Oireet alkavat yleensä syys- ja marraskuun aikana, eivätkä ne hellitä ennen kevättä.
Kaamosmasennus ei tarkoita pelkkää lievää alakuloisuutta, sillä siihen liittyy negatiivisia ajatuksia, epätoivoa, apatiaa, ylimääräistä nukkumista, uupumusta, ylensyömistä sekä keskittymisvaikeuksia.
Kaamosmasennuksesta voi kärsiä kuka tahansa, mutta useimmiten oireita havaitaan 18–30-vuotiailla. Se voi iskeä sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla, mutta on harvinainen päiväntasaajan lähellä asuvilla.
Kaamosmasennuksen uskotaan johtuvan kemiallisesta epätasapainosta aivoissa, jonka aiheuttavat lyhentyneet päivät sekä auringonvalon puute. Jotkut ihmiset kärsivät sen lievästä versiosta, mutta toisiin se vaikuttaa vakavammin, eivätkä he välttämättä pysty toimimaan normaalisti ilman lääkitystä.
Yli kahdeksalla kymmenestä potilaasta oireita voidaan tehokkaasti hoitaa kirkasvalolampulla. Masennuslääkkeistä on vain harvoin hyötyä, mutta terapiassa käynti voi auttaa potilaita hyväksymään tilanteensa.
