Suurin osa luontaistuotteista kuuluu elintarvikelain alaisiin ravintolisiin. Ne ovat elintarvikkeita, joissa ei saa olla lääkkeellisesti vaikuttavia aineita eikä niille myöskään saa esittää lääkkeellisiä käyttötarkoituksia. Ravintolisiä käytetään pieniä määriä täydentämään normaalia ruokavaliota. Tarkoituksena voi olla myös fysiologisiin ja ravitsemuksellisiin toimintoihin vaikuttaminen. Viranomaiset eivät arvioi ravintolisien turvallisuutta, tehokkuutta tai koostumusta ennen myyntiin tuloa. Niistä pitää kuitenkin tehdä ilmoitus elintarvikevirastolle.

Luontaistuotteisiin luetaan myös lääkelain alaiset rohdosvalmisteet. Ne ovat perinteisesti lääkkeellisesti käytettyjä valmisteita, joiden vaikuttavat aineet ovat lähtöisin kivennäisaineista, eläin- tai kasvikunnasta tai bakteereista. Lääkelaitos arvioi rohdosvalmisteiden turvallisuuden ja tehon ennen myyntiin pääsyä yleensä kirjallisuuden perusteella. Niiltä ei vaadita prekliinisten ja kliinisten eli ihmisillä suoritettujen tutkimusten tekemistä.

Kuinka paljon luontaistuotteita käytetään?

Kansanterveyslaitoksen pari vuotta sitten tekemässä kyselyssä kävi ilmi, että 64-84-vuotiaista naisista 12-23 % ja miehistä 11-18 % oli käyttänyt luontaistuotteita viikon sisällä. Niitä käytetään usein pitkäaikaisten tautien ja vaivojen hoitoon ja ehkäisyyn, esimerkiksi kipuihin, ruoansulatuskanavan sairauksiin ja ihottumiin. Yleensä luontaistuotteita ei käytetä korvaamaan koululääketieteen tarjoamia hoitoja vaan niiden rinnalla.

Miksi luontaistuotteita käytetään?

Kysymys on hyvä. En tiedä, onko siihen olemassa yksiselitteistä vastausta. Välillä vaikuttaa siltä, että terveyden vaaliminen on täydellisyyteen pyrkivässä yhteiskunnassamme jo uskonto. Vaihtoehtoisiin hoitoihin liittyy usein elämänkatsomuksellisia ja henkisiä piirteitä, joita ihmiset tuntuvat kaipaavan. Tärkeäksi koetaan varmaan myös se, että pääsee itse vaikuttamaan hoitovalintoihin ja toimimaan aktiivisesti terveytensä hyväksi. Luontaistuotteet voidaan nähdä yhtenä keinona saavuttaa parempi elämä.

Toinen mahdollinen selitys on pettyminen lääketieteeseen. Sairastuminen on vakava tilanne jokaiselle meistä. Koululääketiede ei pysty parantamaan kaikkia sairauksia eikä aina edes antamaan vastauksia tärkeimpiin kysymyksiin. Se tuo esille tieteelliset tosiasiat ja käytettävissä olevat hoitokeinot, toivottavasti kuitenkin myötäelävästi. Sairastunut henkilö voi kokea kohtaamisen yleisen terveydenhuollon kanssa persoonattoman kiireiseksi ja tuntea, ettei häntä hoideta yksilönä. Epätietoisuus tulevaisuudesta voi aiheuttaa ahdistusta ja johtaa etsimään ratkaisua tai helpotusta luontaistuotteista.

Vaihtoehtoiset hoidot, joihin luontaistuotteetkin kuuluvat, saavat usein hyvin huomiota mediassa. Osa siitä on kritiikitöntä. Julkisuus on oletettavasti yksi luontaistuotteiden käyttöä lisäävä tekijä. Luontaistuotteiden saatetaan myös ajatella edustavan pehmeämpiä ja luonnonmukaisempia arvoja toisin kuin välillä kylmäksi ja kliiniseksi liiketoiminnaksi mielletty lääketeollisuus. On tosin muistettava, että luontaistuotekauppakin on liiketoimintaa.