hyvin juomalla tuopin olutta.Seistessäni eräällä tunnilla yhdellä jalalla ja pitäessäni käsillä kiinni toisesta, edestäni vedettiin ikään kuin verho. Noin puolentoista sekunnin ajan tunsin olevani olevaisen äärellä.Sitten horjahdin ja verho sulkeutui. Mutta aion päästä sen taakse vielä uudestaan.Siksi kumarrun taas koira-asanaan."