1. Kompulsiivinen syöjä
Kompulsiivinen eli pakonomainen syöjä ajattelee ruokaa vähän väliä. Jos hän tietää jääkaapissa olevan hänen herkkuruokaansa, hänen on vaikea keskittyä mihinkään muuhun ennen kuin ruoka on syöty.
Pakonomainen syöjä kuvailee usein suhdettaan ruokaan hallitsemattomaksi. Pakonomaisen syöjän ajatukset urautuvat helposti myös muuten kuin suhteessa ruokaan. Hänellä on taipumusta pitkävihaisuuteen ja murehtimiseen.
Mikä avuksi?
Näin neuvoo Daniel G. Amen: Jos jokin ruokaan liittyvä ajatus tulee mieleesi useammin kuin kolme kertaa, tee jotain muuta viedäksesi ajatuksesi muualle. Tee lista asioista, joita voit tehdä saadaksesi syömisen pois mielestäsi. Vältä kielteisyyttä muutenkin kuin ruoan suhteen. Harrasta liikuntaa.
Näin neuvoo Pia Charpentier: Selvitä ensin syömisen kokonaisuus, koska huono syöminen voi aiheuttaa jatkuvaa syömisen tarvetta. Syö viisi kunnon ateriaa päivässä, älä syö itseäsi ähkyyn ja vältä äärinälkää. Tämä ratkaisee jo puolet ongelmasta, vaikka ongelma olisi psykologinenkin. Jos ruokavalioremontti ei poista ongelmaa, se tarkoittaa, että ruoan ajatteleminen on jonkin ikävän asian välttelemistä. Yritä kohdata asia, jota yrität paeta.
2. Impulsiivinen syöjä
Mielijohteesta toimivan eli impulsiivisen syöjän on vaikea hallita mielihalujaan ja päähänpistojaan. Tyypillisesti impulsiivinen syöjä aloittaa päivänsä hyvin aikomuksin, mutta lipeää melkein heti. Hän on huono sanomaan ei ja syö helposti silloinkin, kun ei ole nälkä – riittää, että syömiseen tarjoutuu tilaisuus.
Mikä avuksi?
Näin neuvoo Daniel G. Amen: Tee lista painonhallintaan ja terveyteen liittyvistä tavoitteistasi ja laita se näkyvälle paikalle. Harrasta liikuntaa. Pyydä jotain ulkopuolista henkilöä tarkistamaan tilanteesi ja pitämään yllä motivaatiotasi säännöllisesti. Opettele sanomaan ei, kun sinulle tarjotaan lisää ruokaa tai juomaa.
Näin neuvoo Pia Charpentier: Harjoittele itsehallintaa. Tee altistusharjoituksia järjestämällä itsellesi tilanteita, joissa ruokaa on tarjolla.
3. Kompulsiivis-impulsiivinen syöjä
Kompulsiivis-impulsiivinen syöjä on tyyppien 1 ja 2 yhdistelmä. Hänellä ruoka on ajatuksissa koko ajan. Pahimmillaan kompulsiivis-impulsiivinen syöjä haaveilee lounaasta heti aamiaisen syötyään. Ja jos ruokaa sattuu olemaan tarjolla ennen lounasta, hän ilman muuta tarttuu tilaisuuteen.
Mikä avuksi?
Näin neuvoo Daniel G. Amen: Harrasta liikuntaa. Aseta itsellesi tavoitteita. Yritä välttää toimimista automaattisen kielteisesti tai toisaalta myöntymästä kaikkeen saman tien. Yritä järjestää itsellesi valintatilanteita. Keksi tekemistä, joka vie ajatukset pois ruoasta.
Näin neuvoo Pia Charpentier: Tähän ryhmään kuuluvan tilanne on vakavampi kuin tyyppien 1 tai 2 erikseen. Monet bulimikot kuuluvat ryhmään. Tarvitset luultavasti terapiaa, koska tällaista käyttäytymistä voi olla vaikea itse katkaista. Jos sinulla on bulimia, 2–3 vuoden terapia on välttämätön. Lievemmissä tapauksissa esimerkiksi kymmenen kerran terapia voi riittää.
4. Tunnesyöjä
Tämä syöjätyyppi käyttää ruokaa tukahduttamaan tunteitaan, kuten alakuloa, iloa, vihaa tai ikävystymistä. Moni tunnesyöjä syö yksinäisyyteensä tai helpottaakseen huonon itsetunnon aiheuttamia tuntemuksia. Tunnesyöminen on yleensä jatkuvaa, mutta se voi myös pahentua esimerkiksi talvisin. Tunnesyöminen on yleisempää naisilla kuin miehillä.
Mikä avuksi?
Näin neuvoo Daniel G. Amen: Keskity tekemään sellaista, joka parantaa energiatasojasi ja mielialaasi. Liiku. Opettele pois negatiivisesta ajattelusta. Kirjoita joka päivä muistiin viisi asiaa, joista olet kiitollinen. Auta vapaaehtoisesti muita ihmisiä siirtääksesi huomion välillä pois omista ongelmistasi. Kokeile aromaterapiaa. Esimerkiksi laventelin tuoksu auttaa rentoutumaan ja rauhoittaa alentamalla stressihormoni kortisolin tasoa veressä. Kiinnitä huomiota ihmissuhteisiisi.
Näin neuvoo Pia Charpentier: Mielestäni tämä tyyppi liittyy lähinnä lohtusyömiseen. Peruskuvio on, että tunnesyöjä tasaa tunnetta tai tarvetta ruoalla. Silloin pitää tunnistaa laukaiseva tunne ja ymmärtää, ettei lääke eli ruoka vastaa tarvetta. Jos esimerkiksi syöt tyhjyyden tunteeseen, etsi elämääsi mielekästä sisältöä.
5. Ahdistunut syöjä
Ahdistunut syöjä eroaa tunnesyöjästä siinä, että hänellä on lisääntynyttä toimintaa eri aivolohkossa kuin tunnesyöjällä. Tunnesyöjä lääkitsee ruoalla ahdistuksen, jännittyneisyyden, hermostuneisuuden ja pelon tunteita. Ahdistunut syöjä ei tunnu viihtyvän nahoissaan.
Ahdistuneella ylensyöjällä voi olla myös fyysisiä oireita, kuten lihasjännitystä, kynsien pureskelua, päänsärkyjä, vatsakipuja, hengästymistä ja sydämentykytystä. Monet ahdistuneet syöjät suhtautuvat asioihin ennalta negatiivisesti ja pelkäävät pahinta. He ovat myös usein ujoja.
Mikä avuksi?
Näin neuvoo Daniel G. Amen: Kokeile rentoutustekniikoita, kuten meditaatiota, hypnoosia tai syvään hengittämistä. Pyri eroon negatiivisesta ajattelusta. Jos kärsit uniongelmista, kokeile esimerkiksi itsesuggestiota eli pyri itse vaikuttamaan mieleesi myönteisellä tavalla. Tämä voi tapahtua esimerkiksi mietiskelyn avulla.Harrasta liikuntaa.
Näin neuvoo Pia Charpentier: Ahdistushäiriöön auttaa erilaisten tasauskeinojen treenaus. Ahdistus on syömisestä erillinen asia, ja sitä hoidetaan myös erikseen. Helpoin tapa käydä ahdistuksen kimppuun on opetella tehokkaita rentoutuskeinoja, esimerkiksi kuunnella rentoutus-cd:tä tai rauhallista musiikkia tai mennä lämpimään kylpyyn.Jos ahdistus tulee äkkiä jossain tilanteessa, on hyvä opetella pikakeinoja, esimerkiksi keskittyä hengitykseen laskemalla hengenvetoja yhdestä kymmeneen ja takaisin, kunnes olo on tasaantunut. Jos ahdistus on voimakasta, liikkeeseen yhdistetty rentoutus, kuten jooga tai taiji, voi toimia hyvin.
Hankala suhde syömiseen asuu aivoissa
Painonhallinta ei ole vain fysiologiaa, vaan myös psykologiaa. Keskeistä on pureutua ylensyömisen syihin.
Amerikkalainen psykiatri ja aivotutkija Daniel G. Amen on vienyt ajatuksen askelta pidemmälle. Hän on tutkinut ylipainoisten aivoja SPECT-kuvantamismenetelmällä, joka mittaa aivojen verenvirtausta, ja sanoo pystyvänsä erottamaan ylensyöjien joukosta ainakin viisi eri aivotyyppiä. Erityyppisillä ylensyöjillä jokin aivolohko on joko liian aktiivinen tai passiivinen.
Amenin mukaan tyypittely ei ole yksiselitteinen ja ihmisellä voi olla monen eri tyypin ominaisuuksia. Omien aivojen tyyppi kannattaa ottaa huomioon laihduttamisessa, muuten dieetti voi jopa pahentaa ylensyömistä.
Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, psykologi Pia Charpentier ei kannata jyrkkiä jaotteluita, mutta tunnistaa Amenin tyyppejä käytännön hoitotyössä.
Aivojen kuvantamiseen perehtynyt dosentti Jussi Hirvonen Turun yliopistosta sanoo, että Amenin ajatuksessa eri aivotyypeistä voi olla järkeä.
– Lihavilla aivojen mielihyväkeskus reagoi herkullisten ruokien näkemiseen enemmän kuin normaalipainoisilla. On ilman muuta hyödyllistä tunnistaa itsessään tällaisia piirteitä ja omat sudenkuopat syömiskäyttäytymisessä.
Hirvosen mielestä ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että Amenin käyttämä kuvantamismenetelmä ennustaisi mitään ihmisen syömiskäyttäytymisestä.
– Aivojen kuvantaminen on ennen kaikkea tutkimustyökalu, eikä sillä ole vielä käytännön merkitystä lihavuuden hoidossa. Lisäksi aivojen kuvantaminen voi aiheuttaa säteilyrasitusta, eikä se siksi ole tässä yhteydessä perusteltu toimenpide.
– Tutkimustieto aivojen tavasta käsitellä ruokaan liittyvää aisti-informaatiota lisääntyy koko ajan. Tulevaisuudessa aivokuvantamisella voidaan yrittää tunnistaa henkilöitä, jotka hyötyisivät tietyn tyyppisestä hoitomuodosta. Tällainen menetelmä voisi olla toiminnallinen magneettikuvaus, joka ei aiheuta säteilyä, Hirvonen sanoo.
Asiantuntijat: Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja, psykologi Pia Charpentier ja dosentti Jussi Hirvonen Turun yliopistosta
Lähde: Daniel G. Amen – The Amen Solution. Crown Archetype 2011
