”Tuohan on ihan ADHD-tapaus”, on helppo ajatella, kun joku on vähänkään vilkas ja levoton. ADHD eli tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö on välillä leimakirves, jota voi heiluttaa, kun toinen ei käyttäydy odotetulla tavalla.
Sitä saatetaan myös pitää turhana muotidiagnoosina, joka annetaan, koska nykyaikana kaikelle erilaisuudelle pitää olla jokin oma nimike.
ADHD:stä kärsivän voi yhä olla vaikea saada muut uskomaan, että kyseessä on todellinen ongelma.
Harhaluulot pitävät pintansa, vaikka ADHD tunnetaan nykyään paremmin kuin koskaan aiemmin. Tässä viisi yleistä väärää luuloa, jotka ansaitsevat tulla korjatuksi.
Väärä luulo: ADHD ei ole oikea lääketieteellinen ongelma.
ADHD on neurobiologinen aivojen toiminnan häiriö. ADHD ei ole muotidiagnoosi, vaan siitä kärsivällä voi olla suuriakin vaikeuksia selvitä jokapäiväisestä elämästä.
ADHD:stä kärsivä ei ole tahallaan hankala, eikä oireita voi poistaa tahdonvoimalla. Pahimmillaan vähättely voi johtaa siihen, ettei hän uskalla pyytää tarvitsemaansa apua.
Meillä kaikilla on joskus vaikeuksia säädellä tarkkaavaisuutta ilman, että kyseessä on ADHD. Diagnoosin saaminen edellyttää, että oireita on ollut vähintään puoli vuotta ja ne vaikeuttavat jokapäiväistä elämää.
Pelkät keskittymisvaikeudet eivät riitä ADHD-diagnoosiin. Muihin kriteereihin kuuluvat impulsiivisuus ja hyperaktiivisuus.
Väärä luulo: ADHD on huonon kasvatuksen syytä.
Olisi helppo syyttää lapsen ylivilkkaudesta tämän vanhempia, jotka eivät osaa pitää jälkikasvuaan kurissa.
ADHD:tä ei kuitenkaan saa aikaan kasvatuksella, vaan sen syitä voivat olla esimerkiksi perinnölliset tekijät tai synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet, kerrotaan ADHD-liiton sivuilla.
Vanhemmat voivat auttaa ADHD-lasta esimerkiksi jäsentelemällä tehtäviä ja toimintoja niin, että tarkkaavaisuus ja lapsen oman toiminnan ohjaaminen helpottuu. Monille on helpompaa tehdä laajoja tehtäviä, jos ne pilkotaan pienemmiksi kokonaisuuksiksi.
- Lue lisää: Vilkas vai ADHD-lapsi?
Väärä luulo: ADHD:stä kärsivä ei voi olla älykäs.
ADHD ei vaikuta millään tavoin älykkyyteen. Siitä kärsivä voi myös menestyä koulussa tai työpaikalla, jos oireet eivät haittaa opiskelua tai työntekoa.
Keskittymisvaikeuksien vuoksi ADHD-lapsi voi saada osaamistaan huonompia arvosanoja.
ADHD-aikuinen voi yrittää valita ammattinsa niin, että ADHD ei haittaa työntekoa. Vaikka tarkkaavaisuuden sääteleminen on vaikeaa, joihinkin tehtäviin keskittyminen voi olla helpompaa kuin toisiin.
Parhaimmillaan työ voi antaa arkeen rutiineja, jotka helpottavat keskittymistä. Joillakin oireet voivat näkyä selvemmin arjessa selviytymisessä kotona.
Väärä luulo: Aikuisilla ei ole ADHD:ta.
Noin 70 prosenttia diagnosoiduista lapsista kärsii oireista vielä teini-ikäisenä ja noin puolet myös aikuisena, kertoo WebMD. ADHD ei iske aikuisena, vaan sen juuret ovat aina lapsuudessa.
Jos oireet ovat lapsuudessa vain lieviä, voi käydä niin, että diagnoosin saa vasta aikuisena. Toisilla oireet helpottuvat iän myötä, toisilla vaikeutuvat. Siksi ADHD saattaa aiheuttaa ongelmia vasta aikuisiällä.
Monien mielikuvissa ADHD on yhä vain ylivilkkaiden poikalasten ongelma. Aikuisen diagnosoiminen voi olla pitkä prosessi.
Väärä luulo: ADHD vaatii lääkitystä.
Lääkitys on yksi ADHD:n hoitomuodoista, mutta ei suinkaan ainoa. Kyseessä on hyvin yksilöllinen vaiva, jonka oireet voivat vaihdella – siksi myös tukitoimet ovat yksilöllisiä.
Keskittymiskykyä ja toiminnanohjausta voi helpottaa muutenkin kuin lääkkeillä. Esimerkiksi tehtävien jäsentäminen pienemmiksi kokonaisuuksiksi voi auttaa.
Tuen tarve voi myös vaihdella iän myötä. Oireet, jotka olivat pinnalla lapsena, voivat aikuisuuteen mennessä kadota. Lievät oireet taas voivat voimistua. Vaikka lapsena ADHD:ta lääkittäisiin, aikuisena siihen ei välttämättä ole tarvetta.
Lähteet:
Lue lisää:
