Milloin mahaoireiden taustalla on paksusuolen tulehdus

Ripuli, vatsakrampit, veren tai liman esiintyminen ulosteessa. Oireet voivat johtua koliitista eli paksusuolen tulehduksesta.

Haavainen paksusuolitulehdus eli ulseratiivinen koliitti (colitis ulcerosa) on krooninen sairaus, jossa paksusuolen limakalvo on tulehtunut. Tauti voi rajoittua pelkästään peräsuoleen (proktiitti) tai levittäytyä koko paksusuolen käsittäväksi tulehdukseksi. Toisin kuin Crohnin taudissa, colitis ulcerosaa ei esiinny muualla ruuansulatuskanavassa.

Colitis ulcerosa puhkeaa tavallisimmin 20–40 vuoden iässä. Oireet voivat kestää viikoista kuukausiin ennen diagnoosin selviämistä. Joskus tauti puhkeaa rajuoireisesti ja saattaa aiheuttaa sairaalahoitoa vaativaa anemiaa ja kuumeilua. Oireet voivat olla jatkuvia tai esiintyä muutamien viikkojen tai kuukausien jaksoissa niin, että välillä on pitkiä oireettomia kausia (remissiovaiheita).

Kyseessä on krooninen sairaus, jonka perimmäistä syytä ei tiedetä. Ympäristö- ja perintötekijöillä tiedetään olevan vaikutusta sairastumiseen. Colitis ulcerosaan sairastuneiden lapsilla on noin 10–20 %:n riski sairastua. Todennäköisesti kuitenkin elintavoilla ja ympäristötekijöillä on perintötekijöitä suurempi merkitys sairauden syntyyn.

Colitis ulcerosaa sairastavien määrä on moninkertaistunut suomalaisten keskuudessa viime vuosikymmeninä. Uusia tapauksia ilmaantuu noin 1 000 vuosittain, ja yhteensä tulehduksellisia suolistosairauksia potevia on Suomessa lähes 40 000. Esimerkiksi 35–54-vuotiailla esiintyvyys on peräti prosentin luokkaa, jolloin voidaan jo puhua kansantaudista.

Diagnoosi perustuu paksusuolen tähystykseen ja koepaloihin. Oireiden herättämä epäily ja laboratoriokokeet ovat tärkeä osa diagnostiikkaa. Useamman viikon jatkuneiden oireiden perusteella tulisi jo epäillä vakavampaa tautia ja tehdä paksusuolen tähystys.

Colitis ulcerosaan ei ole parantavaa lääkehoitoa. Lääkehoidolla voidaan kuitenkin helpottaa oireita rauhoittamalla tulehdus ja pitämällä tauti inaktiivisena. Lääkehoito ehkäisee taudin uusiutumispuuskia ja samalla vähentää siihen liittyvää syöpäriskiä. Siksi oireettomatkin potilaat tarvitsevat jatkuvaa lääkitystä eikä sitä pidä omatoimisesti lopettaa.

Useimmilla potilaista tauti saadaan rauhoittumaan niin, että se ilmenee vain harvoin tulevina aktivaatiojaksoina. Noin kymmenellä prosentilla potilaista tauti on kroonisesti aktiivinen. Jos lääkehoito ei tehoa riittävästi, leikkaushoito on usein ainoa vaihtoehto. Leikkausta vaativia tilanteita ovat myös henkeä uhkaavan raju tulehdus tai todettu syöpä tai sen esiaste.

Leikkauksessa poistetaan paksu- ja peräsuoli ja ohutsuolesta muodostetaan peräsuolen korvaava säiliö. Tauti saadaan leikkauksella periaatteessa parannettua, joskin osalla potilaista ilmenee ohutsuolisäiliön toiminnallisia häiriöitä.