Ebola riehui Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa vuosina 2014–2016. Tuolloin yli 11 000 ihmistä kuoli, ennen kuin epidemia julistettiin päättyneeksi.

Keväällä 2018 tauti pulpahti jälleen pintaan, tällä kertaa Kongon demokraattisessa tasavallassa. Maan länsiosissa epidemia saatiin nopeasti taltutettua, mutta ebola jyllää yhä maan itäosissa. Mikä pahinta, nykyinen epidemia-alue on osin saavuttamatonta syrjäseutua, jonne avustushenkilöstöllä ei ole asiaa.

Mikä on ebola?

Ebola on virusperäinen verenvuotokuume, joka tarttuu veren ja eritteiden välityksellä. Ihmiset saavat tartunnan sairaista ja kuolleista eläimistä, mutta taudin varsinaisia isäntäeläimiä ovat luultavasti afrikkalaiset hedelmälepakot. Niiden mukana tauti kiertää monella alueella Afrikassa.

Tämänhetkinen epidemia alkoi Kongon demokraattisen tasavallan syrjäisellä maaseudulla. Alueella on jatkuvasti aseellisia konflikteja, ja sisäpoliittiset ristiriidat ovat saaneet ihmiset epäluuloisiksi myös ebolaa vastaan taistelevia avustustyöntekijöitä kohtaan. Avustustyöntekijöitä on kuollut heitä vastaan tehdyissä iskuissa.

– Tämä tekee nykyisestä epidemiasta ehdottomasti vaikeamman kuin edellisestä. Taudin tartuntaketju pitäisi saada katkaistua, mutta tartuntojen jatkuminen on mahdollista niin kauan kuin kaikkia sairastuneita ei tavoiteta ja eristetä heti taudin alkuvaiheessa, sanoo Punaisen Ristin terveydenhuollon neuvonantaja Tiina Saarikoski.

Tartuntaketjun katkaiseminen on monivaiheinen työ. Ketjuun kuuluu sairastuneiden tunnistaminen, eristäminen ja hoitoonohjaus, diagnostiikka, kontaktien seuranta, rokottaminen, tartuntojen tunnistaminen ja ehkäisy terveydenhuollon toimipisteissä, turvallinen hautaaminen, psykososiaalinen tuki, ennaltaehkäisevä työ sekä tämän kaiken koordinoiminen.

– Kaiken pitää toimia saumattomasti yhteen. Jos jokin näistä osa-alueista on heikko, koko ketju on heikko.

Työ on hankaluuksista huolimatta täydessä vauhdissa. Suurin tartuntariski ovat hautajaiset, joissa läheiset koskettelevat vainajaa valmistaessaan ruumista hautaan ja jättäessään tälle jäähyväisiä. Ebolaan kuolleen koskeminen voi tartuttaa taudin.

Tiina Saarikoski on johtanut hautaustiimejä ebola-alueella. Tiimien tehtävä on huolehtia siitä, että hautajaiset suoritetaan turvallisesti, mutta mahdollisimman pitkälle paikallisten tapoja kunnioittaen. Työ on haastavaa, sillä hautajaismenojen merkitys on paikallisille erittäin suuri.

– Vaikka kuinka yritimme kertoa riskeistä ja hautaustiimin toiminnasta, läheiset saattoivat kieltää tiimin osallistumisen viime tipassa. Vainajia ja kuolemia saatettiin piilotella, koska ei haluttu, että hautaamiseen puututaan.

Ensimmäistä kertaa tautia on havaittu myös suurkaupungissa. Goman miljoonakaupungissa tautiin oli kuollut elokuun alkupäiviin mennessä kolme ihmistä. Taudin mahdollinen leviäminen suurkaupungissa aiheuttaa huolta.

Kartasta näet ebolatapaukset maailmassa vuodesta 1976

Ebolaa esiintyy lähinnä Afrikassa. Yhdysvalloissa, Espanjassa ja Italiassa on todettu vain yksittäistapauksia, kun tartunnan saanut on matkustanut maasta toiseen.

Ebolan oireet

Ebolan oireet alkavat äkillisesti yleensä 5–10 päivän kuluttua tartunnasta.

Onko ebolaan rokotetta?

Epidemian hallinta on ollut vaikeaa maantieteellisten ongelmien ja alueen turvattomuuden takia. Apuna on kuitenkin ensimmäistä kertaa rokote. Se on vielä testivaiheessa, mutta tehosta on saatu hyviä tuloksia.

– Avainhenkilöt eli hautaustiimit ja terveydenhuollon henkilökunta on voitu rokottaa tautia vastaan. Myös sairastuneen kontakteille ja kontaktien kontakteille on voitu antaa rokote. Se ei poista tarvetta suojautua kunnolla, mutta pienentää sairastumisriskiä.

Tuhkarokko vs. ebola

Samaan aikaan tuhkarokkoepidemia on tappanut Kongossa enemmän ihmisiä kuin ebola. Tuhkarokkoon on tähän mennessä kuollut 1 500 ihmistä ja ebolaan 1 400. Miksi ebola nousee meillä otsikoihin, mutta tuhkarokko tai vaikkapa pikkulapsia massoittain tappava ripuli ei?

– Ebola on Suomessa tuntematon tauti. Kuolleisuus ebolaan on suuri, eikä tautiin ole parantavaa lääkettä. Oireet eivät ilmaannu heti. Kun ihmiset liikkuvat paljon, tauti voi lähteä leviämään salakavalasti eri maihin. Tämä voi luoda pelkoja, Tiina Saarikoski sanoo.

Ebolan itämisaika

Ebolan itämisaika voi olla useita päiviä. Siksi on periaatteessa mahdollista, että tartunnan saanut tuo taudin mukanaan Suomeen.

Suomalaisten ei kuitenkaan tarvitse juuri pelätä ebolaa. Matkailijan on helppo välttää tauti, sillä se leviää vain suorassa kontaktissa sairaan ihmisen eritteiden kanssa.

– Jos alueella on toimiva terveydenhuolto, tauti saadaan nopeasti kuriin. Hyvällä hoidolla voidaan myös parantaa selviytymismahdollisuuksia. On hyvin epätodennäköistä, että tauti pääsisi leviämään Suomessa. Tilanne on aivan toinen Kongossa ja sen naapurimaissa, joissa terveydenhuoltojärjestelmä ja resurssit ovat aivan eri tasoa kuin meillä, Saarikoski toteaa.

Terveydenhuollon neuvonantaja Tiina Saarikoski, Punainen Risti.

Lähteet: stm.fi, punainenristi.fi, terveyskirjasto.fi, duodecimlehti.fi.

Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 8/2019.