Lemmikkien terveysvaikutukset

Lemmikkieläimet voivat tuoda erilaisia terveyshyötyjä, mutta rakkaat eläimet voivat myös tartuttaa omistajilleen sairauksia.

Lemmikkieläinten merkitystä ihmisen terveyden kannalta alettiin tutkia jo 1980-luvun alkupuolella. On helppoa löytää tutkimustuloksia, joissa on havaittu koiran- tai kissanomistajilla olevan keskimääräistä matalampi verenpaine, heidän toipuneen tavallista nopeammin sydäntaudista tai jopa kärsivän keskimääräistä vähemmän astmasta ja allergioista. Kissat ja koirat hallitsevat kotieläinten terveysvaikutuksia selvittävää tutkimusta. Tutkimustieto muiden eläinten kanssa elämisen vaikutuksista terveyteen on sen sijaan lähes olematonta.

Monet näistä tutkimuksista ovat olleet poikkileikkaustutkimuksia tai takautuvia tutkimuksia. Niinpä emme tiedä, tekeekö eläinten kanssa asuminen meistä todellakin terveempiä, emmekä sitä, ottavatko jo valmiiksi muita terveemmät ihmiset todennäköisemmin lemmikkejä kuin muut. Tämä ongelma vaivaa suurta osaa lääketieteellisestä tutkimuksesta: Miten voidaan erottaa tietyn käyttäytymisen vaikutukset näin käyttäytyvien ihmisten perusominaisuuksista?

Tutkijat ovat edistyneet selvittäessään lemmikkieläinten tapauksessa syitä seurauksista. Kanadalainen tutkimusryhmä on raportoinut, että koiranomistajat kävelevät keskimäärin muita enemmän. Tämä ei ehkä ole kovin yllättävää, mutta kun koiran ulkoiluttaminen jätettiin huomioimatta, ilman koiraa eläneet liikkuivatkin enemmän kuin koiranomistajat. Tämä voi selittyä siten, että passiivisten ihmisten, jotka eivät siis ilman koiraa liikkuisi, on pakosta liikuttava ainakin koiransa kanssa.

Toisessa tutkimuksessa osoitettiin, että lemmikkieläimillä on stressaavissa tilanteissa merkittävä suora vaikutus omistajiensa sydämen sykkeeseen ja verenpaineeseen. Tutkimukseen osallistui 120 lemmikin omistavaa avioparia. Tutkijat pyysivät heitä ratkaisemaan matemaattisia tehtäviä ja laittoivat heidän kätensä kylmään veteen (tosin ei samaan aikaan!) keinona saada aikaan koeolosuhteissa kontrolloitu stressi. Osallistujat tekivät tehtäviä neljässä eri tilanteessa: yksin, lemmikkinsä kanssa, aviopuolisonsa kanssa tai sekä lemmikkinsä että puolisonsa kanssa. Tulokset olivat hyviä uutisia lemmikeille, mutta eivät ehkä puolisoille. Verenpaine ja sydämen syke pysyivät vakaimpina ja normalisoituivat nopeimmin silloin, kun omistaja oli lemmikkinsä kanssa.

Valitettavasti eläimillä on myös haitallisia vaikutuksia ihmisiin. Ne voivat nimittäin tartuttaa tauteja. Lääketieteellinen termi taudille, joka voi levitä mistä tahansa eläimestä, ei siis ainoastaan lemmikkieläimestä ihmiseen, on zoonoosi. Vesikauhu eli rabies on varmaankin tunnetuin zoonoosi. Laajamittaisen koirien ja kissojen rokottamisen takia vesikauhun tärkein lähde Yhdysvalloissa ovat villieläimet, mutta koirat ovat tärkein vesikauhuun liittyvä vaaratekijä monin paikoin Afrikassa ja Aasiassa.

Monet ovat kuulleet kissanraapimataudista (tai kuulleet Ted Nugentin laulun ”Cat Scratch Fever”). Koiratkin voivat levittää tautia aiheuttavaa Bartonella henselae -bakteeria, mutta ihminen saa sen useimmiten kissanpuremasta tai -raapaisusta. Kissanpennut kantavat ja levittävät bakteeria todennäköisemmin kuin varttuneet kissat, joten terveysviranomaiset neuvovatkin olemaan peuhaamatta kissanpentujen ja myös aikuisten kissojen kanssa paljain käsin. Vaikka B. henselae -bakteeria onkin löydetty myös kirpuista, terveysviranomaisten mukaan toistaiseksi ei ole voitu osoittaa, että bakteeri voisi tarttua kirpunpuremasta ihmiseen.

Ihmisen kannattaisi pikemminkin kavahtaa eläinten ulosteita kuin hampaita tai kynsiä. Monet zoonoosit tarttuvat ihmiseen heidän syödessään huomaamattaan lemmikkien ulostetta. Lemmikkien ulostetta suuhun? Tämä saattaa tuntua kovin epätodennäköiseltä, mutta sairastumiseen tarvitaan vain mikroskooppisen pieni määrä eläimen ulostetta. Huoleton käsienpesu kohottaa riskiä. Pienet lapset laittavat usein löydöksiään suuhunsa, joten he voivat sairastua, mikäli hiekkalaatikon hiekka, leikkikalut tai muut esineet ovat saastuneet. Joskus ulosteiden läsnäolo ei vaikuta edes ilmeiseltä. Esimerkiksi puutarhurit eivät aina ymmärrä, että heidän kaivamassaan kukkapenkissä on äskettäin saattanut vierailla jokin eläin.

Syömällä vahingossa koirien ja kissojen ulosteita, ihminen voi saada zoonooseja, kuten toksoplasmoosin, joka on Toxoplasma gondii -nimisen alkueläimen aiheuttama tauti. Tämän alkueläimen munat leviävät kissan ulosteiden mukana. Zoonooseja aiheuttavat myös mm. suolinkaiset (askariaasi), koukkumadot (ankylostomiaasi) ja heisimadot sekä monenlaiset bakteerit, kuten kampylobakteerit, salmonellat ja Escherichia coli. Leptospiroosia aiheuttavat spiraalinmuotoiset bakteerit leviävät eläinten virtsan mukana. Tähän saakka melko harvinainen leptospiroosi on yleistymässä. Lemmikeistä koirat näyttävät infektoituvan herkemmin kuin kissat. Ihminen voi saada leptospiratartunnan ollessaan kosketuksessa maaperään tai veteen.

Tiettyjä infektioita on myös mahdollista saada ihon kautta. Koukkumadon toukat voivat päästä elimistöön haavojen ja naarmujen kautta. Toukkien saastuttaman maaperän kanssa voivat työssään joutua tekemisiin mm. sähköasentajat, putkimiehet ja sellaisten alojen ammattilaiset, jotka joutuvat ryömimään rakennusten alla. Koukkumadot ovat Yhdysvaltain kaakkoisosissa ja Meksikon lahden rannikolla yleisempiä kuin muualla.

Zoonoosien vaikeus vaihtelee suuresti. Huolimatta pelottavasta nimestään toksoplasmoosi ei yleensä aiheuta mitään oireita. Joillekin se kuitenkin voi aiheuttaa mononukleoosin kaltaisia oireita. Lääkärit yleensä neuvovat lasta odottavia naisia välttämään roskien viemistä tai puutarhatöiden tekemistä ilman hansikkaita. Tartuntariski on pieni, mutta jos naiset saavat kissan ulosteista toksoplasmoositartunnan, mikrobi voi siirtyä sikiöön ja vahingoittaa sitä.

Suolinkaisen toukat aiheuttavat tavallisesti vähän tai eivät lainkaan oireita, mikä johtuu osaksi siitä, että ne eivät pysty elämään koko elinkiertoaan ihmisessä, vaan pysyvät toukkavaiheessa. Koukkumadon toukat pääsevät toisinaan ihon läpi ja kaivautuvat joskus sen alle, mikä synnyttää ihoon punaisen ja kutiavan, matomaisen kohokuvioinnin (vaeltava toukka eli larva migrans).

Tässä julkaisussa ei ole tilaa käsitellä kaikkia kissoihin ja koiriin liittyviä zoonooseja, joten olemme laittaneet lisätietoa ja linkkejä internetsivuillemme (www.health.harvard.edu).

Riski saada koiraltaan tai kissaltaan infektio on hyvin pieni, mutta kuitenkin olemassa. Myös toisenlaiset, eksoottisemmat lemmikkieläimet, aiheuttavat mikrobiologisia ongelmia. Vuonna 2003 Yhdysvaltain Keskilännessä puhjennut apinarokkoepidemia voitiin jäljittää infektoituneisiin preeriakoiriin. Afrikkalaiset kääpiösiilit voivat kantaa salmonellaa. Joka vuosi ihmisiä sairastuu papukaijatautiin eli psittakoosiin. Tämän taudin voi saada hengittämällä Chlamydophila psittaci (sijoitettiin ennen Chlamydia-sukuun) bakteerin infektoimien lintujen kuivuneita eritteitä.

Varsinkin lasten paljon käsittelemiin pieniin lemmikkieläimiin liittyy erityisen suuri riski saada ulosteperäinen salmonelloosi.

Vuonna 2008 Yhdysvaltain liittovaltion terveysviranomaiset yhdistivät 100 salmonelloositapausta pieniin lemmikkikilpikonniin. Vuonna 2007 he yhdistivät kymmenkunta antibiooteille vastustuskykyisen salmonellan aiheuttamaa tapausta lemmikkihamstereihin, -hiiriin tai -rottiin. Tutkijat huomauttivat, että antibioottien laajamittainen profylaktinen käyttö taskukokoisten lemmikkieläinten kasvatuksessa voi kiihdyttää mikrobilääkkeille resistenttien mikrobien kehittymistä.

MRSA-infektion aiheuttaa metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus bakteeri, joka on useille bakteerilääkkeille vastustuskykyinen. Tutkimuksissa on varmistunut, että MRSA-infektio voi siirtyä ihmisten ja heidän lemmikkiensä, kuten kissojen ja koirien välillä. Lemmikit eivät ole tärkein MRSA:n lähde, mutta jos lemmikillä on huonosti parantuva haava, etenkin silloin, kun jollakin perheenjäsenellä on todettu MRSA-tartunta, eläin kannattaa tarkastuttaa eläinlääkärillä. Jos perheessä puolestaan näyttää riehuvan streptokokkiangiina antibioottikuureista huolimatta, perheen koira voi olla infektiokierteen takana. Koirat voivat toimia streptokokki-infektioiden ylläpitäjinä.

Kysymykseen siitä, koituuko lemmikkieläimistä todellisia terveyshyötyjä, ei ehkä koskaan saada tyhjentävää vastausta (eikä se ole lääketieteen tutkimuskohteiden tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla). Toistaiseksi pitkäaikainen ja vaihteleva kokemus on osoittanut, että lemmikkieläimet voivat tuoda iloa elämään ja pitää ihmiselle seuraa. Koira voi saada passiivisen ihmisen liikkeelle ja tutustumaan naapureihinsa, mikä on terveydelle ja hyvinvoinnille hyväksi.

Ihminen voi todellakin saada lemmikkieläimiltään tiettyjä ikäviä sairauksia. Toisaalta monilla ihmisillä on lemmikkieläimiä ja vain harvat saavat niiltä sairauksia, joten riski on hyvin pieni. Eläimillä on aina paikkansa ihmisen seuralaisina.

Muutamat järkevät varotoimenpiteet pienentävät infektioriskiä entisestään. Tässä muutamia neuvoja:

Tärkein neuvo käsittää nämä kolme sanaa. Käsien peseminen on erityisen tärkeää immuunivajauksesta kärsiville ja tavalla tai toisella eläinten jätösten kanssa tekemisissä oleville. Pieniä jyrsijöitä ja matelijoita pitävien pitäisi pestä säännöllisesti kätensä aina koskettuaan eläimeen. Immuunivajauspotilaiden tulisi välttää kokonaan tällaisten eläinten koskettelua. Useimpia lapsia on säännöllisesti muistutettava käsihygienian tärkeydestä.

Peter Rabinovitz on Yalen yliopiston lääketieteen apulaisprofessori, joka on kirjoittanut lemmikkieläimiin liittyvistä sairauksista. Hänen mielestään ihmisten pitäisi ehdottomasti pestä kätensä aina annettuaan eläimen nuolla käsiään. Hänen mielestään kädet tulisi pestä aina eläimen hyväilyn jälkeen. ”Eläimet nuolevat omaa turkkiaan, joten mikä tahansa mikrobi saattaa kulkeutua niiden suusta turkkiin.”

Vesikauhurokotuskin on erittäin tärkeä. Joillakin paikkakunnilla on mahdollista saada lemmikilleen ilmainen rokotus. Myös leptospiroosia vastaan on olemassa rokote, joskin heikkotehoinen.

Heisimatojen jaokkeet ovat nähtävissä ulosteissa, joten lemmikkiä kannattaa tarkkailla infektion varalta. Eläinlääkärikin voi tutkia ulostenäytteen kerran vuodessa ja aina silloin, kun eläimellä on suolisto-oireita. Madonhäätölääkkeet ovat tehokkaita, ja valittavissa on toistakymmentä erilaista lääkettä. Pentuja odottavat kissat ja koirat voidaan madottaa, jotta ne eivät siirtäisi matoja pennuilleen, mutta useinkaan näin ei tehdä. Jos emoa ei ole madotettu, ainakin pennut tulisi madottaa.

Raakaa lihaa sisältävä ruokavalio on tämän päivän voimakas trendi. Eläinlääkäri Lisa Conti, joka on Floridan ympäristöviraston johtaja ja eläinten infektiotautien asiantuntija, ei suosittele tällaista ruokavaliota, koska lemmikki voi saada raa’asta lihasta Escherichia coli tai salmonellatartunnan, kuten myös lemmikin omistaja, mikäli ei pese huolellisesti käsiään ja kaikkea muutakin, mikä on ollut kosketuksessa raakaan lihaan. Koirat eivät sitä paitsi ole puhtaita lihansyöjiä, eikä pelkästään lihaa sisältävä ruokavalio ole niille ravitsemuksellisesti oikeaoppinen.

Jos haluaa nähdä eksoottisia eläimiä, sitä varten voi katsella televisiosta eläinaiheisia ohjelmia, käydä safariretkellä tai vierailla eläintarhassa. Eksoottisten eläinten pitäminen lemmikkeinä ei ole eläintenkään kannalta laupeudenteko ja voi sitä paitsi olla vaarallista.

Copyright © 2008 by President and Fellows, Harvard College. All rights reserved.

Artikkelin sisältö vastaa yhdysvaltalaista hoitokäytäntöä.

Lisätietoja:

Lääkärikirja: Allergia - oireet, diagnoosi ja hoito

Lääkärikirja: Astma – oireet, diagnoosi ja hoito