Ruokahalu vaihtelee kaikilla joskus: aina ruoka ei vain maistu ja joskus tekee taas mieli syödä ylen määrin. Tilapäinen ruokahaluttomuus voi liittyä elämänmuutoksiin, stressiin tai ohimenevään terveydentilan muutokseen kuten vilustumiseen. Päivän-parin mittainen vähällä ruoalla eläminen tai syömättömyys ei heikennä perusterveen henkilön kuntoa, mutta pitkään jatkuessa ruokahaluttomuus on varoitus jostain vakavammasta. Pitkäaikaiset ruokahalun muutokset pitääkin aina selvittää lääkärillä, sillä taustalla voi olla sairaus tai terveysongelma, joka tulee tutkia ja hoitaa. Ruokahalua voikin pitää terveyden ja hyvinvoinnin mittarina.
Elimistö tarvitsee säännöllisesti ravintoa
Ruokahalulla tarkoitetaan elimistön luontaista ravinnontarvetta, jota säätelee nälän ja kylläisyyden tunne. Sen taustalla ovat elimistön fysiologiset muutokset kuten verensokerin lasku ja aivojen nälkäkeskukseen vaikuttavien välittäjäaineiden ja hormonien aineenvaihdunta. Fysiologisten muutosten lisäksi ruokahalun tunteeseen vaikuttavat mieliala, fyysinen aktiivisuus ja kulttuuriset tekijät (esim. ruoka-aineet, jotka lisäävät tai vähentävät ruokahalua) sekä ympäristö (esim. houkuttavan ruoan tuoksu, ulkonäkö sekä mainonta). Myös omat ruokailukokemukset ja mielihalut vaikuttavat ruokahaluun.
Monet sairaudet heikentävät ruokahalua
Muutokset ruokahalussa heijastavat terveydentilan muutoksia ja pahimmillaan voivat olla merkki sairastumisesta. Psyykkisistä syistä tavallisia ovat masennus, ahdistuneisuus ja anoreksia. Elimellisistä syistä tavallisimpia ovat erilaiset infektiosairaudet ja tietyt syöpätaudit. Muita ruokahaluun vaikuttavia tekijöitä ovat jotkin ruoansulatuselinten sairaudet, krooninen kipu sekä vanhuksilla dementia ja hammasongelmat.
Eräiden sairauksien hoitoon liittyy myös ruokahalun muutoksia. Tyypillinen esimerkki on syövän hoidossa käytettävät solumyrkky- ja sädehoidot, jotka voivat aiheuttaa pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta.
Ruokahalun heiketessä myös nautitun ravinnon määrä vähenee, minkä seurauksena ihminen alkaa vähitellen laihtua ja myös terveydentilaa ylläpitävät toiminnot heikkenevät. Erityisesti vanhuksilla hyvä ravitsemustila on kunnon ylläpitäjä ja ruokahaluttomuus voi heijastua yleiskunnon laskuna, mikä voi olla kohtalokasta jos kunto on ennestäänkin heikko. Myös lasten kohdalla muutokset ruokahalussa on syytä aina selvittää normaalin kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.
Vinkkejä syömiseen kun ruoka ei maistu
Kun heikentyneen ruokahalun taustalla olevat syyt on selvitetty ja niitä hoidetaan lääkärin valvonnassa, ravitsemustilaa pitää pyrkiä kohentamaan. Tavoitteena on, että elimistön päivittäisen energian ja ravintoaineiden saanti pyritään pitämään normaalilla tasolla, mihin on useita keinoja. Kun nautitun ruoan määrä on vähäinen, sen energiapitoisuutta voidaan nostaa esimerkiksi rasvapitoisuutta lisäämällä. Proteiinin saantia voidaan lisätä käyttämällä proteiinirikastettuja ravintovalmisteita ja vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voidaan turvata käyttämällä vitamiinivalmisteita.
Mikäli suurten aterioiden nauttiminen tuntuu vaikealta, voi ne jakaa useisiin pieniin osiin, joita syödään vastaavasti useammin. Ruokaa voi valmistaa varastoon, jolloin se on käytettävissä heti, eikä ateriaa tarvitse alkaa varta vasten laittamaan. Pieniä aterioita voi tehdä valmiiksi pieniin rasioihin, jotka voi pakastaa ja lämmittää tarvittaessa mikroaaltouunissa. Kaupoissa myytävät annospakatut valmiseinekset ovat myös näppärä vaihtoehto. Jos lämpimät ateriat tuntuvat vastenmielisiltä, voi valmistaa pieniä salaattiannoksia tai kylmiä voileipiä, joiden välissä on esimerkiksi kanaa, kinkkua, juustoa ja vihanneksia. Kylmät ateriat ja sosekeitot ovat hyvä vaihtoehto myös silloin kun ruoan tuoksu tuntuu vastenmieliseltä. Esimerkiksi kalan tai paistetun lihan tuoksu voi joissakin sairaustiloissa aiheuttaa pahoinvointia. Jos taas kiinteiden ravintoaineiden syöminen ei onnistu, kannattaa nauttia erilaisia nestemäisiä ravintoainevalmisteita joita myydään mm. apteekeissa.
Ruokailutilanteesta pitäisi pyrkiä tekemään mahdollisimman miellyttävä, eikä syömiseen pitäisi liittää pakkoa. Syöminen on hyvä ajoittaa vuorokaudenaikoihin, jolloin vähäinenkin ruokahalu on suurimmillaan. Esimerkiksi aamuisin ruokaileminen voi olla hyvä vaihtoehto, jos on ollut syömättä yön ja edellisen illan.
Pitkittyneisiin ruokahalun muutoksiin liittyvissä kysymyksissä kannattaa kääntyä omalääkärin puoleen, joka tarvittaessa ohjaa myös ravitsemusterapeutille ruokavalion suunnittelua varten.
Lähteet:
Appetite – decreased. MedlinePlus.
Ravitsemustieteen verkko-opintomateriaali. Helsingin yliopisto.
Reino Rauli: Tahaton laihtuminen, YKT 2005
Ukkola Kalevi: Syömisen hormonaalinen säätely. Duodecim 2003;119(5):381-7
When you have no appetite: Tips to get the nutrition you need. Mayoclinic.com.
