Omaisten odotukset Alzheimerin taudin lääkitykselle ovat joskus liian korkeat. Tautia täytyy hoitaa järkevästi tunteella, sanoo lääkäri. Voi olla haastavaa tunnistaa, milloin lääkehoidosta ei enää ole riittävästi hyötyä, mutta tarvittaessa lääkitys pitää rohjeta myös lopettaa.
Täytyy hoitaa järkevästi tunteella. Tällä tavalla on hyvä toteuttaa Alzheimerin taudin hoitoa ja lääkehoitoa, kiteyttää neurologian professori, ylilääkäri Anne Remes Itä-Suomen yliopistosta ja Kuopion yliopistollisesta sairaalasta. Hän puhui Lääkäripäivillä 2016 Alzheimerin taudin lääkehoidosta.
Lääkehoitoa toteutetaan tuoreimman saatavilla olevan Käypä hoito -suosituksen mukaan. Suosituksen päivitettyä versiota odotetaan vuodeksi 2017. Isoja muutoksia ei liene luvassa, arvioi Remes.
Lääkkeen vaste on erilainen taudin eri vaiheissa
On ensiarvoisen tärkeää, että Alzheimer-lääkitys saataisiin aloitettua ajoissa. Tarvittaessa lääkehoito pitää uskaltaa myös lopettaa siinä vaiheessa, jos siitä ei ole riittävää hyötyä, sanoo Remes.
Muistisairaan kohtaa usein perusterveydenhuollon lääkäri. Siksi on Remeksen mukaan tärkeää opettaa perusterveydenhuollon ammattilaisia seuraamaan hoidon vastetta ja esimerkiksi käytösoireita.
– On haasteellista osata seurata lääkevastetta ja puuttua lääkehoitoon oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Pitää muistaa esimerkiksi se, että lääkkeen vaste on hyvin erilainen taudin eri vaiheissa.
Lievissä vaiheissa lääkkeen avulla voidaan esimerkiksi stabiloida tilaa. Käytännön tasolla tämä voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että ihminen suostuu menemään suihkuun.
Omaisille pitää kertoa
Useimmiten lääkitys lopetetaan, kun potilas on dementoitunut ja siirtynyt laitoshoitoon. Saattaa käydä niin, että lääkehoidon lopettaa uusi lääkäri tai keikkalääkäri – ja omaiset suuttuvat.
– Lääkehoidon lopetukseen liittyy usein omaisten tunnereaktioita, pettymystä ja luovuttamisen tunnetta. Lopetus tulisi arvioida yksilöllisesti, koska vaikeassa dementian vaiheessakin lääkityksestä voi olla hyötyä potilaan toimintakykyyn ja käytösoireisiin.
– On syytä myös tiedottaa omaisia. He eivät toki päätä lääkehoidon lopettamisesta, mutta näin säästytään monilta pettymyksiltä ja sanaharkoilta.
– Yleensä kannattaa kokeilla kahden, kolmen viikon taukoa. Se riittää usein, että nähdään, miten käy. Jos tila huononee, lääkehoito aloitetaan uudestaan.
Pitkä potilassuhde toiveena
Olisi hienoa, että päästäisiin pitkiin potilassuhteisiin, jotta osataan tulkita myös hoidon vastetta, näkee Remes. Hän tarkoittaa sekä potilas–lääkäri-suhdetta että potilas–hoitaja-suhdetta.
Omaisilla voi olla epärealistisia odotuksia
– Omaisten odotukset lääkehoidolle ovat usein suuret ja jopa epärealistiset. Omaisten tulisikin tietää, että vaikka lääkityksestä on todettu selvä hyöty oireiden osalta, niin Alzheimerin taudin etenemistä ne eivät pysäytä.
Lääkityksen tehtävä on kohentaa ja vakauttaa toimintakykyä. Lääkehoito voi esimerkiksi parantaa kognitiota, vireyttä ja omatoimisuutta sekä vähentää käytösoireita. Ei ole osoitettu, että Alzheimer-lääkitys pidentäisi elinikää.
Käytetäänkö ”muistilääkkeitä” liikaa? Pelastaako pilleri?
Remes ei usko, että Suomessa käytettäisiin muistilääkitystä liikaa.
– Siihen ei onneksi ole menty.
Pelastaako pilleri?
– Ei todellakaan, vaan lääkitys on osa kokonaisvaltaista hoitoa Alzheimerin taudissa.
Milloin löydetään taudin pysäyttävä, parantava hoito?
– Sanoin 10 vuotta sitten, että viiden vuoden päästä tällainen hoito on. Nyt sanon, että ehkä 10 vuoden päästä meillä on taudin pysäyttävä hoito.
Suomessa arvioidaan olevan noin 200 000 eriasteista muistisairautta sairastavaa. Vuosittain sairastuu noin 15 000 ihmistä.
Lähteet:
Remeksen puheenvuoro Lääkäripäivien toimittajaseminaarissa 13.1.2016
Remeksen tiedote Lääkäripäivillä 13.1.201
Lue myös:
Suomalaistutkimus osoitti tarkan työkalun dementian diagnosointiin
Laaja tietopaketti dementiasairauksista (myös Alzheimerin tauti luetaan dementiasairauksiin)
