Terve.fi

Alzheimerin tauti ja ajokyky

Alzheimerin tauti ja ajokyky
Milloin on aika laittaa auton avaimet naulaan?
Julkaistu: 12.5.2009

Ihmisen ikääntyessä näkö, kuulo, refleksit, lihasvoima, notkeus ja koordinaatio heikkenevät. Nämä muutokset voivat heikentää ajamisessa tarvittavia taitoja, kuten kykyä nähdä ja kuulla muu liikenne, pysähtyä tarvittaessa äkillisesti, ryhmittyä tienristeyksessä oikein ja hallita ajoneuvoa. Alzheimerin tauti lisää entisestäänkin ikääntymisen tuomia haasteita heikentäessään muistia sekä ymmärrys- ja päättelykykyä.

Alzheimerin taudin edetessä potilailla voi olla vaikeuksia muistaa, miten eri paikkoihin päästään, tai he saattavat kärsiä sekavuudesta, jolloin he voivat esimerkiksi pysähtyä vihreällä valolla tai painaa kaasua jarrun sijasta.

Useimmat asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että keskivaikeaa tai vaikeaa Alzheimerin tautia tai muunlaista dementiaa sairastavien ei pitäisi enää ajaa autoa, mutta kognitiivisen heikentymisen varhaisemmassa ja lievemmässä vaiheessa olevien potilaiden osalta yksimielisyyttä ei ole. Sekä American Academy of Neurology että American Association of Geriatric Psychiatry suosittelevat lievästä dementiasta kärsiviä potilaita lopettamaan autoilun. Alzheimer’s Association puolestaan katsoo, että päätöksen tulee perustua pikemminkin ajokykyyn kuin lääketieteelliseen diagnoosiin.

Ajokyvyn heikentymisnopeus

Arvioidakseen tarkemmin, miten nopeasti varhaisesta Alzheimerin taudista kärsivien potilaiden ajokyky heikkenee, Brownin yliopiston tutkijat tekivät pitkittäisleikkaustutkimuksen, johon osallistui 84 varhaisesta Alzheimerin taudista kärsivää potilasta ja 44 tervettä ikääntynyttä henkilöä, jotka toimivat vertailuryhmänä. Keski-ikä oli 75 vuotta. Potilaiden, joiden CDR-luokka (Clinical Dementia Rating) oli 0,5, katsottiin sairastavan hyvin lievää Alzheimerin tautia ja niiden, joiden CDR-luokka oli 1, katsottiin sairastavan lievää Alzheimerin tautia. Tutkijat eivät kelpuuttaneet mukaan potilaita, jotka kärsivät keskivaikeasta tai vaikeasta dementiasta, eivätkä myöskään lievästä kognitiivisesta heikentymisestä (mikä kohottaa vaaraa sairastua Alzheimerin tautiin) kärsineitä potilaita.

Kaikki terveet verrokit selvisivät tutkimuksen alussa tehdystä ajokokeesta, kun hyvin lievästä Alzheimerin taudista kärsineistä vain 88 % ja lievästä Alzheimerin taudista kärsineistä vain 78 % selvisi siitä. Seuraavassa, 18 kuukautta myöhemmin tehdyssä ajokokeessa kaikkien osallistujien, siis myös terveiden verrokkien, ajokyky oli heikentynyt, ja potilaista moni oli jo turvallisuussyistä lopettanut ajamisen. Lievästä Alzheimerin taudista kärsineet potilaat muuttuivat riskikuljettajiksi noin kaksi kertaa nopeammin kuin hyvin lievästä Alzheimerin taudista kärsineet, mikä kävi ilmi kuuden kuukauden välein tehdyissä testeissä. Lievästä Alzheimerin taudista kärsineet potilaat reputtivat ajokokeessa keskimäärin 324 päivää tutkimuksen alkamisesta, kun hyvin lievästä Alzheimerin taudista kärsineet reputtivat vasta keskimäärin 605 päivän eli noin 20 kuukauden kuluttua.

Löydökset vahvistavat aikaisempia St. Louisissa toimivan Washingtonin yliopiston pitkittäisleikkaustutkimuksessa saatuja tuloksia. Tämä viittaa siihen, että lievästä Alzheimerin taudista kärsivät potilaat voivat turvallisesti jatkaa ajamistaan vielä jonkin aikaa. On kuitenkin tärkeää, että lääkärit, perheenjäsenet ja ajajat itsekin pysyvät valppaina pystyäkseen huomaamaan ajokyvyn heikkenemisen merkkejä ja arvioimaan ajokykyä yhä uudelleen.

Keskustelun käyminen

Ajamiskäyttäytymiseen liittyviä tarkistuslistoja on saatavilla (katso “Organisaatioita”). Pikemminkin käyttäytymismallit kuin yksittäiset tapahtumat vaativat puuttumista ajamiseen.

Todellisena haasteena on tietenkin ymmärtämättömien tai itsepäisyyteen asti itsenäisten potilaiden saaminen vakuuttuneiksi siitä, että ajaminen kannattaa lopettaa. Tässä muutamia vinkkejä tilanteesta selviämiseksi.

Keskustelu kannattaa aloittaa ajoissa. Kun potilas on saanut Alzheimerin taudin tai muun tyyppisen dementian diagnoosin, on tärkeää, että lääkäri ja perheenjäsenet aloittavat keskustelun ajamisesta. Asian voi ottaa puheeksi keskusteltaessa muista hoitoon liittyvistä seikoista.

Tosiasiat kannattaa kirjata. Läheisten ja ystävien, jotka todennäköisimmin ensi tilassa tarkkailevat ajokykyä, pitäisi kirjata muistiin kuljettajan ajokäyttäytymiseen liittyviä havaintoja. Vaikka käyttäytymismallit lopulta ratkaisevat, myös maininnat yksittäisistä liikennetapahtumista saattavat olla paikallaan pyrittäessä suostuttelemaan potilasta luopumaan auton avaimista.

Apua kannattaa hakea. Myös kolmannen osapuolen, kuten lääkärin tai ystävän, läsnäolo saattaa auttaa ajamisesta keskusteltaessa. Paitsi että näin voidaan rauhoittaa perhedynamiikasta kumpuavia emootioita, se voi myös auttaa keksimään vaihtoehtoisia tapoja liikkua paikasta toiseen.

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Organisaatioita

Nämä järjestöt tarjoavat ajamisen riskeihin liittyviä tarkistuslistoja ja neuvoja siitä, miten potilaan kanssa pitäisi keskustella ajamisesta:

American Medical Association Older Driver Safety

The Hartford/Massachusetts Institute of Technology AgeLab Partnership Family Conversations About Alzheimer’s Disease, Dementia, and Driving

Lähteet:

Erten-Lyons D. “When Should Patients with Alzheimer Disease Stop Driving?” Neurology (April 1, 2008): Vol. 70, No. 14, pp. e45–47.

Ott BR, et al. “A Longitudinal Study of Drivers with Alzheimer Disease,” Neurology (April 1, 2008): Vol. 70, No. 14, pp. 1,171–78.

Kommentoi »