Vanhuuden uhkana puutostaudit
Vanhukselle ruoka ei ole vain ravinnon saantia vaan myös kunnon ylläpitäjä ja elämänlaadun parantaja. Vanhuksen ravitsemusongelmat heijastuvat usein yleiskunnon heikentymisenä, mikä puolestaan alentaa henkilön toimintakykyä. Siksi monipuolisen ja terveellisen ruokavalion merkitys korostuu ikääntyessä.
Ikääntyminen voi heikentää ruokahalua
Ikääntyminen vaikuttaa useimpien vanhusten syömiseen tavalla tai toisella. Erilaiset puremis- ja nielemisongelmat ovat tavallisia, esimerkiksi hampaattomuus heikentää pureskelua ja saattaa karsia ruokavaliosta tärkeiden kasvisten syöntiä. Vanhemmiten ja erilaisten lääkehoitojen seurauksena myös syljen erittyminen voi vähetä, mikä osaltaan vaikeuttaa pureskelua ja nielemistä.
Iän karttuessa elimistössä tapahtuu muutoksia, joiden seurauksena nälän- ja janontunne saattavat vaimentua, mikä vaikuttaa ruokahaluun ja syödyn ruoan määrään. Samanaikaisesti myös haju- ja makuaisti voivat muuttua, mikä osaltaan vaikuttaa ruoan maittavuuteen ja halukkuuteen syödä. Vaikka ruoassa olisi normaalimäärä suolaa, se maistuukin suolattomalle.
Mitä iäkkäämmästä henkilöstä on kyse ja mitä enemmän erilaisia sairauksia esiintyy, sitä suurempi on aliravitsemuksen riski, erityisesti silloin kun vanhuksen toimintakyky on alentunut, eli omatoiminen syöminen ei tahdo onnistua. Aliravitsemuksen tunnistaminen voi olla vaikeaa, sillä sitä voi esiintyä myös ylipainoisilla vanhuksilla. Ravitsemushäiriöiden tunnistamiseen onkin kehitetty erilaisia arviointimenetelmiä, joita käytetään vanhusten terveydenhuollossa.
Vanhuksen ravitsemuksen erityispiirteet
Vanhuksen ravitsemustarpeet ovat pitkälti samanlaisia kuin aikuisilla yleensäkin. Suurin muutos koskee energiantarvetta, joka on luonnollisesti yksilöllinen, mutta joka on vanhuksilla usein alentunut fyysisen aktiivisuuden vähentyessä sekä lihasmassan pienentyessä ja perusaineenvaihdunnan hidastuessa.
Päivittäinen energiantarve voidaan määritellä yli 50-vuotiailla karkeasti näin: naisilla, jotka ovat vähän fyysisesti aktiivisia 1600 kcal, kohtuullisen aktiivisilla 1800 kcal ja aktiivisilla 2000-2200 kcal. Miehillä luvut ovat hieman suurempia: vähän fyysisesti aktiivisilla 2000 kcal, kohtuullisen aktiivisilla 2200-2400 kcal ja aktiivisilla 2400-2800 kcal.
Luvut ovat luonnollisesti viitteenomaisia ja energiansaanti tuleekin suhteuttaa kulutukseen. On kuitenkin muistettava, että fyysisen aktiivisuuden aleneminen voi heijastua vuosien saatossa paino-ongelmina, mikäli ruoan energiapitoisuus säilyy yhtä korkeana kuin liikunnallisesti aktiivisina aikoina. Ylipainon torjumiseksi ruoan energiapitoisuutta tulee tarvittaessa alentaa ja lisätä liikkumista.
Ikääntyneiden vitamiinien ja kivennäisaineiden tarpeet ovat samat kuin aikuisilla. Yksittäisten ravintoaineiden puutostiloista tyypillisimpiä ovat raudan ja B12-vitamiinin puutostilat, jotka liittyvät usein johonkin sairauteen. Runsas sisällä oleskelu vähentää auringonvalosta iholla syntyvän D-vitamiinin muodostumista, mikä korostuu varsinkin laitoshoidossa olevilla vanhuksilla. Talvisaikaan D-vitamiinia saadaan ainoastaan ravinnosta.
Kasviksista ja viljatuotteista saatavien kuitujen saanti voi myös heiketä jos pureskelu on vaikeutunut. Tuolloin viljatuotteita tulisi nauttia puuroina ja kasviksia soseutettuina sekä marjoja ja hedelmiä vaikkapa kiisseleinä.
Ruoan tuttuus tärkeää
Syömistottumuksiin liittyy ikäryhmittäin ja maantieteellisesti eroja, jotka heijastuvat vanhusten ruokailutottumuksiin. Yksilölliset toiveet ruokailun suhteen tuleekin ottaa huomioon. Esimerkiksi henkilölle, joka on ikänsä syönyt aamupuuron, myslin tai murojen tarjoaminen voi olla huono vaihtoehto. Peruna on ollut aina suomalaisten tärkeimpiä tärkkelyksen lähteitä, joten riisi tai pasta saattaa monesta ikäihmisestä tuntua enemmän lisäkkeeltä kuin energiaravintoaineelta. Tutuista ruoka-aineista koostettu ateria voi olla parempi vaihtoehto erikoisuuksien sijaan, sillä ruoan tulee olla miellyttävää syödä.
Ruoanlaitolle löytyy vaihtoehtoja
Moni ikäihminen jää yksin puolison kuoltua, eikä monipuolisia yhden hengen ruoka-annoksia tule laitettua niin usein. Moni saattaa turvautua pelkkään puuroon, leipään ja kaupan valmiseineksiin. Mikäli ruoanlaittaminen ei onnistu tai se ei tunnu enää mielekkäältä, hyvä vaihtoehto on käyttää kunnan tarjoamia ruokailupalveluja. Useissa kunnissa vanhuksille tarjotaan mahdollisuutta käydä syömässä edullisesti laitosten lounasravintoloissa, mm. kouluissa, päiväkeskuksissa ja palvelutaloissa.
Toinen vaihtoehto on ateriapalvelun käyttäminen, jolloin kotiin toimitetaan kunnan ruokahuoltopalvelusta yksi tai useampi ateria juomineen, jälkiruokineen ja välipaloineen. Kunnan ateriapalvelujen käyttäminen on maksullista, mutta hinnaltaan kohtuullista ja vaivatonta. Ateriapalvelua voi tiedustella oman kunnan kotipalvelutoimistosta ja kotisairaanhoidosta.
