Kehon rasvavarastot jakaantuvat pitkälti genetiikan määräämällä tavalla. Leikkisästi voikin sanoa, että “läskillä on vapaus valita, mihin se leirinsä pystyttää”. Toisilla rasva kertyy näkyvimmin lantion alueelle (päärynävartalo) ja toisilla taas vatsan alueelle (omenavartalo). Myös rasvasolujen määrä on “lahja” vanhemmiltamme. Syntyessämme saamme tietyn määrän rasvasoluja ja ensimmäiset elinvuotemme ovat ratkaisevia, millaisen määrän niistä kannamme mukanamme aikuisiällä.
Nuoruusvuosien liikunnallinen aktiivisuus sekä ruokavalio vaikuttavat rasvasolujen muodostukseen. Fyysinen passiivisuus ja epäterveellinen ruokavalio lisäävät rasvasolujen määrää ennen murrosikää. Tämän jälkeen ainoastaan rasvasolujen koko vaihtelee. Kun kulutamme enemmän energiaa kuin saamme, rasvasolut kutistuvat. Mikäli taas syömme enemmän kuin kulutamme, rasvasolut kasvavat. Tiukkakaan laihdutuskuuri ei saa rasvasoluja häviämään, vaan pelkästään kutistumaan. Tuttu sanonta “läski on ikuista!”, pitää siis fysiologisesti paikkaansa.
Ihonalaisrasva
Ihonalaisrasva on esteettisesti kiusallista, sillä se näkyy ulospäin vyön päälle kertyvänä kumpuna. Ihonalaisrasva sijoittuukin heti ihokudoksen alle ja rasvakudosta, kuten myös ihokudosta, ympäröi sidekudoskalvo, jonka tehtävänä on pitää kudokset kasassa ja antaa niille muoto. Rasvakudos ei siis täysin ole sitä itseään.
Vaikka päällisin puolin ihonalaisrasva näyttäytyy viskeraalirasvaa edustavammin, eivät sen vaikutukset aineenvaihduntaan ja ylipäätänsä terveyteen ole yhtä traagiset kuin viskeraalirasvalla. Ihonalaisrasva ei nimittäin pääse vaikuttamaan sisäelimien aineenvaihduntaan ja verenkiertoon yhtä voimakkaasti, mikäli sitä ei ole merkittävää määrää.
Kaiken kaikkiaan vyötärölle sijoittuva rasva on kuitenkin haitallista. Jos sen määrä lisääntyy siinä määrin, että se leviää vatsaonteloon ja vaikuttaa näin sisäelimiemme, kuten maksan, munuaisten, haiman ja sydämen seutuun, on vyötärön kaventaminen otettava jo suhteellisen vakavasti.
Viskeraalirasva
Viskeraalirasvalla tarkoitetaan vatsaontelon alueelle kertynyttä rasvaa. Viskeraalirasvan määrää voidaan mitata esimerkiksi useilla erilaisilla kehonkoostumusanalysaattoreilla. Sisäelinrasvalle on tyypillistä, että se nimensä mukaisesti sijoittuu sisäelinten ympärille, jolloin rasva peittää ja heikentää haitallisesti sisäelinten verenkiertoa sekä aineenvaihduntaa. Sisäelinrasva sijoittuukin tärkeinten elinten, kuten sydämen, maksan, munuaisten sekä verisuonten seinämien ympärille.
Ruokavaliolla ja liikuntatottumusten muutoksilla pystytään vaikuttamaan merkittävästi sisäelinrasvan määrään perinnöllisesti rasituksesta huolimatta. Liikunta on yksi tärkeimmistä lääkkeistä sisäelinrasvan karkottamiseen. Aerobisen, matalatehoisen ja pitkäkestoisen kestävyysharjoittelun sekä intensiivisemmän voimaharjoittelun yhdistelmä on havaittu tutkitusti tehokkaimmaksi tavaksi päästä eroon viskeraalirasvasta.
