Päivittäiseksi käytöksi muutettuna luvut ovat 75 ja 100 grammaa. New Scientist-tiedelehden (1.2.2014) mukaan Maailman terveysjärjestön WHO:n uusimman ehdotuksen mukaan päivittäisestä energiasta enintään 5 prosenttia saisi tulla sokerista. Ehdotus merkitsisi sokerin saannin vähenemistä noin 30 grammaan asukasta kohti. Suositus on joutunut erityisesti amerikkalaisen teollisuuden hampaisiin. Koska Yhdysvallat on merkittävä WHO:n rahoittaja, ehdotus ei ole edennyt suositukseksi asti. Ainakaan vielä.
Sokeri aiheuttaa mielihyvän tuntemuksen, ja sitä on pidetty jopa huumeen kaltaisena, riippuvuutta aiheuttavana aineena. Mielihyvän kokemuksesta on tullut tärkeä tekijä elintarvikkeiden markkinoinnissa. Suuri osa myynnissä olevista pakatuista elintarvikkeista sisältää lisättyä sokeria. Tällaisia ovat leivät, aamiaismurot, keitot ja salaattikastikkeet. Myös useisiin vähärasvaisiin tuotteisiin, kuten jugurtteihin, on lisätty sokeria. Yhdysvalloissa kolmasosa päivittäisestä sokerista saadaan erilaisista juomista.
Iso-Britanniassa suolan käyttö on vähentynyt 15 prosentilla kuluneen 20 vuoden aikana, ja sillä on estetty tuhansia kuolemia. Tämä vähennys on toteutettu yhteistyössä teollisuuden kanssa. New Scientist-lehti ehdottaa pääkirjoituksessaan, että sokerin kulutuksen vähentämisessä otettaisiin käyttöön samanlainen strategia. Koska vähäsuolaiseen ruokaan tottuu, saman pitäisi tapahtua myös sokerin kanssa. Ehdotusta voidaan kuitenkin kritisoida suolan ja sokerin olennaisella erolla. Sokeri aiheuttaa mielihyvää ja jopa riippuvuutta, suola ei.
Miksi teollisuus suostuisi käytön vähentämiseen vapaaehtoisesti, kun ihmiset haluavat elämäänsä mielihyvää? Siksi edessä lienee pitkä taistelu, niin kuin riippuvuutta aiheuttavan tupakan kanssa on käynyt.
