Masennus ja sydäntaudit ovat yhteydessä toisiinsa

Masennuksen hoito ja liikunta voivat auttaa sydäntä toipumaan

Kun sydäntautilääkäri kysyy potilaansa vointia, hän tavallisesti tarkoittaa nimenomaan fyysistä vointia. Hänen pitäisi kuitenkin samalla tiedustella myös potilaan mielialaa ja tunteita. Vastaus voi tuoda tärkeää tietoa niin potilaan yleisestä kuin sydämeen ja verisuonistoonkin liittyvästä terveydentilasta.

Mielenterveyden ja ruumiillisen terveyden, joita on aikaisemmin ajateltu erillisinä kokonaisuuksina, tiedetään nykyisin kytkeytyvän vahvasti toisiinsa. Masennuksen sekä sydän- ja verisuonitautien välinen yhteys on tästä erinomainen esimerkki. Masentuneille ihmisille kehittyy sydäntauteja tai heillä ilmenee sydäninfarkti todennäköisemmin kuin muilla. Sydäninfarktin kokeneet ja sydämen vajaatoiminnasta tai jostakin muusta sydän- ja verisuonitaudista kärsivät potilaat sairastuvat myös muita herkemmin masennukseen.

On saatu yhä enemmän näyttöä siitä, että myös potilaan sydämelle on hyväksi, kun lääkäri masennuksen todettuaan hoitaa sitä. Amerikan sydänjärjestön (AHA) hoitosuosituksissa on pyritty lisäämään yleistä tietoisuutta masennuksen sekä sydän- ja verisuonitautien välisestä vaarallisesta yhteydestä.

Sydäntautinsa vuoksi lääkärin hoitoon hakeutuneet eivät kovin helposti tunnista omaa masennustaan, etenkään jos sydäntauti on vaikea. He saattavat pitää surullisuuttaan ja alakuloisuuttaan ymmärrettävänä ja jopa odotettuna voimakkaita elintapamuutoksia vaativan ja ehkä elinaikaakin lyhentävän sairauden seurauksina. Lääkärikin saattaa helposti pitää potilaan aktiivisuuden ja elämänhalun vähentymistä sekä unirytmin ja ruokahalun muutoksia sydäntaudin aiheuttamina normaaleina reaktioina.

Masennuksen toteaminen

Monet sydäntauteihin liittyvät oireet matkivat mielialahäiriöiden oireita. Niinpä yhä useammat sydäntautilääkärit ja avohoidon yleislääkärit käyttävätkin hyväkseen Patient Health Questionnaire-9:n tapaisia työkaluja (katso laatikko). Tällaisten testien avulla muutkin kuin mielenterveyden ammattilaiset voivat arvioida potilaiden mahdollista masennusta. Testissä tiedustellaan potilaan syömiseen ja nukkumiseen liittyviä tapoja, energisyyttä, keskittymiskykyä ja päivittäisten toimintojen tuomaa mielihyvää. Mitä enemmän pisteitä potilas saa, sitä todennäköisemmin hän kärsii masennuksesta.

Surullinen sydän

Masennus vaikuttaa voimakkaasti sydämeen ja sen omasta verenkierrosta huolehtiviin valtimoihin. Masennus kaksinkertaistaa terveiden henkilöiden sydänperäisen äkkikuoleman riskin ja kohottaa sydäninfarktin ja aivohalvauksen riskiä 60 %. Vaikutus on vielä suurempi henkilöillä, jotka jo ennestään sairastavat sydän- ja verisuonitautia.

Millainen tämä yhteys sitten on? Masennus on yhteydessä ruumiillisiin muutoksiin, jotka voivat edesauttaa sydänongelmien ilmaantumista. Kahden tärkeän, sydämen terveyteen liittyvän hormonijärjestelmän, nimittäin hypotalamus-aivolisäke-lisämunuais-järjestelmän (HPA-akseli) ja reniini-angiotensiini-aldosteroni-järjestelmän toiminta häiriintyy. Tutkijat ovat havainneet masennuksesta kärsivillä henkilöillä proinflammatorisiksi sytokiineiksi kutsuttujen viestiaineiden aktivoitumista. Nämä sytokiinit näyttävät ylläpitävän ja edistävän ateroskleroottista prosessia ja altistavan kolesteroliplakin repeämiselle, joka voi kohtalokkaasti pysäyttää verivirtauksen sydänlihakseen. Masennukseen liittyvät autonomisen hermoston säätelyn häiriöt voivat puolestaan häiritä sydämen sykettä ja rytmiä. Masennus myös aktivoi verihiutaleita, jotka ovat luuytimen jättisoluista irronneita solukappaleita ja tärkeitä veren hyytymiselle. Verihiutaleiden sanotaan joskus muuttuvan takertuvammiksi, kun ne takertuvat toisiinsa tavallista herkemmin muodostaen verisuonistoon verihyytymiä.

Masennuksen aikaansaamilla käyttäytymismuutoksillakin saattaa olla oma osuutensa. Masennuksesta kärsivät ihmiset eivät ehkä entiseen tapaan liiku, eivät kiinnitä huomiota ruokavalioonsa eivätkä ota heille määrättyjä sydäntä suojaavia lääkkeitä ohjeiden mukaisesti. He saattavat myös vetäytyä perheenjäseniltään, ystäviltään ja muustakin sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, mikä voi edelleen kohottaa sydäntautiriskiä. Meneillään olevan Heart and Soul Study tutkimuksen väliraportissa mainitaan liikunnan puute ja käyttäytymismuutokset merkittävimpinä masennuksen ja sydän ja verisuonitautien väliseen yhteyteen liittyvinä tekijöinä.

Patient Health Questionnaire–9-testi

1. Kuinka usein sinua on viimeisten kahden viikon aikana mietityttänyt jokin seuraavista ongelmista?

Ei lainkaan

Useina päivinä

Useammin kuin joka toinen päivä

Lähes joka päivä

Olet tavallista vähemmän kiinnostunut tavallisista asioista ja/tai saat niistä vähemmän mielihyvää

0

1

2

3

Tunnet itsesi alakuloiseksi, masentuneeksi tai toivottomaksi

0

1

2

3

Sinun on vaikea nukahtaa tai pysyä unessa tai nukut liikaa

0

1

2

3

Tunnet itsesi väsyneeksi tai tarmottomaksi

0

1

2

3

Ruokahalusi on huonontunut tai syöt liikaa

0

1

2

3

Halveksut itseäsi, tunnet epäonnistuneesi, olet pettynyt itseesi tai tunnet pettäneesi läheisesi

0

1

2

3

Sinun on vaikea keskittyä joihinkin asioihin, kuten sanomalehden lukemiseen tai television katseluun

0

1

2

3

Puhut tai liikut niin hitaasti, että muut ihmiset ovat saattaneet huomata tämän tai liikuskelet selvästi tavallista enemmän hermostuneesti ja levottomasti paikasta toiseen

0

1

2

3

Ajattelet olevasi mieluummin kuollut tai haluavasi vahingoittaa itseäsi jollakin tavalla

0

1

2

3

Kysymys 1 — Pisteet

≤ 4

Pisteet viittaavat siihen, että potilas ei luultavasti ole masennushoidon tarpeessa.

5–14

Arvioi hoidon tarve potilaan kärsimien oireiden keston ja toimintakyvyn heikentymisen perusteella.

≥ 15

Masennusta on hoidettava masennuslääkkeillä, psykoterapialla tai yhdistämällä erilaisia hoitoja.

2. Jos jokin ongelma sopii sinuun, miten paljon nämä ongelmat vaikeuttavat työtäsi, kodinhoitoasi ja muiden ihmisten kanssa toimeen tulemistasi?  

• Ei lainkaan

• Jonkin verran

• Huomattavasti

• Erittäin paljon

Kysymys 2

Vastaukset “Huomattavasti” ja “Erittäin paljon” viittaavat toimintakyvyn laskuun. Arvioi toimintakyky säännöllisesti hoitovasteen arvioimiseksi.

Masennuksen hoito sydäntautien yhteydessä

Masennuksen tavanomainen hoito, jonka kivijalkoina toimivat lääkehoito ja psykoterapia, tehoaa yleensä sydänpotilailla melko vähäisin muutoksin. Liikunta on toki kaikille potilaille elintärkeää, mutta ansaitsee tässä erikoismaininnan.

Lääkehoito. Lääkärit ovat välttäneet trisyklisiä masennuslääkkeitä, kuten imipramiinia ja nortriptyliiniä, koska ne saattavat häiritä sydämen rytmiä ja heikentää jo ennestään heikentynyttä sydämen pumppaustoimintaa. Uudempien sukupolvien masennuslääkkeet, kuten serotoniiniselektiiviset masennuslääkkeet (SSRI), ovat osoittautuneet turvallisiksi hoidettaessa sydänpotilaiden masennusta. Suppeiden tutkimusten perusteella ne näyttäisivät jopa parantavan sydämen ja verisuoniston terveyttä. Muutkin uudemmat masennuslääkkeet saattavat tehota, mutta niiden aiheuttamista riskeistä ja hyödyistä tällä potilasryhmällä on vasta vähän näyttöä.

SSRI-lääkkeen valinta riippuu potilaan mieltymyksistä ja sairaushistoriasta. AHA suosittelee joko sertraliinia tai sitalopraamia ensimmäisen masennusjakson kokevien sydänpotilaiden ensilinjan lääkkeinä, koska ne ovat satunnaistetuissa kliinisissä kokeissa osoittautuneet tällä potilasryhmällä sekä turvallisiksi että tehokkaiksi. Toisaalta potilaat, joiden masennus uusiutuu sydäntaudin aikana ja jotka ovat aikaisemmin hyötyneet toisesta SSRI-lääkkeestä, voivat aivan hyvin jatkaa tällä aikaisemmin käyttämällään lääkkeellä.

Psykoterapia. Masennuksen hoidossa käytettävien tavanomaisten tekniikoiden lisäksi kannattaa usein kiinnittää huomiota siihen, mitä kukin sydänpotilas itse omasta sairaudestaan ajattelee. Etenkin henkeä uhkaavista sydäntapahtumista selvinneet potilaat joutuvat usein kohtaamaan haavoittuvuutensa lisääntymisen ja suhtautumaan kokonaan uudella tavalla elämän rajallisuuteen, voimiensa ja elinvoimansa vähentymisen tuomaan suruun ja uhkaavan äkkikuoleman aiheuttamaan ahdistuneisuuteen. Psykoterapia saattaa tukea terveiden elintapojen omaksumista ja vahvistaa sitoutumista lääkehoitoon ja muuhun psykiatriseen hoitoon. Se voi lisäksi auttaa potilasta nauttimaan enemmän elämästään.

Liikunta. Saadaan yhä enemmän näyttöä, että säännöllistä liikuntaa käsittävä kuntoutusohjelma voi parantaa lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kärsivien potilaiden mielialaa ja voi lisäksi tehostaa vakavasta masennuksesta kärsivien potilaiden muuta hoitoa. Liikunta tuo kaksi kärpästä yhdellä iskulla, koska se parantaa sydämen ja verisuoniston, keuhkojen, lihaksiston ja luuston sekä oikeastaan koko elimistön terveyttä.

Tietämys liikunnan vaikutuksista mielialaan lisääntyy koko ajan. Liikunnan on jo kauan ymmärretty edistävän endorfiinien ja noradrenaliinin vapautumista ja parantavan aivojen hapen ja siten myös energian saantia. Joidenkin asiantuntijoiden mielestä masennuksen pitkäaikainen lievittyminen selittyy uusien hermosolujen kasvulla ja hermosolujen välisten yhteyksien vahvistumisella. Tätä neurogeneesiksi kutsuttua ilmiötä voidaan havaita hippokampuksessa eli aivotursossa. Tämä aivoalue säätelee muun muassa mielialaa. Tällaisia muutoksia havaitaan myös käytettäessä muita tehokkaita masennuksen hoitokeinoja.

Jotta aivot hyötyisivät liikunnasta, myös potilaan peruskunnon on samalla parannuttava ainakin jossakin määrin, mutta hänen ei kuitenkaan pitäisi kuormittaa kehoaan liiaksi. Yhdessä tutkimuksessa esimerkiksi havaittiin, että kohtalaisen kuormittava liikunta, kuten kävely 5–6,5 kilometrin tuntinopeudella lievitti merkittävästi lievästä tai keskivaikeasta masennuksesta kärsivien potilaiden oireita, kunhan liikunta oli säännöllistä. Tutkijat havaitsivat myös potilaiden hyötyneen liikuttuaan viitenä päivänä viikossa 35 minuuttia tai kolmena päivänä viikossa 60 minuuttia kerrallaan. Mieliala ei kuitenkaan juuri parantunut potilailla, jotka harrastivat kohtalaisen kuormittavaa liikuntaa viitenä päivänä viikossa, mutta vain 15 minuuttia kerrallaan.

Masennuksen hoitoon lisää potkua

Kokeneet lääkärit tietävät, että tärkeimpinä masennuksen hoidon esteinä voivat olla potilaan kyvyttömyys tunnistaa ongelmansa tai haluttomuus hakea siihen apua. Hoitamattoman masennuksen aiheuttamien kohonneiden riskien rehellinen kertominen saattaisi auttaa sydäntauteja sairastavia masennuspotilaita. Sydäntautilääkärit ja yleislääkärit voivat parantaa potilaiden ennustetta kyselemällä rutiininomaisesti potilailtaan heidän masennusoireistaan ja rohkaisemalla heitä puhumaan lääkärilleen suoraan mielialaongelmistaan. Kaikkein vastahakoisimmatkin potilaat, jotka tuntevat olonsa tautinsa edessä epämukavaksi, voidaan suostutella hoitoon kertomalla heille, että masennuksen hoitaminen voi tervehdyttää heidän sydäntään ja muuttaa heidän elämänsä elämisen arvoiseksi.

Lähteet:

Grippo AJ, et al. “Stress, Depression and Cardiovascular Dysregulation: A Review of Neurobiological Mechanisms and the Integration of Research from Preclinical Disease Models,” Stress (Jan. 2009), Vol. 12, No. 1, pp. 1–21.

Lichtman JH, et al. “Depression and Coronary Heart Disease: Recommendations for Screening, Referral, and Treatment: A Science Advisory from the American Heart Association Prevention Committee of the Council on Cardiovascular Nursing, Council on Clinical Cardiology, Council on Epidemiology and Prevention, and Interdisciplinary Council on Quality of Care and Outcomes Research: Endorsed by the American Psychiatric Association,” Circulation (Oct. 21, 2008): Vol. 118, No. 17, pp. 1768–75.

Whooley MA, et al. “Depressive Symptoms, Health Behaviors, and Risk of Cardiovascular Events in Patients with Coronary Heart Disease,” Journal of the American Medical Association (Nov. 26, 2008): Vol. 300, No. 20, pp. 2379–88.

Lisää lähteitä: www.health.harvard.edu/mentalextra.

Copyright © 2009 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Lisätietoja:

Lääkärikirja: Aivohalvaus

Lääkärikirja: Masennus

Lääkärikirja: Sydäninfarkti

Terapiaryhmä: Sydän- ja verisuonitaudit