Sydäninfarktin jälkeinen rasitusrintakipu on yleinen ja usein hoitamatta jäävä vaiva
Heti kun kaikki sydäninfarktiin liittynyt hälinä on vaimentunut, yhtenä tärkeimmistä hoitotavoitteista on yhden tai useamman ahtautuneen sepelvaltimon aiheuttaman rasitusrintakivun ehkäiseminen. Rasitusrintakivun väheneminen on merkki valtimoiden tervehtymisestä. Se lisää myös mielenrauhaa, koska rasitusrintakipukohtaus tuntuu joskus siltä kuin uusi kohtaus olisi jo tulossa.
Erääseen tutkimukseen osallistuneista lähes 2 000:sta sydäninfarktin läpikäyneestä potilaasta joka viides kärsi vuotta myöhemmin yhä rasitusrintakivusta, osa potilaista jopa päivittäin. Itsepäinen rasitusrintakipu vaivasi etenkin tupakoijia, jotka eivät ole onnistuneet lopettamaan saatuaan sydäninfarktin sekä niitä, jotka olivat sairastuneet masennukseen sydäninfarktin jälkeen tai sairastaneet masennusta jo ennen infarktia. Puolet rasitusrintakivusta kärsineistä ei käyttänyt nitraattia, joka on yksi parhaista rasitusrintakivun lievittäjistä. Kolmannes ei käyttänyt edes beetasalpaajaa, jonka pitäisi kuulua kaikkien sydäninfarktipotilaiden peruslääkitykseen.
Sydänkuntoutus on erinomainen keino nopeuttaa toipumista sydäninfarktista ja vähentää rasitusrintakipua. Useiden kuukausien ohjattu liikunta vahvistaa sydäntä, valtimoita, keuhkoja ja lihaksia. Liikunta, yhdessä neuvonnan ja vertaistuen kanssa, torjuu myös masennusta. Seuraamalla potilaita tiiviisti lääkärit ja terveydenhoitajat voivat samalla myös hienosäätää lääkitystä.
Useimmat saavat erinomaista hoitoa saatuaan sydäninfarktin ja vähän aikaa sen jälkeenkin. Potilaan kotiuduttua hätätilanne on väistynyt ja hoito jää yhä enemmän taka-alalle. Osallistuminen sydänkuntoutusohjelmaan on erinomainen keino estää tämän tapahtuminen.
Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.
Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.
Lue lisää:
