Miksi toiset masentuvat vastoinkäymisistä ja toiset eivät?
Joskus tuntuu, että elämä nakkaa sontaa tuulettimeen vain sinun kohdallasi. Mutta usko pois, niin käy toisillekin aika ajoin. Mutta miksi toiset vain kohauttavat olkiaan ja jatkavat elämäänsä, kun toiset vajoavat pahaankin masennukseen ja tointuvat pitkään elämänsä vastoinkäymisistä? CNN.
com -sivustolla julkaistun teorian mukaan syy masennusalttiuteen vastoinkäymisten kohdatessa löytyy aivoista.
Oxfordin yliopiston professori Elaine Fox on tutkinut ihmisten alitajuntaa. Hän on selvittänyt kognitiivisen psykologian testien keinoin, miten ihminen reagoi negatiivisiin ja positiivisiin asioihin. Eräs keino tutkia alitajuntaa on väläyttää tietokoneruudulla negatiivisista asioista ja positiivisista asioista kertovia kuvia niin nopeasti, että tietoisesti niitä ei ehdi havaita. Alitajuntaa voi kuitenkin testin avulla tutkia.
Pessimistin mieli menee heti negatiivisen puolelle, kun taas optimisti reagoi positiiviseen. Se, kummalle puolelle kallistuu, paljastuu aivoista. Aivoissa hermoja kulkee tietoisesta ajattelusta ikiaikaiselle tunnepuolelle. Tämä yhdistelmä mahdollistaa emotionaalisuuden.
Aivojen ’’pimeä’’ puoli käsittelee negatiivisia ajatuksia, ja ’’valoisa’’ puoli taas positiivisia. Molemmat puolet ovat elämän kannalta välttämättömiä, ja tekevät ihmisestä oman persoonansa. Emotionaalinen mielemme antaa elämällemme tunteen sen arvosta. Ja pohjimmiltaan, mikä saa ihmisen tuntemaan ylipäätään mitään, on kaksi asiaa: mielihyvä ja pelko.
Syy aivojen antamiin impulsseihin löytyy siis biologiasta. Olemme aina pitäneet siitä, mikä on tuonut mielihyvää, ja vieroksuneet sitä, mikä pelottaa.
Esimerkki aivojen aiheuttamasta ristiriidasta: Olet myöhässä palaverista. Kun lopulta saavut paikalle, esimiehesi hymyilee ja toivottaa sinut tervetulleeksi. Mieleesi hyökyy kaksi ajatusta: Onko hän iloinen tavatessaan sinut, vai onko hän sarkastinen? Se, miten tulkitset tilanteen, vaikuttaa usein koko loppupäivääsi. Tällaiset tilanteiden tulkinnat muodostuvat meille tavaksi, ja lopulta tulkinnoista voi päätellä, onko kyseessä positiivinen vai negatiivinen persoona.
Asennetta voi muuttaa opettelemalla
Ennen vanhaan ajateltiin, että ihmisen aivot syntyvät tietynlaisiksi, eikä muutoksia tapahdu. Nyttemmin tämä teoria on todistettu vääräksi. Aivot ovat muuntautumiskykyisempiä kuin luulemmekaan. Muutokset eivät jää pelkiksi pinnallisiksi ajatusten muuttumisiksi, vaan muutokset voivat todella tapahtua syvemmällä aivoissa.
Se, mitä tunnemme, vaikuttaa aivoihin. Myös se, mitä ajattelemme, vaikuttaa aivoihin. Eli ajatuksia muuttamalla voi todella saada muutoksia näkymään myös aivoissa. Esimerkki: Lontoossa on 25 000 katua, jotka ovat suloisessa sekamelskassa keskenään. Kun hyppäät taksiin missä päin Lontoota tahansa, kuski osaa viedä sinut nopeinta reittiä perille. Tämä tapahtuu, koska kuski on oppinut Lontoon kadut. Kuskien oppi on mennyt suoraan aivojen hippokampukseen. Tästä johtuen hippokampus on kasvanut suuremmaksi.
Tämä todistaa, että asioiden tietoinen opettelu voi todellakin vaikuttaa aivoihin. Aivoja siis voi kouluttaa olemaan positiivisempia, pelkän positiivisen ajattelun opettelulla. On kuitenkin hyvä muistaa, että molemmat – sekä pimeä että valoisa puoli aivoista ovat tärkeitä. Realismi on myös tärkeää pitää mukana. Se tekee elämästä täydempää.
