Poskiontelotulehdus – tavallinen flunssan jälkitauti

Tavallisia nuhakuumeita eli flunssia esiintyy aikuisilla 2  -3 kertaa vuodessa ja lapsilla hieman useammin. Flunssan laukaiseva virus aiheuttaa limakalvoturvotusta ja siten nenän tukkoisuutta, sekä tilanteen pitkittyessä joskus myös nenän sivuontelotulehduksen – tavallisimmin poskiontelotulehduksen.

Turvotus tukkii usein ohuen, nenästä poskionteloon johtavan käytävän, minkä vuoksi jopa 90 %:lla flunssapotilaista esiintyy kipua tai paineentunnetta poskilla ilman varsinaista poskiontelotulehdusta. Nuhakuumeista 0,5 – 2 % kehittyy varsinaiseksi poskiontelotulehdukseksi, jonka näin ollen sairastaa vuodessa 2 – 8 % väestöstä.

Varsinainen poskiontelotulehdus voi kehittyä flunssan seurauksena. Tällöin poskionteloon kehittyy yleensä bakteerin aiheuttama tulehdus ja onteloon kertyy märkäeritettä.

Poskiontelotulehdus voi joskus kehittyä myös ylähampaiden tulehduksen seurauksena. Muita poskiontelotulehdukselle altistavia tekijöitä ovat allerginen nuha tai vasomotorinen nuha, nenän polyypit, nenän anatomiset poikkeavuudet, tupakansavu sekä muut hengitysilman epäpuhtaudet.

Hoitoa vaativa poskiontelotulehdus kehittyy yleensä aikaisintaan viikon kuluttua flunssan alusta.

Tavalliseen flunssaankin liittyy usein märkäistä nuhaa, nenän tukkoisuutta ja kasvojen paineentunnetta, eikä alle viikon kestänyttä oireilua tarvitse hoitaa antibiooteilla.

Kipulääkkeet ja nenän limakalvoja supistavat apteekista saatavat suihkeet voivat helpottaa oireita. Edellä mainittujen lisäksi poskiontelotulehduksen oireita ovat pitkittynyt yskä sekä hajuaistin heikentyminen.

Lääkäriin tulee hakeutua, jos kipu on voimakasta, yleisvointi heikkenee, nousee korkea kuume tai oireinen nuhakuume pitkittyy yli viikon.

Poskiontelotulehdus todetaan lääkärin toimesta osoittamalla tyypillisesti oireilevalta potilaalta ontelossa oleva märkäerite. Tästä saadaan viitteitä nenään ja nieluun katsomalla. Erite voidaan todentaa lääkärin tekemällä ultraäänitutkimuksella, röntgenkuvalla tai poskiontelopunktiolla.

Poskiontelopunktio on käytännössä kivuton toimenpide, jolla samalla kertaa voidaan todeta erite ja saadaan siitä näyte antibioottivalintaa ohjaamaan. Uusimmissa eurooppalaisissa suosituksissa on tosin ehdotettu tarkan nenän ja nielun tutkimisen riittävän diagnoosin tekemiseen.

Poskiontelotulehdus hoidetaan yleensä antibiootilla. Tosin suuri osa tulehduksista parantuisi ilman antibioottihoitoakin. Yleisimmät antibiootit purevat hyvin tautiin, eikä erityisen laajakirjoisia antibiootteja yleensä tarvita.

Taudin pitkittyessä, oireiden ollessa kovat, raskauden aikana, otsaontelotulehduksessa sekä eräissä erityistapauksissa suositeltavaa on tehdä poskiontelopunktio ja huuhtelu. Tämä antaa hyvän lievityksen paine ja kipuoireisiin.

Potilas hyötyy nenän limakalvoturvotusta vähentävistä tukilääkityksistä, joita on saatavilla nenäsuihkeina sekä tabletteina.

Uusimmissa eurooppalaisissa suosituksissa poskiontelotulehduksen hoidoksi ehdotetaan nenäkortisonisuihketta joko ainoana lääkkeenä tai antibioottihoitoon yhdistettynä.