Terveydenhuollossa pakotetaan ja pelotellaan - mutta väkivalta on eri asia

Jos et ota tätä lääkettä, sinun käy huonosti, sanoo lääkäri. Tai hoitaja tai vanhempi joutuu pitämään lasta tiukasti kiinni, jotta saadaan korvat tutkittua. Tuttua arkipäivää terveydenhuollon ammattilaiselle. Mutta missä menevät pehmeän pakottamisen rajat?

Tämä on tietysti kysymys, johon filosofian professori Timo Airaksisellakaan ei ole suoraa vastausta. Mutta se on selvää, että pakottamisella ja väkivallalla on ero, hän sanoo.

- Pakottaminen perustuu uhkaukseen ja johtaa vastentahtoiseen, mutta vapaaseen toimintaa, hän kuvailee. On kyse kahden rationaalisen ihmisen välisestä sopimuksesta, kun lääkäri tai hoitaja kertoo potilaalle, että ellei hän antaudu esimerkiksi tuskalliseen hoitotoimenpiteeseen, seuraa vielä pahempaa.

Uhkailla voi toki pehmeästi tai suorarukaisemmin. Jos et lopeta tupakointia, sinulle tulee keuhkosyöpä, voi lääkäri kertoa. Jo pelkkä tieto muodostaa uhkauksen. Mutta rajummassa tapauksessa voidaan näyttää karmivia kuvia syövän turmelemista keuhkoista, esimerkittää Airaksinen. Kyse on henkisestä väkivallasta.

Sen sijaan fyysisempään väkivaltaan jouduttaessa esimerkkitilanne voi olla vaikkapa tämä: kun potilas alkaa riehua, lääkäri tai hoitaja painaa hälytysnappia ja paikalle tulee vartija, joka taltuttaa riehujan.

- Lääkärit ulkoistavat väkivallan, sanoo professori.

Toki on esimerkkejä myös siitä, että lääkärit osallistuvat itse väkivaltaisiin toimintoihin.

- Guantanamossa pakkosyötetään vankeja lääkärien valvonnassa. Letku väkisin kurkkuun, ja pidetään väkisin hengissä. Tämä on väkivaltaista hoitoa, ettei anneta ihmisten kuolla, vaikka he haluavat kuolla.

Väkivallan käyttö on vältettävää, mutta joskus sitä on pakko käyttää, kuvailee Airaksinen. Pitäisikö esimerkiksi päihdeäitejä voida hoitaa tarvittaessa vaikka lukitsemalla heidät paikkaan, jossa he eivät pääse käyttämään päihteitä?

Airaksinen puhui Lääkäripäivillä 2015.

Lue myös:

Pakkokeinoille etsitään vaihtoehtoja