"Parisuhteestamme tuli hoivasuhde - kuinka saisimme takaisin tasavertaisen kumppanuuden ja rakkauden?"

Rakkausklinikalle kirjoittava nainen kertoo muuttuneesta parisuhteestaan. Pariskunta on ollut yhdessä lähes kahdeksan vuotta, mutta suuren osan tuosta ajasta suhdetta on monimutkaistanut kirjoittajan mielenterveysongelmista johtuva epävarmuus. Vastavuoroisen suhteen luominen on ollut aina vaikeaa, mutta nyt kirjoittaja kokee, että suhteesta on tullut parisuhteen sijasta hoivasuhde. Kun kumppanin tunteet ovat laimentuneet, on kirjoittajan hylkäämisen pelko noussut pintaan.

Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkaman mukaan on hyvin tärkeää, että molemmat saavat tilaa ja aikaa kuulostella tunteitaan. Suhteen dynamiikkaa voi pikku hiljaa alkaa muuttaa esimerkiksi miettimällä, kuinka poikaystävä voisi välillä vuorostaan olla tarvitseva, se, jonka ehdoilla edetään. Stelin-Valkama muistuttaa, että jokaiseen pitkään rakkaussuhteeseen kuuluu myös hoivaamista. Toisaalta rakastamisen tunteet tallautuvat, jos hoivaelementtejä kertyy liikaa. Avainasia on avoin tunteista puhuminen.

Rakkausklinikka on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon neuvontapalvelu, jossa perheneuvojat vastaavat lukijoiden lähettämiin kysymyksiin. Julkaisemme uusia kysymyksiä ja vastauksia Rakkausklinikalla joka perjantai.

Hei! Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä lähes kahdeksan vuotta. Suhdettamme on kauan koetellut mielenterveysongelmista johtuva epävarmuus ja vaikeus luoda aidosti tasa-arvoinen sekä molemmille tyydyttävästi vastavuoroinen suhde. Rakastamme toisiamme kovasti, mutta omat kamppailuni ADHD-piirteiden ja niihin liittyvän masentuneisuuden kanssa on ajanut poikaystäväni ja minut enemmän huolehtijan ja huollettavan väliseen hoivasuhteeseen kuin tasavertaiseen kumppanuuteen.

Kriisiin suhteemme on nyt vienyt kumppanini ymmärrettävä väsymys sekä romanttisten tunteiden väheneminen minua kohtaan, mikä taas nostaa pintaan omia lapsuuden traumojani hylätyksi tulemisesta ja syö turvallisuuden tunnetta täysin. Rakastan poikaystävääni edelleen palavasti ja meitä kumpaakin satuttaa huomata tämä muuttunut tilanne ja se, kuinka poikaystäväni ei koe kykenevänsä vastaamaan tunteisiini täysin.

Kaipaan kultaisia neuvoja, kuinka rakentaa hoivasuhteeksi ajautunut dynamiikka jälleen eheäksi parisuhteeksi, missä kumpikin kokisi olonsa turvalliseksi ja saisi tukea toiselta ilman, että joutuu kokemaan olevansa ainoa vastuussa tai vastaavasti kokemaan alemmuutta omasta tarvitsevuudesta

Perheneuvoja Päivi Stelin-Valkama vastaa:

Hei te sitkeät suhteen rakentajat! Ajatellessani tilannettanne olen koonnut vastaukseeni monia eri näkökulmia. Jotta ette lukiessanne ihan hengästyisi, voisitte lukea tätä rauhassa palan kerrallaan, keskustellen ja kokeillen, mikä toimii teidän elämässänne.

Sinä kysyjänä olet avoin omasta kamppailustasi ADHD-piirteittesi ja masennuksen kanssa. Olet hyvin selvillä näistä haasteistasi, mutta ymmärrettävästi ne silti kuormittavat teitä molempia. Parisuhteessa kumppaneiden tasavertaisuus ei tietenkään merkitse sitä, että kumpikin on yhtä vahva. Ennemminkin voisi ajatella niin, että molemmilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, joille on tilaa olla olemassa. Tässä kohdassa yhteisenä haasteenanne on se, että poikaystäväsi rakkauden tunteet eivät ole yhtä vahvoja kuin sinun. Suhteenne historian pohjalta tiedostat, millaisista asioista tämä voi johtua.

Tuntuu viisaalta, että annatte itsellenne ja toisillenne tilaa kuulostella tunteitanne. Ne muuttuvat ja kehittyvät, mutta niitä ei voi pakottaa. Millaista tulevaisuutta menneisyys ja nykyisyys viitoittavat teille yksilöinä ja yhdessä?

Sanot, että pyrkimyksenänne on luoda aidosti tasa-arvoinen ja tyydyttävästi vastavuoroinen suhde.

Tähän kohtaan tekee mieli pysähtyä hetkeksi. Mitä tuo aidosti tasa-arvoinen ja tyydyttävästi vastavuoroinen suhde merkitsee teille konkreettisesti? Kun suhteenne on sellainen, mistä huomaatte sen? Miten se näkyy arjessanne? Entä läheisyyden osoittamisessa? Saatteko kiinni jostakin lähiaikojen tilanteesta, jossa olette kokeneet tasa-arvoisuutta ja vastavuoroisuutta.

Kun jommankumman mieleen nousee tällainen tilanne, kertokaa se toisillenne. Mikä sen hetken teki mahdolliseksi? Miten olisitte valmiita huomaamaan jatkossakin tällaiset hetket ja tarttumaan niihin?

Tasavertaisuuteen liittyen mietin, mitkä ovat sinulle luontevia tapoja huomioida poikaystävääsi? Tiedät varmaan, mistä hän ilahtuu ja mikä saa hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi. Sinun ei tarvitse muuttaa kaikkea eikä uuvuttaa itseäsi yrittämisellä, mutta mikä olisi yksi sinulle luonteva askel kohti vastavuoroisuutta? Voisitko kokeilla sitä? Entä mikä olisi hänen ensimmäinen askelensa irti hoivaroolista? Uskaltaisiko hän ottaa sen, kun rohkaiset häntä toimimaan niin?

Se, että uskaltaudut itse haastamaan traumaattisia hylätyksi tulemisen pelkojasi, on sinulta rohkea ja tärkeä askel niin itsesi kuin parisuhteenne hyväksi.

Anna poikaystävällesi mahdollisuuksia olla tarvitseva. Anna hänelle tilaisuuksia olla se, jota huomioidaan ja jonka ehdoilla toimitaan. Välillä sitten toimitaan toisin päin, sinun ehdoillasi. Poikaystäväsi kuulostaa hyvin vastuulliselta ihmiseltä. Vastuullisuus on hieno ominaisuus, mutta liian vahvana se voi johtaa omien tarpeiden laiminlyömiseen ja vaivihkaa jopa uupumiseen. Tässä näen myös yhtymäkohdan romanttisten tunteiden vähenemiseen. Romanttiset tunteet ovat rakastavaisten välistä iloa, leikkiä, jännitystä ja seksuaalista vetovoimaa. Ne vahvistavat kokemusta siitä, että me kaksi saamme toisiltamme energiaa. Jos parisuhteeseen kertyy liian paljon hoivaelementtejä, rakastamisen tunteet tallautuvat niiden alle.

Jokaiseen pitkään rakkaussuhteeseen kuuluu myös hoivaamista. Millainen olisi teille riittävä tasapaino suhteenne erilaisten elementtien välillä? Miten kumpikin voisi elää suhteessa niin saavana kuin antavana osapuolena?

En usko, että mikään sairaus, vamma tai haaste vääjäämättä muodostuu ongelmaksi. On kyse siitä, miten haasteiden kanssa eletään. Yksi avain teillä näyttää olevan haussa ja ehkä löytymässäkin: avoin tunteista puhuminen. Se on tärkeää erityisesti silloin, kun se on vaikeaa.

Nämä asiat eivät ole tabuja. Voit sanoa poikaystävällesi, että toivot hänen ottavan itselleen vapaaillan ja menevän kavereidensa kanssa mihin tahansa hän haluaa. Toivot hänen ajattelevan silloin itseään ja omaa hyvinvointiaan. Voit myöntää, että tämä ajatus jännittää ja pelottaa sinua, mutta samalla siinä tarjoutuu itsellesi kasvun paikka. Pärjäät illan itseksesi ja tiedät sen.

Voi olla, että tämä esimerkki ei ollenkaan sovi teidän elämäänne, mutta osaatte kyllä itse keksiä osuvampia. Olennaista on se, että haastatte kumpikin itseänne tekemään asioita toisin ja rikkomaan välillenne hiipineitä hoivasuhde-elementtejä.

Ihan tavalliset arjen asiat pitävät suhdettanne hyvillä raiteilla.

1. Työ

Työ, opiskelu, vapaaehtoistyö tai muu säännöllinen toiminta tuo elämään rytmiä. Arjen rakenteissa voi olla paljon yhteisiä elementtejä, joihin molemmat osallistuvat, tai ne voivat olla erillisiä toimia, joihin kumpikin lähtee erikseen. Arki voi rakentua niinkin, että kumpikin hoitaa omia velvoitteitaan etänä vaikka fyysisesti saman katon alla istuen.

2. Huvit

Miten te kumpikin yksilöinä pidätte huolta hyvinvoinnistanne? Mitä harrastatte yhdessä tai erikseen? Harrastus ei ole juhlava sana. Se voi merkitä mitä tahansa kävelylenkeistä leipomiseen tai peli-iltoihin kavereiden kanssa.

3. Muut ihmiset

Parisuhteen hyvinvointi on yhteydessä koko elämään. Kun elämässä on sekä yksityisiä että yhteisiä kiinnostuksen kohteita, molemmat rikastuvat toisen erilaisuudesta. Kahden välinen suhde ei kasva umpiossa vaan keskellä elämää.

4. Vaikeuksien kohtaaminen yhdessä

Uskallat nyt haastaa itseäsi ja poikaystävääsi rikkomaan jumittuneita roolejanne. Ei tarvitse olla valmis muutokseen. Riittää, kun ottaa ensimmäisen pienen askeleen sitä kohti.

Hyvää tutkimusmatkaa itseenne ja suhteeseenne!

Päivi