Keliakialle tyypilliset ensioireet ovat vatsakivut ja ylämahaturvotus. Pitkään jatkuneessa taudissa oireet voivat olla hyvin moninaisia iho-oireista hermostollisiin oireisiin. Siksi keliakia tulisi tunnistaa mahdollisimman pian. Diagnoosia varten on olemassa erityinen verikokeesta tehtävä seulontatutkimus. Jos siinä ilmenee viitteitä keliakiasta, tehdään suun kautta ohutsuolen tähystys ja otetaan koepalanäytteet ohutsuolen limakalvolta. Koepalojen tutkimuksella varmistetaan diagnoosi.
- Lue lisää keliakian oireista
Sveitsiläinen keliakiatutkija Luc Biedermann kollegoineen julkaisi Chicagossa mahatautien tutkijoiden Digestive Disease Week -kongressissa raportin, jonka mukaan naisten keliakiadiagnoosi tehtiin keskimäärin runsaan neljän vuoden odotuksen jälkeen kun miehillä diagnoosi saatiin noin 2,5 vuoden kuluttua. Naisten diagnoosin viiveen mediaani oli kaksinkertainen miehiin verrattuna. Biedermann haastatteli tutkimukseen 1700 keliakiapotilasta. Vaikka keliakiadiagnooseja tehtiin nopeasti, jopa muutamien kuukausien kuluessa mahaoireiden alkamisesta, niin useimmissa tapauksissa diagnoosin tekemiseen meni vuosia, pisimmillään jopa 50 vuotta.
Tutkijoiden mukaan diagnoosi viivästyy sekä lääkärien että potilaiden takia. Lääkärien viivästyksen aiheutti se, että he eivät ymmärtäneet ottaa keliakiaverikoetta tarpeeksi ajoissa. Potilailla viive johtui siitä, että he eivät yksinkertaisesti kertoneet mahavaivoistaan lääkärille. Keliakian hoito on gluteeniton ruokavalio. Se pitäisi aloittaa aina mahdollisimman pian, mutta viimeistään kahden vuoden kuluessa oireiden alkamisesta. Tämän sveitsiläisen tutkimuksen opetus on, että potilaiden kannattaa kertoa ajoissa lääkärille hiukankin pitempään jatkuneista mahaoireista. Ja lääkärien tulisi muistaa ottaa keliakiatutkimukset mahavaivaisilta potilailta.
