Suomalaiset neli-viisikymppiset käyvät lääkärissä melko tiuhaan – yhtä usein kuin pikkulapset ja vanhukset.
Taaperoita kuskataan lääkärille tavallisten flunssien ja korvatulehdusten takia, ja lienee tavalista, että erilaiset krempat lisääntyvät sitä myöten, kun ikää kertyy niin, että voidaan nimittää vanhukseksi. Mutta miksi neli-viisikymppiset ramppaavat lääkärissä yhtä paljon kuin taaperot ja vanhat?
Selittäjänä lienee työterveyshuolto, jonka palveluja 45–54-vuotiaat käyttävät usein. Valtaosa työikäisistä käy lääkärillä nimenomaan työterveyshuollossa. Tiedot käyvät ilmi Tilastokeskuksen raportista, joka on julkaistu 8.12.2014.
Kun pudotaan pois työterveyshuollon piiristä, vähenevät lääkärikäynnit, vaikka ikää tulee lisää. Eläkkeelle siirryttäessä käynnit hupenevat. Osa siirtyy yksityislääkärien asiakkaaksi, osa terveyskeskukseen.
Vasta yli 75-vuotiaat käyvät lääkärissä yhtä tiuhaan kuin neli-viisikymppiset.
Pienimmät käyvät eniten yksityisellä
Eniten yksityislääkäreillä käyvät alle 3-vuotiaat. Vauvoja ja alle 2-vuotiaita viedään lähes yhtä usein yksityislääkärille kuin terveyskeskuslääkärille.
Alle kolmivuotiaat ja vanhukset kävivät lääkärillä keskimäärin kolme kertaa vuodessa, selviää raportista.
Työterveyshuolon kustannukset ovat paisuneet kymmenessä vuodessa peräti 107 prosenttia. Vertailun vuoksi: terveyskeskusten kulut kasvoivat samana aikana euroissa mitattuna 53 prosenttia. Yhä suurempi siivu työssäkäyvien sairaanhoitoa tehdään työterveyshuollossa. Kuten Tilastokeskuksen raportissa huomautetaan: muutos ei kuitenkaan ole ollut suunnitelmallista eikä terveyspoliittisesti linjattua.
- Lue lisää: Puretaanko koko työterveyspakko?
Onko kynnys liian matala?
Ovi työterveyshuoltoon on aina raollaan. Portinvartijat ovat lempeitä, tai heitä ei oikeastaan edes ole. Puhelimeen vastaavan neidin tehtävä on varata aika asiakkaalle eikä seuloa, saataisiinko hänen vaivansa hoidettua ihan vaikkapa vain neuvomalla puhelimitse.
Onko ovi työterveyshuoltoon liian löyhä? Ainakin saranoita kulutetaan kiivaasti, kun työiässä olevat ravaavat työterveyshuollossa milloin minkäkin pikkuvaivan vuoksi.
Selvähän se, että kärjistän tässä. Moni työterveyshuollon asiakaskaan ei ramppaa lääkärissä turhaan tai halua kuluttaa turhan päiten yhteiskunnan ja työnantajan varoja hakeutumalla lääkärin vastaanotolle joka pikkusormenkynnen takia.
Mutta vaikka olisi kuinka kirkasotsainen ja korkeamoraalinen, voi silti hakeutua työterveyshuoltoon paljon herkemmin ja paljon pienemmän vaivan kanssa kuin terveyskeskukseen.
Mietin kovasti, soitanko työterveyshuoltoon vai en, kun jalkani kipeytyi. Oli vasta kolmas päivä kivun kanssa, ja olin valveutuneen nykypotilaan tavoin jo diagnosoinut itseni Googlen avulla. Tähän vaivaan tuskin olisi lääkäristä apua, ajattelin. Ja olisin varmasti kivunkin kanssa kestänyt.
Mutta soitin sittenkin. Oikeastaan en halunnut lääkäriin, mutta halusin, että joku vakuuttaa minulle, etten riko itseäni enää enempää, jos lähden viikonloppuna hartaasti odotetulle ratsastusleirille. Pahimmassa tapauksessahan voisi käydä niin, että saisin aikaan itselleni semmoisen krempan, etten pääsisi edes töihin seuraavalla viikolla.
Luksustahan tämä on. Nopea soitto työterveyshuoltoon, aika lääkärille samana päivänä, ystävällistä palvelua, diagnoosi selville ja särkylääkeresepti matkaan.
Mutta onko tämä jo liiankin helppoa? Pitäisikö myös työterveyshuollossa kehittää nykyistä enemmän esimerkiksi sairaanhoitajan neuvontapalveluita tai muita kevyempiä keinoja?
Mitä mieltä sinä olet? Rullaa alas ja kerro.
Lue myös:
